30. joulukuuta 2012

Booked!

Hiphei, sekä Länsiväyläjuoksu 17.4km & Hcr bookattu!
Kun viimeksi syksyllä juoksin puolikkaan aikaan 2:13, nyt tavoitteenani on 2:10 alittaminen. Pitäisi onnistua kyllä, toivotaan, että parantaisin taas kuusi minuuttia aikaani tällä kolmannella puolimaratonillani ikinä! (huomaan etten ole edelleenkään muutakuin realisti näissä juoksuissani).
Tuo Länsiväylähän meni viime vuonna alle 1:50 eli sitäkin pitäisi hiukan parantaa. Siis kilometriaikaani noista 6,3:sta kuuden hujakoille.

Ja nyt enää keväinen Rooman matka varaukseen, niin alkaisi tulevan kevään (suurimmat) happeningit olemaan kunnossa. Kyllä noilla raskaan duunikeväänkin jaksaa, jaksanee. Mulla ei ole järin positiivisia odotuksia työni haipakan tasaantumiseen ja järkevöitymiseen, toivo toki on.

Mutta kertokaa oi Rooman kävijät, kannataako mennä huhti- vai toukokuussa Romaan? Ei kyllä taida olla väliä ;-) Pääasia on matkustaminen!

Nyt uudelleen: Erityisen kiinnostavaa Uutta Vuotta 2013 kaikille, jotka vaivautuvat tätä blogia joskus vilkuilemaan ;-) !!!!

28. joulukuuta 2012

kohti vuotta uutta ->

Äh, ei koskaan pitäisi ajatella ääneen ellei toivo ajatuksen toteutuvan. Eli saman tien tuli flunssa kun pääsin täällä retostelemaan, etten ole aikoihin sairastanut :)
Kahden viikon juoksemattomuus ei kyllä sovi minulle. Ja taaskaan ei tullut töistä poissaoloja, tiedätte sen ärsyttävän tavan sairastaa: ei kuumetta, pää tukossa, toimintakykyinen, mutta poikki.
Loma alkoi ja nuhaisuus jatkui, mutta nyt alan olla terve. Jei!
Kinkkuja, laatikoita, kaloja, suklaata olen sulatellut kahdella pitkällä kävelyllä. Todella noloa kävellä :)
Mutta tämä loma, tää on tehnyt ja tekee hyvää. Alkaa energiat palautumaan ja taistelutahto kevään koitoksiin kasvaa. Täältä pesee. (huokaus, toivon etten ole burnoutissa ennen kesälomaa...paljon lenkkejä (pari kisaa) ja ehkäpä pidennettyjä viikonloppuja (matkoja) jne. niin en ole!)

Skol på den saken! Happy New Year 2013!

7. joulukuuta 2012

Syyt ja tekosyyt!

Kävin urheiluvaateostoksilla sitten alkusyksyn, minä joka en todellakaan ole tekstiiliurheilija, mutta yritän kovasti muuttua vähän enemmän siihen suuntaan. Kerrasto ja uudet pitkät juoksutrikoot (voinen myöntää, että edellisillä on juostu yli kolme vuotta, kesäshortseja ja puolitrikoita mulla on kyllä useammat :)!)
Näillä taas hetken kelpaa. Päin vaakalumisadetta, siis!

Sitten lukijoille suunnattuun haasteeseen wannabejuoksijalta. Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saavat sinut liikkumaan sekä kolme asiaa, jotka taas saavat sinut jäämään kotisohvalle tai jättämään liikunnan väliin.

Mikä saa sinut liikkumaan ja mikä ei?

1. Hyvä olo.
Liikkumaan saa tietenkin hyvä olo, liikunnan aikana ja sen jälkeen. Fyysinen ja psyykkinen kokonaisvaltainen hieno olo. Endorfiinit, energisyys, stressin poistuminen, pään tyhjentyminen, rentoutuminen, toimiva kroppa jota ei särje eikä ole jäykkä olo.
Joskus juoksulenkki alkaa hirveällä puurtamisella, mutta aina, ihan aina se kääntyy hyväksi oloksi.
Joskus tulee flow, useimmiten ei. Sekin kuuluu asiaan. Mutta en edes muista koska viimeksi olisi ollut tuskaa alusta loppuun, joskus jos ei ole vielä palautunut edellisestä tai tulee ihan liian pitkä tauko vaikka sairastumisen vuoksi.

2. Sutjakka olo.
Liikunta tuottaa sutjakan olon ja vaikka en olekaan näitä laihdutuskuuri-ihmisiä koskaan ollut, liikuntaa kun harrastaa farkkuihin paremmin sujahtaa. Lisäksi on helpompi pitää mottoni "body in balance" hanskassa kun voi periaatteessa syödä mitä haluaa kun myös liikkuu. Voi ja saa laiskotella tarpeen tullen. Eikä tarvitse syyllistää itseään hemmotteluista. (Ihan vieras termi mulle: miksi ihmeessä syyllistyisin hemmottelusta ja ajoittaisista nautinnoista?)

3. Kehitys.
Vielä en ole sellaista lajia tai tapaa liikkua harrastanut, missä ei kehittyisi. Taantumaa voi syystä tai toisesta tulla, mutta lopulta kuitenkin kehittyy. Tavoitteisiin pääsee vain kehittymisen kautta.

Ja jos sais listata neljännen se olisi Vapaaehtoisuus. Liikunnasta ei saa tehdä pakkopullaa. Sen kuuluu olla vapaaehtoista. Ja tämähän koskee tietysti minun luontoistani ihmistä, joku toinen 'nauttii' pienestä pakosta?

ja miksi sitten jätän lenkin tai muun liikunnan väliin....

1. Kiire.
tahi ajanpuute. Tämä on yleisin syy. Yksinkertaisesti ei vaan ehdi. (syystä tai toisesta). Tunnit eivät aina riitä vuorokaudessa.

2. Väsymys.
On niin poikki ettei jaksa, ei edes vaikka tietää, että liikunta auttaa. Tää on paha tila ja yleensä kiireen seuraumusta. Tähän liittyy myös tila Laiskuus, joka mulla johtuu kiireen tuottamasta väsymystilasta. Pakko laiskotella vähän. (sit taas jaksaa)

3. Kipeys.
En muuten ole ollut kipeänä sitten viime tammikuun. Että aika huonosti voin vedota tähän :)
Mutta kipeänä jätän väliin. Olen siis kuitenkin joskus ollut kipeä :)

Haastetta lukijoille, kertokaapahan syynne ja tekosyynne! Mukavia juoksuja Lunta päin!

5. joulukuuta 2012

pakkanen puree poskiin

viime jouluna Kuressaaressa
 
On ihan hirveä pakkanen, tää lähtee kerrasto- ja talvijuoksutrikoo-ostoksille,eikä juokse askeltakaan ennenkuin on astetta paremmat vehkeet taas. (miten tää on mennyt tällaiseksi hifistelyksi? Ihan hyvin olen pystynyt ed.talvet juoksemaan kaikenkarvaisissa vetimissä...)
Viikonloppuna lapsen kanssa pulkkailessa, totesin (taas) että nyt mä ostan sen kokotoppahaalarin, ei tätä armotonta Suomen keliä kestä muutoin. No, kävin sit suitsait ostamassa edes kunnollisen untuvarotsin.
 
Yllä jouluinen kuva viime vuodelta. Olen jonkin verran jouluihminen, vaikka talvi-ihminen en sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Mut ei se haittaa, talvi siis. Jos ei kestä paria kk pidempään :)
 
Ja Pöh, tää Blogspot on hävittänyt mun kuviani, täytyy niitä metsästellä takaisin kun kerkeää.(pöhjapah)

29. marraskuuta 2012

2h 40 min

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti.
Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina.

Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen legoilla rakentelua :)

Tänään tehokas hyvänolon jooga työpäivän päälle. Voikun mulla olisi aikaa ainakin viisi (no edes kolme) krt/viikkoon urheiluun! Joululomalla saattaakin olla. Tämä vaativa, tehokas, supertyö syksy alkaa kääntyä jouluksi ja alkavaksi talveksi. Ihan kohta on aika unohtaa arki hetkeksi ja käpertyä jouluntunnelmaan perheen kanssa. Tarkalleen 15 arkipäivän kulttua!

Musta tuntuu, että haluan mennä fiilistelemään Senaatintorille viikonloppunakin ja glögille, joo!

19. marraskuuta 2012

neljä pitkää ja pari lyhyttä

Tsemppailen itseäni ensi kauteen ja lähtisin siitä, että osallistun vuonna 2013 kolmeen puolimaratoniin ja yhteen hiukan vajaa puolikkaaseen ja ehkä kahteen varttiin.
  • 21.4. Länsiväyläjuoksu 17.4km
  • 4.5. HCR - puolimaraton
  • 10.8. Runners twilight - puolimaraton
  • 21.9.  Espoon rantamaraton- puolimaraton
  • syyskuun loppu Pääkaupunkijuoksu - vartti ?
  • lokakuu Nouextreme - maastovartti? 
Miltäs kuulostaa? Superrrrhyvältä. Oikein intoilen, että pääsen kohta puolin iltalenkille ja päästämään päivän puhinat poies. Hiljaista murinaa ja päänsisäistäpuhinaa on taas päässyt kertymään.

8. marraskuuta 2012

oppimisähky?

Terveisiä kursseilta, voin sanoa melkein joka viikko (ja parhaimillaan useampana päivänä viikossa)! Nyt alkais työperäinen kurssitussaldo sitten puoleen vuoteen olemaan tapissaan mun osalta. Lukuisien eri koulutuksien lisäksi on seminaarit, palaverit, työryhmät ja workshopit ja uudet ja vanhat työt. Kuinka järjettömän fiksu musta tuleekaan tätä menoa? Ja tätähän mä halusin? (sama pää on nyt ja aina - toki haluan, muutos on hyvästä)
 
Ei kuitenkaan ole ihme etten todellakaan jaksa enää vapaa-ajalla opiskella espanjaa tai italiaa en osallistua piirtämis- enkä maalauskursseille tai ylipäätänsä osallistua mihinkään ylimääräiseen säätöön. (urheiluun jaksan kun olisi vaan enemmän aikaa)
Tämä urhea kursseilu juontaa juurensa työnkuvani vaihdoksesta, josta olen huipputyytyväinen (ja on parasta mitä mulle on työelämässä aikoihin tapahtunut, olenhan muistanut mainita), mutta kyllä se vaatii duuniakin. Still I like. Kohta ehkä osaan kaiken (not) ja voin hiukan hellittää kursseiluista. Ja keskittyä vaan siihen uuteen työssäni.

Hatunnosto todellakin kaikille, jotka tekee enemmän kuin oman osuutensa työelämässä, lisäksi opiskelevat tutkintoa ja vielä pyörittävät perheen siinä myös ja ehtivät päälle opiskella sitä italiaa, espanjaa, piirtämistä, tavata joka viikko kaikkia kavereita naamatusten ja viettää ne romanttiset hotellilomat vielä kultansa kanssa ja ennenkaikkea URHEILLA useita kertoja viikossa sekä rakentaa taloa/mökkiä ja matkustaa, ennenkaikkea matkustaa.

Eli joku varmaan huomasikin, että mulla on riittämätön olo. Mä haluaisin tehdä kaikkea tota. Osan ehdin osaa en. Byääääää!!!! Onko nämä nyt sitten niitä ruuhkavuosia? Tälläistako se on? Halu tehdä kaikkea, into ja ilo on, energiaakin (kunhan muistan pitää itsestäni huolta). 
Syksyni sana on kuitenkin PRIORISOI (hate that word). Boooooring.

Kiitos kaunis tämä auttoi! ;-)
Ehkä ensi keväänä (tai joskus) olenkin piirtämistekniikan kursseilla ja opiskelen espanjaa, kuka tietää :)

Sitten juoksuasiaan: NELJÄS juoksutalvi on aluillaan mun uralla. Jebui, jalat tietää, että mustajää on pluikasta, mutta pääsääntöisesti juoksiessahan ei kaadu. Viime talvena vedin lippaset kerran ja se tapahtui kauppakassit kädessä korkkareilla kikkaillessa. Mutta lupaan ostaa ne maastojuoksulenkkarit talveksi, niillä sit mennään jää- ja hankijuoksut. Juokseminen vilpoisassa säässähän on kivaa ja pakkasessa kovemmassa extremeä!

Piristäviä juoksuja porukalle!

28. lokakuuta 2012

talvitavoite

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :)
Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita!
Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia).
Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.)
Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä.
Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

24. lokakuuta 2012

haastateltavana

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on).

Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne...

Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu...
Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni.

Mutta se huomio, jonka tein oli siis se, että nyt tässä iässä ja tässä vaiheessa elämää liikunta merkitsee minulle hirveän paljon enemmän kuin ennen. Juu, olen aina ollut liikkuvainen ja tekevä.
Mutta säännöllinen liikkuminen, josta ei pahemmin ole poikettu (no on välillä vähän poikettu) alkoi vasta 10 vuotta sitten. Mitä tein ennen sitä? Jaa-a kaikenlaista. Ja kyllä sinne säännölliset urheilut olisivat mahtuneet ihan hyvin muun joukkoon. Ne vaan eivät olleet riittävät tärkeitä asioita siinä vaiheessa elämää. Outoa, kerrassaan jopa hämmästyttävää! Liikunta ei kuitenkaan ole koskaan ollut minulle vastenmielistä. Ulkoilua ja luontoilua olen harrastanut rutkasti aina. Mutta silti.
(nää on jotain keski-iän aiheuttamia hämmästyksiä, olen siitä varma)

Otin profiilikuvauksestani pois sanan nauravainen ja korvasin sen fiilistelijällä, koska minä joka olen ennen ja aina nauranut paljon olen muuttunut fiilistelijäksi. Elämä muokkaa ja muuttaa, hiomaton (en sano timantti, vaikka eräs vanha ja kaukainen ystäväni niin luonnehtikin :) ) on hioutunut.

Oma rakas tyttäreni on siinä ihanassa nauravaisessa iässä ja sitä jatkuu...ööö, siihen asti kun perustaa perheen. Juu, niin se on.

22. lokakuuta 2012

Viikon luontokuva


Rakastan kiviä ja kalliota ( ja merta), enkä ymmärrä miksen ole ammatiltani geologi. Tämänkin asian tajusin vasta taannoin yhdellä juoksulenkillä. (ehkä lenkeillä on liikaa aikaa ajatella :) )
Nyt ammatti on se mikä on ja työ on se mihin on tultu, enkä ole lainkaan tyytymätön. Ehen. Mutta silti.
 
 
Tämä maisema puhuttelee mua valtavasti, paikassa Noux.
Juu ja eilinen iltalenkki taas muistutti juoksun olevan mulle se juttu, minkä avulla myös jaksaa. Jos sattuisi olemaan liikaa töitä ja arjen vapaa-aikakin aikamoisen täynnä välillä.....huh. Viikonloppuja ja joululomaa odotellessa :)
 
Mutta kyllä se sopivasti kaikkea aikakin vielä tulee, tiedän. (ensi kuussa?) Nyt mennään näin, välillä tukka soikeena toisinaan pickup- latte ja sämpylä kourassa. (hohdokasta, not!!!) Toisaalta jutustelin tutun kanssa, joka pitää välivuotta töistä. En mä kyllä sellaisen tarpeessakaan ole, vielä ;-) Kunhan muistan pistää tohon jääkaapin oveen keltaisen stickerin, jossa lukee: *Lenkille kolme kertaa viikossa*. Viime viikolla olin kerran (en kerennyt muilta menoiltani...), se ei riitä.

14. lokakuuta 2012

energiaa ja etelänmatkaa


Sitä mukaa kun puut vähentelee varusteitaan, mun ruokahalu kasvaa. Yllä oleva gourmet-pizza oli ehkäpä paras pizzatuotos, jonka olen koskaan tehnyt. Jauheliha-smetana-mozzarella- home made pizza, jonka spesiaalin maun salaisuutena on itsetehty tomaattikastike. Ja pitäähän sitä naisen syödä, että jaksaa juosta, astangailla ja uida.... :) (=viikon urheilusaldo, lisänä huikea juoksukisa oman ja naapurin nelivuotiaan kanssa, ihania punaposkia ja niin tosissaan pinkoivat menemään).

 
Ensi viikolla arjen pikanttina lisänä mm. sushilounasta ja klassisen musiikin konserttia ystävättären kanssa ja syksyistä päivän hemmottelumatkaa etelään tyttö+naisjengillä. Ja muutama kirpeä aamulenkki tietysti!
 
Muuten, viikon hauskimman kommentin juoksemisesta luin naistenlehdestä (hömpömpömppää): 'Juoksen kovempaa korkokengillä kuin lenkkareilla'. Eli tästä voisi tehdä viikon lukijakisan :) Kuka väittää näin?

9. lokakuuta 2012

Hämärää juoksemista

Nyt kun olen märehtinyt hetken verran kympin aikaani ja todennut, että (pöh ja pah) tottakai olen kehittynyt huimasti. Jos alkutaipaleella (noin 2,5 vuotta sitten) juoksin kympin tuntiin ja tod. tiesin juosseeni. Niin nyt kun juoksen sen tuntiin, en ole moksiskaan. Toisin sanoen, vähän lisää vauhtia ensi kisassa.

Ja myönnetään viime syksynä olin iskussa kun kilometri aika oli 5,7min/km, kun se nyt on 6,0min/km. Oikeita juoksijoita naurattaa tässä kohtaa ja tuollaiset tulokset!

Mutta tuon kympin kisa-ajan (ihan sama mitä kotilenkeillä mittailen :)) tulen vielä paremmaksi juoksemaan. Silti mun päätavoite on jatkossa puolikkaan ajan saattaminen kahteen tuntiin sekä tavoite no:2 maastojuoksun (oikean) aloittaminen. Ja aivan sama missä järjestyksessä ja koska, kunhan tulee tapahtumaan :) 

Kaksi vimosinta lenkkiä on mennyt niin letkein koivin ja juoksusta nauttien, että voi hyvä tavaton sentään! Juoksu on erityisen kivaa, se on jo arvo sinänsä!!!!
Iltalenkeillä tosin on jo niin syyshämärää, että valaisemattomilla osuuksilla on törmäysvaara (muihin lenkkeilijöihin/sauvakävelijöihin /koiran pissattajiin).
Mukavia lenkkejä kaikille, in the twilight zone...

1. lokakuuta 2012

kympin aika

Kyllä ne nyt oli sitten siinä tältä syksyltä, juoksutapahtumat siis.
Olin pääkaupunkijuoksussa eilen vartilla, kolmatta kertaa. Aika ei parantunut. Siinä samassa kykin koko ajan eli neljän minuutin marginaalissa kaikissa mun kisakympeissä (myös ihan ekassa eli Naisten kympissä vuonna 2010). Ei-ei-ei ja ei.

Kymppi on mun lempilenkkimatka, mutta monesti tekisi mieli juosta enempikin. Onko se sitten niin, että olenkin pitkien matkojen juoksija? Kymppi on sellainen kiva verryttely?
Njaah...mä niin haluan parantaa vielä joskus kisakymppiä!!!

Eilinen juoksu tuntui erityisen hyvältä ja juoksin vauhdikkaasti ja oli suorastaan ihanaa. Olkoot se sitten pääasia! Upea juoksusää ja hyvä fiilinki :)

Nyt mä vaan lenkkeilen ja nautin loppusyksyn hapekkaasta säästä poluilla, raiteilla ja maanteillä. Ryhdyn suunnittelemaan ensi vuoden tapahtumia JA ostan vihdoin ne maastojuoksulenkkarit.

23. syyskuuta 2012

suolakurkkua

OUJEE!
Nyt olen tyytyväinen: 21,1 km meni 6 minuuttia rivakammin kuin toukokuussa. Vielä on matkaa kahden tunnin alitukseen, mutta sitä kohti, sitä kohti :). 2:13 on kuitenkin hyvä aika tokalle puolimaratonille ikinä!

Tällä kertaa juoksu meni sateessa, ei haitannut. Rapa roiskui ja vauhti pysyi minuutilleen tasaisena ekalla ja tokalla puoliskolla. Aika hyvin.

Tuntui hyvältä ja juoksu kulki, olotilat eivät vaihdelleen tällä kertaa yhtään! 18 km huoltopisteen kohdalla (Keilaniemessä) pienet suolakurkun ja banaanin palaset olivat taivaallisia ja antoivat tarvittavaa lisäenergiaa viimeisille kolmelle kilometrille.

Espoon rantareitistä ei ihan niin paljon voinut nauttia kuin ilman harmaata sadetta. Maaliin saapui läpimärkä, mutta tyytyväinen juoksija. Lippis on kyllä paras asuste sateessa :)
Järjestelyille ainakin 9 pojoa, moitteettomat taas kerran, niinkuin olivat länkkärissäkin.

Viikon kulttua sitten vartille Pirkkolaan, kolmatta kertaa. Nyt palautellaan muutama päivä.

22. syyskuuta 2012

Puiden solakkaa

Tämän viikon aamulenkit ovat olleet hienoja, ei niinkään juoksemisen kannalta, joka kulkee ja kilometrit kertyvät, muttei säväytä erityisemmin juuri nyt...

Mutta syysaamut ovat vaan niin hienoja, usvaa, kirpeyttä, orastavaa ruskaa. Ilmassa on hieman puiden solakkaa, niikuin pienimmäisemme taannoin totesi :)

Ja Tadaa....tällä mennään huomenna:

12. syyskuuta 2012

mikä siinä on kun....?

En nyt viittis enää yhtään valittaa siitä kuinka mun työ vie leijonanosan energiasta ja kaikesta just nyt. Joo-joo, vie-vie...mitä sitten?

Olen nyt alkanut juoksemaan jokatoinen päivä, ihastuttavaa. Olen löytänyt yhden uuden lenkkireitin, muikeeta.
Juoksu on ollut täsmäase päänsisäiseen myllerrykseen, joka siis nyt johtuu massahyökkäyksestä mun aivoihini, joka taas juontaa juurensa työperäisiin asioihin, joista en nyt jaarittele yhtikäs sen enempää kuin: olen onnekas, mutta kaikella on puolensa. Työelämässäkin.
Ihan tällaisessa käyttötarkoituksessa juokseminen ei ole minulla aiemmin ollut. Kun juoksee jaksaa paremmin, mutta että se selvittää sotkuisimmankin pään ja saa (työ)asiat (ainakin näennäiseen) järjestykseen.

Hirveän käyttökelpoinen harrastus mulla, se täyttää vaativimmatkin odotukseni ja toiveeni aina uudelleen.

Mulla on muuten 2.puolimaraton ikinä puolentoistaviikon kulttua. Näytti juoksunumerotkin olevan jaettu, kääks. Sinne siis :)

Mutta muutama huomio juoksevista miehistä. Huom! tämä ei ole yleistys ja pidän miehistä, siis todella pidän. Varsinkin omastani :) Ja tarkoitan nyt tavan juoksijoita/lenkkeilijöitä (että inhoan tuota sanaa tavan, ei se ole edes mikään oikea sana).

Mikä siinä on kun...
1. nainen juoksee tismalleen samaa vauhtia kuin edelläoleva (tuntematon) mies, siis ihan siinä hänen kintereillään. Matkan taituttua tovin aikaa, mies ottaa järkyttävän spurtin ja karistaa naisen (minut) kannoiltaan, ihan noin niinkuin näytösluonteisesti? (tilanne koettu useaan otteeseen)
2. nainen kohtaa lenkkipolulla miehen, joka ilmeisesti just ottaa vähän henkeä ja heittäytyi kävelemään. Kun miesjuoksijan katse tavoittaa naisjuoksijan (minut) hän alkaa heti rintarottingilla juosta ja ihan hirveän kovaa.
(tämäkin tilanne jostain syystä koettu usein)
3. puolimaratonilla tms. pidemmässä juoksutapahtumassa, miesjuoksijat retostelevat kovaan ääneen kun naisjuoksija heitä ohittaa, että kuinka tämä on vaan tämmöinen treeni. Oikeestihan me juostaan koko maratooneja. (Tirsk!)

4. syyskuuta 2012

oravanpyörässä - NOT

Täytyy tunnustaa, ihan järjettömästi TYÖ vie mun energiaa (ja aikaa) tällä hetkellä. Mutta, nautin kuitenkin melkein! joka hetkestä ja viimeistään kotona ja joka välissäkin pysähdyn ja rauhoitun??? Esimerkki viime viikolta: söin pikalounaan ratikkapysäkillä, kahvi ja patonki aikaa 9 min. Se oli jotenkin hauskaa ja hohdokasta ;-). (no hei kerran viikkoon noin voi tehdä!)
Syksy on siis saanut musta otteen: palaverit, koulutukset, hässäkät, ohjeistukset, uudet ja vanhat asiat pyörii pää parassani, joka ihmeen hyvin jaksaa ja omaksuu. Kehitys on hyvästä.

Juoksujani en ole unohtanut, juoksentelen noin 30 kilsaa viikossa = kolme lenkkiä (tai joskus kaksi, kilometrit kuitenkin samat). Elämäni toinen puolikas lähestyy, eikä pelota. Mutta saanko itsestäni irti parannusta edelliseen?
Oikeastaan ihan sama, mä vaan tykkään juosta. En yhtään jaksa olla fitness-hullu ihminen nyt. Juoksen, koska se tuntuu hyvältä. Joogaan, koska se pitää mut vetreänä ja virkeänä. Ei muuta (säännöllistä urheilua), lopun aikaa teen töitä ja rentoilen. (=tällä hetkellä jopa tiskaaminen ja imurointi tuntuu rentoilulta, puhumattakaan lapselle lukemisesta, ihanaa!)

Kaveri sanoi eilen, että sulla lienee terve suhtautuminen urheiluun. Ehkä, mutta hiukan löysähkö kyllä. Pidän tasoni, enkä rapistu. Mutta en ehkä just nyt etenekkään. Energia ei riitä. Pää ja kroppa vaatii tasapainoa. HeadAndBodyBalance pitää olla.

Kolme viikkoa toiseen puolimaratooniini. Olen utelias. Olenkohan jo ihan konkari siinä? Aaahahaaaa........

ihan kuin kuohuva koski ja tyyni viljapelto syysauringossa...samassa paketissa :)

21. elokuuta 2012

Pari puolustusta

Eka puolustus: vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin taustakuvaa ja valikoitui näin naivi. Mutta siihen on hyvä ja mielestäni hienokin syy.
Lauantaina ehdin maata auringossa pihalla, vähän niinkuin ennenvanhaan lapsena. Filtti, tyynyjä, kirja ja vaan olin. Luin Anne Swärdiä, suosittelen, loppukesän lempeässä auringossa ja välillä tuijottelin erilaisia mönkijöitä (hyönteisiä) nurmikolla, katselin puunoksien lomasta pilviä. Ja tajusin tosiasian: en muista koska olen tehnyt näin viimeksi.


Lapsena ehti, jaksoi ja aikaa oli loputtomasti, pitkästymiseen asti. Nuorenakin oli aikaa. Nuorena aikuisenakin ehti, mutta nyt: koska viimeksi?
Okei just muistin, että kerran kesälomalla rannalla miehen ja lasten kanssa, mutta silloin ehdin tuijotella haloa auringon ympärillä abouttia 10 min (tosiasiassa ehkä 5 min) ennenkuin joku pyysi lisää suolakeksejä ja banskua ja mehua.
Mutta että oikein tuntikausien ulkonakellimissessio!
Jep, kaikki viisaat sanoo, aikansa kutakin ja tuo mun kaiholla muistelema aika tullee vielä takaisin, eikä kukaan tuntikausiin pyydä multa yhtään mitään. Tiedetään.
Silti se oli niin ihanaa, että oikein kiitin puolisoani jälkikäteen. Koska hänhän sen mahdollisti ja lastenleffat. Thanks Pixar!

Sitten toinen puolustus: eilen olin niiiiiiiiiiiiiiiiin lähdössä lenkille, mutta koska vähän heikotutti ja kipeytytti valitsin villasukat, teen ja pipakakut. Mutta hei, tänään olen kunnossa eli lenkille ja sitten saunaan.

13. elokuuta 2012

karvat pystyssä

melkein koko kesä meni niin ettei tuttua flowmaista- hyvänolontunnetta tullut lenkeillä (siis melkein!).
Mutta viime viikolla viimeinkin: kylmät väreet juoksivat pitkin selkää ja karvat nousivat kropassa pystyyn silkasta ihanasta hyvänolon tunteesta. Niin tätähän mä tässä juoksemisessa hainkin, suu menee hymyyn, vauhti lisääntyy, musiikki tahdittaa juoksua, (ahas, tuo uusi kevyenliikenteen siltakin on valmistunut, ei ehdi jäädä tiirailemaan tarkemmin yksityiskohtia kun nyt kulkee niin hyvin), ohitan sen saman miehen kun joskus ennenkin, joka juoksee sillain hassusti jalat vispaten...mut ohittaa joku armeijaikäinen nuorimies, onkohan sama kuin silloin kerrankin?
Ja kroppa ihan puhki lenkin jälkeen. Naama punaisena (niinkuin aina), ihan läpimärkänä hiestä (same).
Ja seuraavalla lenkillä tossu kulki entistä paremmin eli tää käynnistyy tästä taas. Huh ja hyvä!
Vauhti on jotenkin jumittanut koko kesän, nyt taas alkaa kulkemaan.

Sitten olin salilla pitkästä pitkästä aikaa. Pitäisi käydä useammin, mutta jooga korvaa mulla salituksen. Ei saisi. Punttia pitäisi nostaa kerran viikkoon ja saada yläkroppa hienoon kuntoon. Michelle Obama kuntoon :)
No ei oikeasti sen takia vaan juoksuryhdin takia, tietysti.

Lisäksi vielä pyöräiltiin miehen ja nuorimmaisen kanssa, ihan pohkeet paukkuivat (ylämäki)pyöräilyn jälkeen.
Viime viikolla siis juoksua, juoksua, kuntosalia ja fillarointia. Tällä viikolla juoksua, juoksua, juoksua, kuntosalia? Toivotaan, ettei muut kiireet yhtään vähennä liikuntaa.

Sit mä haluaisin aloittaa sienestyksen, mutta millä ajalla? Aina vaan juoksen sienieni ohi ja ostan ne sitten kaupasta. Sienikirja, hattu ja metsään. Yleensä mieluiten juoksen mahdollisimman nopeasti metsäosuudet, en ole metsäläinen näemmä? (Miksi sieniä ei voisi kasvaa merenrantakallioilla tai ihanilla avarilla niityillä kun viihdyn niin paljon paremmin sellaisissa maisemissa). Poika on luvannut lähteä sieneen kanssani, tytär ei....hmmm. Haaveilen itsepoimituista kanttarelleista, mustista torvisienistä ja suppilovahveroista. Jos saan jotain sienisaalista tänä syksynä, laitan varmasti todistusaineistoa tänne :)

Mutta TÄNÄÄN mä juoksen PITKÄN lenkin!

6. elokuuta 2012

Olympiahuumaa?

Eilen kotona kolmen naperoimman kuin yhdestä suusta kuultua 'siis ei oo totta, sä meinaat varata tv:n koko päiväksi ja katsot noita olympialaisia ja ME ei saada katsoa mitään...'
Ihan hirveän hyvällä omallatunnolla sanoin: 'niin näin on, te voitte vaikka ulkoilla koko päivän...'
Mutta tottahan toki se on ihan hirveetä jos lapset eivät saa katsoa mitä haluavat tv:stä silloin kun haluavat.

Eilen sattui mielenkiintoinen olympiapäivä, ensin naisten maraton sitten miesten tenniksen loppuottelu ja ilta vielä täynnä juoksupainotteista ohjelmaa. Toisaalta tämä kisatv:n kyttääminen haittaa jo mun lenkkejäni merkittävästi. Tänään lenkille ja kunto nousuun huikeaan!

Lopuksi:
Bongasin tämmösen urheiluasukolumnin-> Trikoot on riskilläkin
Njaapajaa, nyt olen kyllä ihan sitä mieltä, että juostessa on hyvä olla tekniset vaatteet ellei sitten välttämättä halua itse kärsiä turhaan. Viis siitä mitä muut sanoo, jos eivät kestä katsoa kääntäkööt pään pois :)
Itse aloittelin jollain karseilla orginelleillä tamineilla ja vieläkin ihmettelen että miksi, miksi, miksi? No, vastaus oli tietysti, että tarvitsee katsoa innostuuko kunnolla juoksusta ennenkuin laittaa rahaa tossuja enemmän kiinni. Mutta suorastaan sanoisin, että upeat uudet juoksutamineet houkuttelevat lenkille huomattavasti paremmin kuin ne kamalat puuvillaryysyt, jotka tihkuvat hikeä ja hiertävät ihon rikki. Kolmen juoksuvuoden jälkeen aion laittaa enenevässä määrin rahaa kiinni kunnon varusteisiin. Eli laittakaa ne silmät kiinni kun tulen vastaan tiukkaakin tiukemmissa trikoissani :)

2. elokuuta 2012

unelmia



kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012

Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään.
Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä.
Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä.
Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi.
Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asumme omakotitalossa voimme ottaa kissan' muotoon 'mä saan kissan kun muutamme omakotitaloon'. Kun tarkensin, ettei se nyt ihan 100% varmaa ole, että ikinä muutamme omakotitaloon, poika totesi: 'en ymmärrä mitä puhut'. 
Aika hyvin sanottu, koska.. njaa unelmat ovat ihan vaan toteuttamista varten, eikö?!!!! ;-)

23. heinäkuuta 2012

ja taas mennään

9 viikkoa mun seuraavaan koitokseen eli rantamaratonin puolikkaaseen. Ja oon ihan rento!
Loma on tehnyt niin hyvää ja tehtävänsä. Nyt alkaa hiukan jo isompikin urheilu taas matkailun, rentoilun, hauskan pidon, hyvin syömisen ja juomisen yms. jälkeisesti kiinnostamaan ISOSTI!

Viime viikolla kun tulimme biitsiltä, kotimme lähimmältä merenranta biitsiltä, ajoimme Jukka Viljasen kodin ohi (näemmä). Jukka oli portin pielessä ja vilkaisi minua.
Mulla tärähti päässä...ultrajuoksun guru katsoo mua pistävästi silmiin ja sanoo, liikkeelle nainen NYT! Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt!
Tämä sanominen oli siis henkistä ja mun päässä, mutta hyvä sattuma ja mainiota kerrassaan. (Juoksija-minulla on kuitenkin näemmä aina vähän huono omatunto jollei ole lenkillä...?? :))
Jukka, jos jostain kumman syystä joskus luet tämän, tämä on vain vitsiä, mutta toki siitä ohi ajoimme ja näin sinut. Todellakin arvostettavan kestävyysjuoksijan!

Tämän viikon vielä nautin, juoksen pari lenkkiä ja pyöräilen. Tämän viimeisen loma viikon tältä kesältä. Tiedossa on vielä armotonta kivan pitämistä mm. meripäivillä....
Ja arvatenkin mulla on jo tuhat suunnitelmaa ensi kesälle :)
Kuva Heinävedeltä. Näissä maisemissa joka kesä.

10. heinäkuuta 2012

loma on ihmisen parasta aikaa

Toisinaan, niinkuin tänään, juostessa mulla alkaa blogisuoni pulputa.
Kesälomaa, tuota työtätekevän elämän parasta aikaa, on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Kolmisen viikkoa vielä edessä. Mä elän kesälomia varten. En mitenkään vihaa työtäni, mutta rakastan kesää ja lomaa, ehkä juurikin siksi, ettei vapaata aina ole. Itsestäänselvyyksiä?

1. lomaviikon vietimme perheen kesken (2 aikuista ja neljä lasta 4-13-vuotiaat) Gotlannissa, niinkuin edellisessä tekstissä hiukan maltoin raappaista. En ole vieläkään toipunut Gotlannin ihanuudesta, muutan sinne tai toisaalle viettämään eläkepäiviäni sitten joskus.
Ystäväni tietää, että mun kaukaisissa tulevaisuuden haaveissa on ollut jo parikymppisestä, eläkäpäivät meren rannalla omassa talossa. Kissan tai koiran kanssa, lasten ja lastenlasten vieraillessa. Näissä haaveissa ei koskaan aiemmin ollut miestä. :) Nyt luulen tavanneeni sellaisen, jonka kanssa haluan olla vielä silloinkin. Tai ollaanhan me hengattu yhdessä kohta jo yhdeksän vuotta, tavallaan. Riippuu mistä aletaan laskea :) Ja eläkeikäänkin on parikymmentä vuotta vähemmän kuin silloin parikymppisenä.
Gotlannin itärannikolla poiketessamme eräänä päivän, bongasin kauniin (tietenkin) ruotsalaisnaisen oman talonsa puutarhassa läppärin ääressä. Oli varmasti joku dekkaristi kesätalonsa puutarhassa, karun ihanassa pihassa! Hitto, tota mä haluan, olen aina halunnut!!! Tosin mä voisin maalata-kin....

Mä en nyt lähde selostamaan kuusihenkisen perheen matkabudjetista, en siitä kuinka jotain välillä kiukututtaa ja suurimman osan ajasta kaikilla on oikeasti kivaa. Joskus kenkä hiertää pienessä jalassa kun vanhemmat kävelyttää 'kymmeniä' kilometrejä vanhassa Visbyssä, mutta aina se jätski palkitsee yhtä paljon ja paluu vuokratalolle kun saa paljain jaloin riekkua nurmipihalla. Tai siitä kuinka meitä hirvitti aivan törkeästi, että joku sinkoutuu mereen niiltä korkeilta klinteiltä ja raukeilta. Kaatuminen ja tippuminen kielletty oli Gotlannin reissun motto :)

Ja yhtäkään lasta ei ketuttanut vaikka ei käyty Kneippbyssä, tuossa Gotlannin puuhamaan vastineessa. (puuhahelvetiksi kutsutaan niitä miehen kanssa :)). Mutta älkää vetäkö herneitä nenään, niissä on käyty ihan riittävästi edellisinä kesinä. Eli lapset saavat myös 'huvipuisto'kokemuksia :)
Ja koska asumme pääkaupunkiseudulla, lintsi on pakollinen joka kesä. Toisaalta olen vielä itsekin 'lintsi'iässä. Eli kokemus ei ole pakkopullaa vuodesta toiseen vaan oikeasti kivaa. Toisella lomaviikolla siis lintseilimme, uimme ahkerasti ja näimme tuttuja ja mä ehdin myös juosta yli 30 kilsaa....Tämän viikon aloitimme Porvoo-päivällä.


Porvoo on niin tuttu, ettei sen keskiaikaisuutta ja kauneutta tule niinkään enää hehkutettua, vaikka kaunishan se toki on. Meidän, mun ja miehen, keski-ikäisyyttä todistaa se, että taas olimme ihan 'tänne voisimme myös muuttaa eläkepäivinä.' Haloo, olen muuttunut isäkseni, joka jankutti aina kaiken aikaa hehkeistä eläkepäivistään parhaassa työiässään! Näin se homma näemmä etenee.  
Aurinkoiset lomapäivät jatkuvat, elämme tämän hetkisen elämämme parasta aikaa juuri nyt.

6. heinäkuuta 2012

Lenkkimaisema Gotlannissa

Tällaisissa maisemissa asuimme Gotlannissa.
Ehdin yhdelle lenkille ja se olikin ensimmäinen lenkkini ulkomailla ikinä.
Tästä alkakoon juoksuelämän uusi traditio! Aina matkalla lenkille, jollei ole työmatka kyseessä, eikä kerkeä:)
Kirjailen ehkä myöhemmin Gotlannista lisää, koska se oli upea ja kaunis saari. Karu ja kivinen, mutta myös vehreä ja puutarhamainen. Ikivanha, keskiaikainen ja kaunis. Mä ehkä asuisin siellä jos olisin ruotsalainen :)
Mutta matkan jälkeenkin on ollut elämää. Juoksuja ja ranta-elämää.
Palataan kunhan helteiltä raaskii!!!
Näissä maisemissa jengi lenkkeili Visbyssä, mä en ehtinyt. Tää on mun jäkikasvua, joka ehti :)

20. kesäkuuta 2012

seuraa hehkutus

Olen vaikuttunut.
Yksi hauskoista ja odotetuista päivistä elämässäni toteutui viime viikonloppuna. Olin katsomassa Stingiä.(Hyvässä seurassa).
Hän oli juuri sitä kun olin tiennyt ja kuvitellutkin. Parasta tietysti oli paluu 'vanhoihin hyviin aikoihin' eli luutut ja sinfoniaorkesterit oli nyt jätetty kotiin.
Tämä taitava, elämään selkeästi positiivisesti suhtautuva, upeassa kunnossa oleva mies (ääni & olemus) jätti ikuisen jäljen. Ihana!
Enkä paneudu nyt asiaan sen enempää, kuin toteamalla: selkeä esikuva-ihminen siinä miten ihanasti suhtautuu elämään, se näkyy kasvoilla ja hymyssä. Sympaattinen, upea, lahjakas, kaunis, karismaattinen!
Ja jotta hehkutus olisi täydellinen (anteeksi rakas mieheni, you know, että tää nyt on vaan tällaista :) )
Viime kesälle osui toisenlainen upea ihminen, josta huokui karisma, hyvinvointi, hieno ihminen-olemus. Mikko Koivu. Tosin hänet tapasin ihan kasvokkain, Stingiä piti kuikuilla hiukan kauempaa (naurua....).
Kyllä, maailma tarvitsee tällaisia ihmisiä. Ja jos mä en jo ole tuollainen (eli en), niin musta kyllä tulee. Viimeistään Stingin iässä! Välihuomautus: luulin, että hän on 50v., mutta ehei, 11 vuotta siihen päälle. Uskomatonta! Eli fanitus on siis musiikki- ja elämänasenne- tasoista ollut, ei henkilötietojen selaamista, näemmä :) Tai sitten en vaan tajua, että omakin ikä on vuosien varrella vähän karttunut :)


Loma ja lomamatka ihan kulman takana ja reissussakin olisi tarkoitus juosta. Koska aamulenkki Gotlannissa kuulostaa hyvältä, niin hyvältä. Tai iltalenkki tai mikä vaan.

15. kesäkuuta 2012

retuperällä



Mun urheilu on ollut tällä viikolla hiukan tän oloista: rustiikkista, hunningolla tai suorastaan retuperällä.
Yksi lenkki ja enpä taida ehtiä muuta. Ohjelmaa on ollut paljon ja tulee vielä olemaan, loppuviikosta viihdepainotteista. Palataan oikein ottein (urheilu)asiaan ensi viikolla :)
Kuvat muuten Hämeenlinnasta.

8. kesäkuuta 2012

joogamamat

Vuoden paras idea!
Juuri kun eilen mietin toistaiseksi vimosen (kesätauko) joogapuolitoistatuntisen jälkeen, että millä itsekurilla saan joogattua koko kesän ilman ryhmäkuria? (Näin mietin siis joka kesä tässä kohtaa).
Ratkaisu heitettiin joogaavan naapurinnaisen muodossa mun eteeni: Perustetaan kesäjooga-ryhmä (kuin mysore-joogaa, mutta ilman ohjaajaa) meidän pihalle tai asuinalueen puistoon! Näppituntumalla jo meidänkin taloyhtiössä ainakin viisi (5) osaavaa joogamamaa. Mielettömän hieno idis. Tätä pitää nyt kehitellä ja toteuttaa, ties vaikka saataisiin koko kaupunginosan joogamamat ja fasat liikkeelle puistoaamujoogaan.

Tänä aamuna lähdin aamulenkille klo: 5:55. Ihan mielettömän aikaisin siis, mutta mitä ihmettä: KAIKKI olivatkin jo liikkeellä! Päälläni upouudet tekniset vetimet: juoksutrikoot ja paita, itseasiassa ihan kaikki vaatetus oli täysin teknistä 1. kerran juoksu-urallani. Sukat: sponsoroitu, trikoot & paita: lahjoja, loput ostettu itse :) Kyllä oli upeeta juosta. Olen sen verran paljon hikoileva naikkonen, että todellakin on tekniset vetimet tarpeen!

Kesäplaani kunnon ylläpitämiseksi on seuraavanlainen: 2-3 lenkkiä + 1 jooga + muu hyöty-, tms.liikunta/ viikko. Lomat tuppaavat aina tällaisen plaanin sotkemaan, mutta sehän ei ole niin kovin vakavaa :)
Elokuusta lähtee sitten kovempi treeni liikkeelle. Puolimaraton on syyskuun loppupuolella ja vartti myös.
Nyt tähtään hiukan parempiin aikoihin.

4. kesäkuuta 2012

vadelmasuklaakakkua


Elämä on ollut viime päivinä sattuneista syistä tämännäköistä....
Lupaan pistää tossut jalkaan illansuussa ja ryhdistäytyä. Lenkille hophop!

1. kesäkuuta 2012

Totuus

Kuulin eilen 'totuuden'.
Joogamaikkani ja eräs toinen himourheilijanainen kyselivät ennen joogatuntiamme mun kevään juoksuistani ja siitä mitä jatkossa olen suunnitellut jne. Kun kertoilin fiiliksiäni ja tavoitteitani, totesivat kuin yhdestä suusta: 'Eiku juokset koko maratonin, kun puolikas menee ilman sen kummempia, menee kokonainenkin. Sitten tiedät juokseesi ja ylittäneesi itsesi.'
Ei auttanut mikään selittely ja vastaan haraaminen. 'Eiku juokset kokonaisen' oli aina vastaus. Tämä jäi niin pahasti päähäni soimaan, että ehkä mä myönnyn ajatukseen, kunhan nyt ensin juoksen vielä pari puolikasta alle. Jooko?
En uskalla ryhtyä maratoniin vielä. Se pelottaa ja on juoksemisen aatelia. En ole aatelinen, vielä. Ja jos juoksee sen kokonaisenkin, niin mitä sitten jää jäljelle enää odotettavaa? Ei, ei, chillaillaan nyt vielä muutama hetki.

28. toukokuuta 2012

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3

Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee eikä ole kuunnellut kehoansa. Eikä ole malttanut aloittaa riittävän varovasti. Jooga on kuitenkin laji jossa kehittyy ikuisesti, valmiiksi siinä ei taida tulla koskaan. Ihana laji! Entinen joogamaikkani sanoi mielestäni osuvasti jotenkin näin: kun aloitat uuden lajin tuntemuksia tapahtuu, niitä kuuluu tulla, mutta älä katso mallia vierestä ja edistyneemmästä ja venytä yhtä pitkälle, silloin menee jotain rikki!

Jokatapauksessa trendejä tulee ja menee, pääasia olisi että jokainen löytäisi ne itselle mieluisat ja sopivat lajit, koska sohvalla istuminen hajottaa kropan tehokkaammin kuin mikään liikunta, luulisin :) En tiedä, koska olen joutunut opettelemaan sohvalla lojumista. En pidä lojumisesta :) En nyt lesoile tai mitään muutakaan pönttöä, en vaan jaksa olla aloillani liian kauan. Sanoo eräs, joka makasi viime viikolla 1,5 vrk kipeänä ja oli sitä mieltä ettei se ole ihmisen hommaa. Kauhuajatus olisi, että vanhana ei pääsisi liikkeelle. Sitäkin varten täytyy pitää jonain kaukaisena tavoitteena jossain siellä sitten kokonaista maratonia.
En selkeästikään ole sitä tyyppiä, joka haluaa kaiken nyt ja heti :)
Niin joo, olihan mulla tuokin asia mielessä, että jotkut ottavat heti hirveästi tavoitteita (kovan tavoitteen) ja sitten toteuttavat ne joko onnistuen tahi ei. Ja toiset taas ovat sellaisia kuin minänen eli asia kerrallaan, päämäärä selkiytyy sitämukaa kun tekee, valmistuu, kypsyy, tietää enempi. Ja tämä koskee nyt vaikka elämäntavoitteita ei mitään tiskausasioita tai muita sellaisia arkiaskareita, jotka menevät siinä sivussa säpäkästi, of course! Tätähän voisi kutsua elämäntavaksikin: verkkaisesti ja määrätietoisesti, täydentäen kohti päämäärää/päämääriä. (saa nauraa :) )

Mutta on mulla pinnalla yksi urheilulajihaave, jota haluaisin kokeilla: uimahyppääminen. Luin jostain että aikuisten uimahyppykursseja olisi olemassa. Ihan mun laji, selkeesti. Jooga ja juoksu tulivat mulle jäädäkseen ja ovat ja kehittyvät. Toivon. Jollain ajalla joskus olisi kiva kokeilla tuota hyppyjuttua. Siinä on elementtejä joita palvon: vesi, hyppääminen ja kehon hallinta.
Lajeista ylipäätään ja hajanaisesti kertoillen: sukeltamista olen jo kokeillut, se oli kivaa, mutta välineurheilua, joka vaatii rahaa ja aikaa ja luotettavan sukelluskaverin. Yksi huvittavimmista lajikokeiluista minulle oli aerobicin kokeilu joskus hamassa 90-luvulla. Meinasin kuolla nauruun. Ei mun juttu sitten yhtään. Uimista rakastan, mutten jaksa ajatella, että uisin tuntitolkulla samaa uimarataa päästä päähän, boooooring. Lisäksi pitäisi osata uida oikein :) Hevoset ei oo mun juttu, kokeiltu on. Tennis kiinnostaa tosi paljon, tarttee vaan sitä aikaa, eli myöhemmin sitten. Selkeesti vanhemman naisen urheilulaji :)

Eli tänä aamuna en niinkään nauttinut ympäristöstäni vaan mietin urheilua. Yhden jäniksen näin.

15. toukokuuta 2012

Poluista

Noista mun omista lenkkipoluista tuli mieleen hienoja asioita, jotka juoksu on tuonut tullessaan.
Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää.
Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia.
Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi.
Tosiasiassahan tämä tarkoittaa vain sitä että rakastan luontoa niin esikaupungissa kuin kaupungissakin ja mun on pakko pysähtyä ajoittain (ja tässä pysähtyminen tarkoittaa hetkiä itsekseen, ilman keskeytyksiä) ja kokea. Se on hieno tunne. Ja kokemisen lisäksi ajoittain antaa pään puhdistua milloin mistäkin. Mutta en mä siksi juokse, etten jaksaisi muuten. Kyllähän sitä on useita muitakin palautumis/jaksamiskeinoja. Olen vaan rakastunut juoksuun ja äärimmäisen iloinen siitä. Ja tämä noin keski-ikäisen naisen elämään saapuva energiamäärä on huippua. Vaikka olen kyllä lahjottu aikas rajattomalla energiamäärällä muutenkin. No joskus uuvututtaa, myönnetään :)

Tämän aamun lenkin fiiliksiä oli; kunhan unihiekka ensin poistui silmistä siellä jossain ja alkoi juoksuryhtikin saapua kroppaan. Upea aamukaste kadunvarsinurmikoilla, kevätkukat alkaneet lakastumaan: kesän merkki! Vastaan tulee työpaikkafillaristeja, ei muita. Autot, junat kulkevat. Paikallisen leipomon naiset ovat myssyt päällä röökitauolla, raksamiehet valuvat aamiaiselle ko. leipomo/kahvilaan. Mä kurvaan alamäkeen ja kotiin, jossa muut ovat vasta lämpöisinä heräilemässä.

11. toukokuuta 2012

puhinaa

ja hiljaista murinaa...
Lähdin eilen innokkaana lenkille kun heti alkuun näin naapurin miehen, jonka tiesin olleen myös Hcr:ssä viime lauantaina. Kyselin iloisena hänen aikaansa ja tietysti mainostin omaani, jolle hän tuhahteli ja kertoili juosseensa alle 2 tuntia.
No, mutta oikeesti tosi ihanaa, silti puhisen koska olenhan yli kymmenen vuotta nuorempi ja rutkasti pienempi ja mitä vielä. :)

Get over with it - sanoi miehenikin ja nauroi päälle ;-)

Mulle sitten tavoitteeksi tuollainen aika jonnekin hamaan tulevaisuuteen? Ei vielä ensi puolikkaalle, mutta sitä seuraavalle. Joo.

Ja se lenkki, siis mun palautuslenkki, meni hyvin. Olin palautunut.

8. toukokuuta 2012

Feels fine!

Jes jengi! Niin se vaan kävi, että puolimaraton tuli juostua ensimmäisen kerran elämässä juoksutapahtumassa.
Hienointa oli saapuminen juosten stadikalle, ihmisten 'hurratessa' ja kannustaessa. Liikutuksen kyyneleet tuli silmään ja taisi se olla yksi tämän astisen elämän kohokohdista. Tai ainakin Top Kahteenkymppiin pääsi!
Rasittavinta oli noin 7 kilsan kohdalla tullut piip-tarve, jonne maltoin vasta 17 km kohdalla. Johtuikohan tästä se, etten yltänyt toive-aikatavoitteeseeni vaan jäin siitä 9 minuuttia. :) (alle 2:20 pääsin sentäs).
Hcr:n järjestelyistä sen verran, että lähtö oli sekavaa, samoin maaliin tulon jälkeinen hässäkkä. Mutta kaikki tuo meni jotenkin kuin unessa. Itse juoksu taas ei mennyt unessa, se oli tönkköä, hauskaa, sujuvaa, hikistä, kuumaa, omituista, helppoa, raskasta ja hirveän kiitettävästi oli reitin varrella ihmisiä kannustamassa. Hienoa!!!!
Mutta aikatavoiteestani: en ole tyytyväinen ja jääpähän jotain parannettavaa seuraavalle puolikkaalle, joka lienee Espoon rantapuolikas. Mutta olen niin tyytyväinen, että vihdoin pääsin suorittamaan tämänkin koitoksen, koska se meni ja sen voi juosta, siihen ei kuole vaan se onnistuu!!!! Hyvä minä! Ja kaikki muutkin juoksijat!!!!
Nyt on aivan hirveän kova kaipuu lenkille, mutta pitäisi antaa palautumisaikaa itselle ettei tarttee sitten taas kävellä ja irvistellä kivusta. Eli huomennako jo pääsen lenkille?
Mulla on plaani tietty jo kesän varalle, joka viikko noin 3 lenkkiä ja syyskuussa puoli- ja varttimaratonit. Ainakin!
Multa AINA (iso hymiö) kysytään kuinka paljon juoksen kerralla, se vaihtelee: yleensä 8-14km, joskus 5km, joskus 18km. Mutta vielä en juoksentele joka viikko 21km, mutta se aika elämässä saapuu....saapunee...saapuu...

4. toukokuuta 2012

Vuoden odotus

palkitaan huomenna. Olen niin tohkeissani. Näin jopa elämäni ensimmäisen juoksu-unen viimeyönä. Naurettavaa suorastaan, tämä onni ja into mitä koen. Toivotaan, että fiilis pysyy tositoimissa :)

Tällä viikolla olen ollut kiireinen ja juossut vain kaksi alle kympin lenkkiä, mikä lienee oikein hyvä asia. En ole ehtinyt miettiä sen kummemmin hartaasti odotettua puolikastani vaan ottanut rennosti. Nyt alkaa jo tutuksikin tullut 'kisajännitys' tulemaan. Kävin tänään pojan kanssa fiilistelemässä Kisahallilla ja hakemassa numeroa, paitaa, chippiä...paikka pursuili samankaltaisia lajitovereita. Kääk, lyötiin käteen jopa maratonmatkailu-mainos. Ei nyt sentään sellaisia...
Huomenna tapahtuu. Ja mitäpä sen jälkeen? - kysymys häilyy jo mielessä....syksyn juoksutapahtumat valittava....:)

26. huhtikuuta 2012

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen.
En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein.
Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa. http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k

Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelleen, paremmalla onnella. Tässä välissä olen palannut mun ekaan juoksuoppaaseeni, jonka kivasti mieheltäni sain lahjaksi heti kun aloitin lenkkeilyt.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/naisen_juoksukirja/
Sieltä haarukoin itselleni sopivaa materiaalia ajoittain. Ihan selkeästi esikuva, tuollainen minua vanhempi juokseva nainen :) Suosittelen lämpimästi kirjaa!

Se minun on pitänyt kirjata tähän blogiin, syyt miksi aloin juosta. Alunperin siksi, että aloin katselemaan ympärilleni: juoksevia, lenkkeileviä naisia, miehiä, nuoria kokoajan ja jatkuvasti. Itse ulkoilin silloin ahkerasti nuorimmaisen kanssa leikkikenttä - puisto - metsä jne. tasoisesti. Urheilut olivat jääneet äitiysloman jalkoihin. Töihin paluu olisi kesän jälkeen edessä. Olin paskassa kunnossa. Ennen nuorimmaista lasta olin hyvässä kunnossa ja niiiiiiiiiiin timmi. Okei, jos naapurin hoikka kaunis rouva voi juosta niin kyllä minäkin voin. Tän tyyppisesti se alkoi. Eli esikuvia tarvitaan ja ne esikuvat löytyvät aluksi naapurista, sisaruksista, kaveripiiristä, omasta perheestä jne. vasta sen jälkeen alkaa tähyillä pidemmälle ja kiinnostua oikeista juoksijoista. Tai siis näin minun tapauksessani :) Nyt olen jopa välillä kiinnostunut urheilijoiden juoksutuloksista, hämmentävää!

22. huhtikuuta 2012

Kepeää

Olenpas yllättynyt ja päässyt huomaamattani melkein tavoitteeseeni. Juoksentelin pidemmän länkkärin alle 1:50 ja olen tyytyväinen. Kelpo aika, kelpo juoksu!

Olen erityisen tyytyväinen kun tovin kenkkuillut polveni ehti parantua ja pääsin toistaiseksi pisimpään tapahtumajuoksuuni.

Ilma oli mukava, reitti kiva, ei tullut tuskastuttavaa oloa missään kohdassa, meni jopa ihmeen helposti. Tosin otin juoksun lenkkeilyvauhtia, kepeästi.

Tälläinen kokemus rohkaisee minua järjettömästi, rohkaisee tällä tiellä. On melkein voittaja olo!

Treeni jatkuu ja ilmeisesti vihdoin keväisemmissä säissäkin :)

10. huhtikuuta 2012

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri!

Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa.
Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville.
Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa!

Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä!
Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect.

Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varmasti. Niin hulluksi en ole vielä tullut, että juoksisin töihin tai töistä kotiin (n.20km yhteen suuntaan). Mutta sekin päivä vielä nähdään, juu.

Viiden kilsan vinkit:
-juokse aluksi vain pari kertaa viikossa noin 2-3 km kerrallaan
-kun kunto kohonnut riittävästi voit kokeilla 4 km ja siitä sujuvasti 5 km/lenkki
-juokse kolme kertaa /viikko, välipäivät tärkeitä!
-välipäivinä treenataan keskivartalon hallintaa ja käydään uimassakin sekä kävelylenkeillä
-unohtamatta totaalisia lepopäiviä, jolloin ei edes ajatella urheilua!
-juokse välillä nopeasti ja välillä rauhallisemmin, lenkkikielessä intervalleja
-juokse maastossakin ja tsemppaa ylämäet juosten!
-kohta susta tuntuu jo että jaksat 6-7km....
-kuuntele ympäristön ääniä, katsele maisemia, ota tavoitepaikkoja minne asti juokset ja takaisin
-ja sit kun et enää jaksa kuunnella linnunlaulua, kuuntelee musiikkia
-muista hymy! :)
-jos saat rasitusvamman, parantele se kunnolla

tohon ylläolevaan en voi sanoa muuta kuin mulla toimi, aika nopeastikin tuo. Ja nopeasti tarkoittaa tässäkohtaa kuukaudessa. (eli sitten juoksin sen 6-7km) Tosin mä en kävellyt välillä eli se mitä kaikki suosittelevat aloittelevalle lenkkeilijälle. Mun pää ei anna periksi kävelylle. Mieluiten juoksen vähänkin kuin kävelen, juoksulenkillä. Tosin olen huomannut että sitkeys on aina palkittu, sitä jaksaakin. Eiköhän jokainen tee tavallansa tämänkin asian, kroppa tietää ja mieli.

Hauskinta ja haastavinta kuntojuoksussa on kokoajan ollut se, että tietää kehittyvänsä, mutta silti uudet kilometrienkat on aina työn takana. Nyt siis juoksentelen 7-12km lenkkejä pääsääntöisesti ja niitä vaihdellen.
Otan ehkä kaksi 18km lenkkiä ennen Länkkärijuoksua, joka on 17,4 km. Mutta rennosti mennään, koska puolmaraton on se kevään OIKEA tavoite. Ja puolmaraton läpi alle 2:30, mieluiten alle 2:15. HUH!

Varusteista: Mä aloitin perinteisesti vain ostamalla lenkkarit ja urheiluliivejä. Sit heti siihen juoksutrikoita parit ja juoksusukkia. Juoksupaidat, takit, hanskat ovat tulleet myöhemmin vasta. Olen siis ostanut sitä mukaa kun tuntuu ettei pärjää ilman. Nyt on menossa tokat lenkkarit! Jee!

23. maaliskuuta 2012

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss.
Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah!
Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km).

Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa...

Mua myös kiinnostaa oma mahdollinen kehittyminen juoksijana. En ole himoliikkuja vaan nautin liikunnasta, joskus tietty kärsimyksenkin kautta. En ole laihduttaja eli en liiku siksi. Enkä ole joukkueurheilija eli siksi juoksen ja joogaan.
Ja tohon ylläolevaan liittyen kiinnostaa hyvinkin paljon maastojuoksu, sitä siis seuraavaksi kun saa nää puolmaraton kokemukset eka hoidettua alta pois. Luonnossa juokseminen on myös miellyttävämpää kuin kadulla ramppaaminen.

Mutta koska siis olen vielä tässä tilanteessa, että se eka puolikas tapahtumana on kokematta (vaikka jo kaksi kertaa treenattu sellaiseen....), niin se ensin. Ja joo, ehkä minä kohta olen siinä tilanteessa, mitä aikanaan vaan olen vierestä ihaillen seurannut:  'En mä osallistu kymppeihin enää, juoksen vain puolikkaita.' Wow! lovely! Ehkä!

Tätä lehteä lueskelen sujuvasti muotilehtien lomassa
http://www.juoksija-lehti.fi/

2. maaliskuuta 2012

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä.

Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne.
Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine.
Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita.
Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :).

Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin....

Tylsää taustaa:
Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa' paikallisella pururadalla. Huomasin kykeneväni juoksemaan vähän. Kun muutaman viikon kuluessa pystyin juoksemaan JO kolme-neljäkin kierrosta purtsia (joka on 1.3km/kierros), halusin enemmän. Voisiko minusta kuoriutua tyyppi, joka juoksee 'milloin vain' 8-10km? Uskaltauduin juoksemaan ihmistenkin ilmoille. Hmm...ja tarvitseeko selittää, että juoksutapahtumat on se juttu! Motivaatio, tilanne, tapahtuma. Muut kahjot lajitoverit siinä puuskuttavat yhtä innoissaan, tuskissaan, onnessaan tms.

No....eka kymppi meni omissa oloissa, mutta varmistin sen Naisten kympissä 2010. Sen jälkeen Pääkaupunkijuoksun kymppiin syksyllä. Nälkä alkoi kasvamaan. Tuli hinku juosta puolikas, ilmoittauduin Hcr2011. Juoksin läpi koko pirun talven, sairastuin flunssaan juuri ennen juoksutapahtumaa, enkä päässyt.
Syksyllä uudelleen pääkaupunkijuoksuun kymppiä juoksemaan, paransin hiukan aikaakin edellisvuodesta.
Tarkoitus oli osallistua myös Espoon rantamaratonille puolikkaaseen, taas sairastuin. Ketutus käyrä oli korkealla. Olinhan siis päässyt jo kauan aikaa sitten tilanteeseen, josta alussa vain haaveilin: Voin juosta 8-10km vaikka tältä seisomalta.

Juoksuvammoilta olen suht säästynyt, pari kertaa on nilkka tai polvi 'muljahtanut', ollut kipeä viikon ja sitten parantunut. Talvella juoksen ilman nastoja, olen ollut varovainen ja/tai onnekas. Pääsääntöisesti juostessa ei vaan kaadu.

Nyt olen varmentanut kevään juoksuni, tarkoitus osallistua sekä Länsiväyläjuoksuun että Hcr2012.
Olen juoksennellut laiskasti läpi talven, treeni alkaa nyt. Katsotaan miten nyt käy. (eli sairastunko taas flunssaan viime metreillä? No en!)
Tavoitteena suoriutua puolikkaasta kuntoiluaikaan alle 2:15.

Tässä blogissa voisin höpötellä paitsi treeneistä, myös juoksukamoista ja muusta(kin).
Mutta ennenkaikkea haen kaltaisteni blogiseuraa eli kommentteja ja omia kokemuksia, koska juoksuhan on yksinäinen laji. Ainakin se juokseminen mitä mä harrastan. Nautin juostessa yksin olosta, maisemista, liikenteestä, musiikista. Pää puhdistuu, mieli virkistyy ja kroppa kaunistuu ;-) Ja SE juoksutapahtuma on sitten piste iin päälle. 

http://www.lansivaylajuoksu.fi/
http://www.helsinkicityrun.fi/etusivu