23. heinäkuuta 2012

ja taas mennään

9 viikkoa mun seuraavaan koitokseen eli rantamaratonin puolikkaaseen. Ja oon ihan rento!
Loma on tehnyt niin hyvää ja tehtävänsä. Nyt alkaa hiukan jo isompikin urheilu taas matkailun, rentoilun, hauskan pidon, hyvin syömisen ja juomisen yms. jälkeisesti kiinnostamaan ISOSTI!

Viime viikolla kun tulimme biitsiltä, kotimme lähimmältä merenranta biitsiltä, ajoimme Jukka Viljasen kodin ohi (näemmä). Jukka oli portin pielessä ja vilkaisi minua.
Mulla tärähti päässä...ultrajuoksun guru katsoo mua pistävästi silmiin ja sanoo, liikkeelle nainen NYT! Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt!
Tämä sanominen oli siis henkistä ja mun päässä, mutta hyvä sattuma ja mainiota kerrassaan. (Juoksija-minulla on kuitenkin näemmä aina vähän huono omatunto jollei ole lenkillä...?? :))
Jukka, jos jostain kumman syystä joskus luet tämän, tämä on vain vitsiä, mutta toki siitä ohi ajoimme ja näin sinut. Todellakin arvostettavan kestävyysjuoksijan!

Tämän viikon vielä nautin, juoksen pari lenkkiä ja pyöräilen. Tämän viimeisen loma viikon tältä kesältä. Tiedossa on vielä armotonta kivan pitämistä mm. meripäivillä....
Ja arvatenkin mulla on jo tuhat suunnitelmaa ensi kesälle :)
Kuva Heinävedeltä. Näissä maisemissa joka kesä.

10. heinäkuuta 2012

loma on ihmisen parasta aikaa

Toisinaan, niinkuin tänään, juostessa mulla alkaa blogisuoni pulputa.
Kesälomaa, tuota työtätekevän elämän parasta aikaa, on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Kolmisen viikkoa vielä edessä. Mä elän kesälomia varten. En mitenkään vihaa työtäni, mutta rakastan kesää ja lomaa, ehkä juurikin siksi, ettei vapaata aina ole. Itsestäänselvyyksiä?

1. lomaviikon vietimme perheen kesken (2 aikuista ja neljä lasta 4-13-vuotiaat) Gotlannissa, niinkuin edellisessä tekstissä hiukan maltoin raappaista. En ole vieläkään toipunut Gotlannin ihanuudesta, muutan sinne tai toisaalle viettämään eläkepäiviäni sitten joskus.
Ystäväni tietää, että mun kaukaisissa tulevaisuuden haaveissa on ollut jo parikymppisestä, eläkäpäivät meren rannalla omassa talossa. Kissan tai koiran kanssa, lasten ja lastenlasten vieraillessa. Näissä haaveissa ei koskaan aiemmin ollut miestä. :) Nyt luulen tavanneeni sellaisen, jonka kanssa haluan olla vielä silloinkin. Tai ollaanhan me hengattu yhdessä kohta jo yhdeksän vuotta, tavallaan. Riippuu mistä aletaan laskea :) Ja eläkeikäänkin on parikymmentä vuotta vähemmän kuin silloin parikymppisenä.
Gotlannin itärannikolla poiketessamme eräänä päivän, bongasin kauniin (tietenkin) ruotsalaisnaisen oman talonsa puutarhassa läppärin ääressä. Oli varmasti joku dekkaristi kesätalonsa puutarhassa, karun ihanassa pihassa! Hitto, tota mä haluan, olen aina halunnut!!! Tosin mä voisin maalata-kin....

Mä en nyt lähde selostamaan kuusihenkisen perheen matkabudjetista, en siitä kuinka jotain välillä kiukututtaa ja suurimman osan ajasta kaikilla on oikeasti kivaa. Joskus kenkä hiertää pienessä jalassa kun vanhemmat kävelyttää 'kymmeniä' kilometrejä vanhassa Visbyssä, mutta aina se jätski palkitsee yhtä paljon ja paluu vuokratalolle kun saa paljain jaloin riekkua nurmipihalla. Tai siitä kuinka meitä hirvitti aivan törkeästi, että joku sinkoutuu mereen niiltä korkeilta klinteiltä ja raukeilta. Kaatuminen ja tippuminen kielletty oli Gotlannin reissun motto :)

Ja yhtäkään lasta ei ketuttanut vaikka ei käyty Kneippbyssä, tuossa Gotlannin puuhamaan vastineessa. (puuhahelvetiksi kutsutaan niitä miehen kanssa :)). Mutta älkää vetäkö herneitä nenään, niissä on käyty ihan riittävästi edellisinä kesinä. Eli lapset saavat myös 'huvipuisto'kokemuksia :)
Ja koska asumme pääkaupunkiseudulla, lintsi on pakollinen joka kesä. Toisaalta olen vielä itsekin 'lintsi'iässä. Eli kokemus ei ole pakkopullaa vuodesta toiseen vaan oikeasti kivaa. Toisella lomaviikolla siis lintseilimme, uimme ahkerasti ja näimme tuttuja ja mä ehdin myös juosta yli 30 kilsaa....Tämän viikon aloitimme Porvoo-päivällä.


Porvoo on niin tuttu, ettei sen keskiaikaisuutta ja kauneutta tule niinkään enää hehkutettua, vaikka kaunishan se toki on. Meidän, mun ja miehen, keski-ikäisyyttä todistaa se, että taas olimme ihan 'tänne voisimme myös muuttaa eläkepäivinä.' Haloo, olen muuttunut isäkseni, joka jankutti aina kaiken aikaa hehkeistä eläkepäivistään parhaassa työiässään! Näin se homma näemmä etenee.  
Aurinkoiset lomapäivät jatkuvat, elämme tämän hetkisen elämämme parasta aikaa juuri nyt.

6. heinäkuuta 2012

Lenkkimaisema Gotlannissa

Tällaisissa maisemissa asuimme Gotlannissa.
Ehdin yhdelle lenkille ja se olikin ensimmäinen lenkkini ulkomailla ikinä.
Tästä alkakoon juoksuelämän uusi traditio! Aina matkalla lenkille, jollei ole työmatka kyseessä, eikä kerkeä:)
Kirjailen ehkä myöhemmin Gotlannista lisää, koska se oli upea ja kaunis saari. Karu ja kivinen, mutta myös vehreä ja puutarhamainen. Ikivanha, keskiaikainen ja kaunis. Mä ehkä asuisin siellä jos olisin ruotsalainen :)
Mutta matkan jälkeenkin on ollut elämää. Juoksuja ja ranta-elämää.
Palataan kunhan helteiltä raaskii!!!
Näissä maisemissa jengi lenkkeili Visbyssä, mä en ehtinyt. Tää on mun jäkikasvua, joka ehti :)