27. tammikuuta 2015

ulkoilua ja kotoilua

Viime viikon parasta antia oli ulkoilu ystävän kanssa. Viikolla. Arkena.
Töiden ja mun joogan jälkeen treffit tapaksilla ja punaviineillä. Sitten jatkettiin oluilla, myöhään meni. Mutta tuntea ystävä ala-aste-iästä asti, joka/jonka tuntee niin hyvin, että ei voi kuin nauttia olemisesta, höpöttelystä, päivittelystä, ruuasta, viinistä. Hirveän hyvin jaksoi töissä seuraavana päivänä....kohtalaisen hyvin....hyvin... :) Sama se, väsymyksen arvoista!


Toinen ihan mainio juttu oli viikonlopun ahkerat talviurheilut nuorimman kanssa. Rattikelkalla mäkeen. Minä myös. Aikuinen ja rattikelkka on hasardi yhdistelmä, mutta hyvin meni :)
Päälle vielä hiihtämään, tahtoi poika. Mulla ei ole suksia, juoksen en hiihdä (nykyään). Jaa-a, ehkä joskus taas....

Kuluva viikko onkin sitten alkanut ihme paahtamisella. Poika on kipeänä ja mä olen etänä koko alkuviikon (olisin muutenkin ollut). Eilen tein hommia kotona ilta puoli kymmeneen (siis puoli kymmeneen?) Tänään nukuttiin pommiin, ehdittiin just viedä auto varattuun katsastukseen pojan kanssa. Sitten kauppaan, kassalla sen huomasin, mitä kettua ja muita manauksia, avain jäänyt kotiin!!
Soitan miehelle, että tuu takaisin seuraavalla junalla (oli siis junassa ja melkein perillä toisessa päässä), me ollaan oven takana. (Huoltoyhtiöltä menee tunti, mieheltä meni 30 min., mulla on  yksi aikaisempi kokemus....) Flunssaisen kaverin kanssa siinä hypittiin että ei jäädytä, onneksi ei paljoa pakkasta, eikä pojalla kovaa kuumetta. Mies tuli - ah, hieno ihminen! Olisinko minä tullut? -no olisin :) Tyttärellekin yritin rimpauttaa, mutta eihän ne saa tunneilla pitää kännykkää päällä.

Erikoisen aamun (kiroilin ehkä hiukan liikaa lapsen kuullen - se näytti ymmärtävän) jälkeen lounaaksi herkkua. Itse tehdyt jauhelihapihvit ovat helppoa gourmeeta, kylkeen näistä jompaa kumpaa. Delicious!
 
 

Kotona-töissä tulee muuten hippasen liian paljon tehtyä töitä ja oltua kotivaatteissa, meikittä (no se ei haittaa, olen kaikkialla nykyään ilman meikkiä, jopa somessa, mutta en töissä, jokin roti...) Kotona juo liikaa kahvia ja niskaa alkaa särkeä, silmät väsyvät koneella. Puolensa siis kaikessa, työpaikan jatkuvissa keskeytyksissäkin.

21. tammikuuta 2015

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään.
(luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...)

Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä)

2010 - 255 km
2011 - 460 km
2012 - 558 km
2013 - 481 km
2014 - 229 km

Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen), vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana.

Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti), siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :)

Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin harvakseltaan muistiin, en vaivaudu laskemaan. Tai kenenkään kiusaksi postailemaan jokaista suoritustani vaikkapa faceen. Toisaalta se voisi olla älyttömän tymäkkää! (hirnuu itsekseen)
Kaikkihan me tykätään niistä, jotka postaavat jokaikisen hyötyliikuntansakin ylös muiden nähtäville....toisaalta jos haluaa - saa, mut ketä kiinnostaa onko ollut koiran kanssa 3x lenkillä eilen, tänään ja huomenna...Kun olin itse koirallinen, sen kanssa oli oltava joka päivä 3x lenkillä....tai se onko imuroinut, leikkinyt lasten kanssa, juossut junaan...mitä niistä muuten lasketaan, askelia?

Idea= hyötyliikuntablogi, niille jotka eivät satu tietämään, että hyötyliikunta on osa elämää tai sitten ihan muuten vaan, hupiinsa. Äääks....olen pahansisuisella tuulella. Lenkkiiiiii!

Mutta joo, tämä lenkkivuosi on alkanut hyvin, taidan olla kunnossa taas. Pitkänmatkanjuoksija minussa on palaamassa. On kyllä siinä mielessä hienoa, että juoksu on tunkeutunut lihasmuistiin - tunnen palaavani normitilaan (tähän on siis tultu?).

Toukokuun lopussa tulee 6 vuotta täyteen juoksemista.
Minkälainen ihminen olisin ilman sitä: kammottava nalkuttaja, ylisuorittava nipottaja, muita ikävästi arvosteleva kaikkitietävä naputtaja vai vaan laiskanpulskea kokiksen imijä (taas hirnuu...)

Päästän teidän pahasta ja häippäsen just eikä melkein sinne lenkille.
Ja oikeille urheilijoille tiedoksi - mun luvut eivät ole vertailukelpoisia teidän lukujen kanssa :)

16. tammikuuta 2015

etäisesti unelmavartaloa hakemassa

Ah, ilmeisesti (tässä) elämässä ei voi koskaan, vaikka kuinka haluaisi, suunnitella urheiluja etukäteen. Hirmuisen kovan startin jälkeen tämän viikon saldo surkeat 1,5h joogaa (ja muutama hassu kerta lihastreeniä). Lisäksi se, mitä nyt viikonloppuna sitten kerkeää - ehkä uida ja lenkkeillä.
Ah toisen kerran ja mitä sitten! Mutta sitä sitten, että tällä meiningillä mulla menee ikuisuus ennen kuin kykenen tällaisiin asentoihin (haave ja tavoite....)
Miettikää miten mageeta olisi postata instaan itsestään tuollaisia kuvia. Kohta laitan sinne tavallisia joogakuvia ihan vaan piruuttani. Faceen ei viitsi, siellä on ihan liikaa tosikkoja tai joitain :) :)

 



Selkeästi pelkkä perusjoogailu ja juokseminen ei enää mulle riitä. Haluan voimakkaan, erityisen taipuisan vartalon. Njaah, ehkä mun aika ei vaan riitä sellaiseen ja useita muita tekosyitä.

Viikko on mennyt nopeasti, kiitos yhden etäpäivän, ensi viikolla seuraava. Olipas hyvä keksintö hakea ja saada sellaisia.

Huomasin tänään, että vuosi opintoja on ihan kohta mennyt. Muutama luento enää, iso harmi, koska ne ovat olleet ihan mahtavia. Mutta ennen kaikkea ja ehdottomasti parasta on ollut tutustuminen uusiin tyyppeihin. Paljon on jäljellä vielä kotihommaa opintojen takia (kirjoittamista, kirjoittamista ja kirjoittamista), mutta sitten se on melkeinpä siinä. Jää kyllä kytemään kaipuu vielä lisäopintoihin. Ja siihen voimakkaaseen kroppaan ja koko maratonin juoksemiseen ja ja ja ja....

11. tammikuuta 2015

tammikuun valo

tammikuussa tarvitaan valoa
 

 
tyylikkään makuisia juomia ja hyvän värisiä ruokia
 

 
sopivasti lunta ja runsaasti juoksuja
 



9. tammikuuta 2015

asennetta on

Uusi vuosi (eli oikeasti siis lomat) toi tullessaan uuden paremman asenteen, joka syntyy rennosta ja siitä rauhoittuneesta olosta. Hektisyys ei ole palannut (ja pysyköötkin poissa). Asenne on nyt sellainen, että mä määritän mun työkuviot ei muut (kiltteyden aika on ohi - ei toki tehokkuuden, mutta liian kiltteyden). Olenhan ikävästi juuri niitä ihmisiä, jotka aina kuvittelevat tietävänsä mitä tekevät ja jaksavansa, vaikka naristen toki, älyttömässä rumbassakin.
Siksi ja silti mua älyttömästi ensin nauratti sitten liikutti erään vanhemman työkaverin jutustelu mulle ennen joulua yksissä läksiäisissä. 'Älä ole liian kiltti, hukut töihin, opettele sanomaan ei, ne mielellään kasaa töitä liikaa sille joka tekee'. (Kehuen samalla toki). No on huomattu ja tiedän. Ja suoraan sanoen, olen pettynyt itseeni jos kuukauden kulttua ravaan hektisesti palaverista toiseen, hiki nupissa (niin kuin kaikki kohta ravaavat). Kokeillaanpas voiko töissä, nopeatempoisissa ja hektisissäkin, ottaa vähän aikaa, irtiottoa, etäpäiviä, rauhaa. Missio vuodelle 2015. Etäpäiväanomukset alkuvuoden osalta, 4 kpl lähetetty pomolle.

Ja sitten todellakin ryhdistäytyneenä urheiluun (kolme lenkkiä ja yksi mahti jooga viikossa, lisäksi joka päivä lihasharjoittelut (vatsa, vatsa ja vatsa, vähän hauis myös ja käsilläseisontatreenejä), joihin menee max.20-30 min. päivässä.
Pirullisen hyvä ja energinen olo - mun vaan pitäisi se jo tajuta, että liikunta on minun fysiikalle must.
Ja mielelle -muutoinkin avoin mieli saa lisädraivia. Ja mikä parasta, kyyniset ja turhan kylmät ajatukset saa kyytiä. En kaipaa sellaisia ollenkaan.
Olkoot muut mitä tahtoo, mä vihaan kyynisyyttä ja nega-asenteita ja muka-realismiin puettuja negatiivisia kyseenalaistamisia.
Pakko tähän sanoa, että realismi ja negatiivinen asenne on kaksi täysin eri asiaa. Ja onni on omien korvien välissä, sitä ei saa muilta ryöstettyä. Se on työstettävä jokaisen itse. Mä olen sitä tehnyt ja teen. Siksikin niin tykkään kun voin oikeasti ja aidosti sanoa olevani nyt älyttömän onnellinen. Juoksu tuo ihme eliksiiri...Alkaa jauhaa kaikkea diipaadaapaaa.... ;-)

Kroppa sai siis heti kärkeen hyvin hyvin minimaalista solakoitumista. Mutta mun tavoite on nyt kova. Mielettömän hyvä kunto ja kroppa. Ja helvetin hyvät juoksuajat kevään ja kesän puolikkailta. Juoksu on mun kropassa vanhastaan (5,5v. juoksua, joogaa jo 12v.), kyllä se on lihaksissa ja takaraivossa. Ne pitää vaan saada heräämään. Ja tokihan sitä voi jännittää, kestääkö viime keväänä murtunut jalka moista rääkkiä. Kevyttä lenkkeilyä kyllä, mutta rääkkiä?
Käsilläseisontatreenit tarkoittaa kropan varovaista herättelyä niin vaativaan juttuun. Nyt lihastreenejä ja käsilläseisontaa seinää vasten melkein linkussa vasta. Siinä hommassa tarvitaan voimaa käsiin, ranteisiin ja tiukkaa pitoa keskivartaloon. Pyykkilauta, saisinko sellaisen? Oh. (Epäilen vahvasti, mutta jos tahtotila olisi kova). Entäs ne spagaattitreenit?...jatkuu...tirskuu hän.

Motivaatiot on nyt ainakin kohillaan kaikin tavoin. Olen kyllästynyt, täysin kyllästynyt liikaan hoppuun, tekosyihin, parempien aikojen odotteluun. Nehän on nyt. Ja niinhän se on aina ollut.
Ja jos ei, niin nyt on niin :)

Toisessa kuvassa näkyy meidän tonttia, toisessa ei, mutta kummatkin on mun talvisia juoksumaisemia. Lunta on vähän toistaiseksi ja sehän on juoksemisen kannalta vaan hyvä juttunen.

 
 
Take care ja olkaa lempeitä toisillenne.