Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2012.

ja taas mennään

9 viikkoa mun seuraavaan koitokseen eli rantamaratonin puolikkaaseen. Ja oon ihan rento! Loma on tehnyt niin hyvää ja tehtävänsä. Nyt alkaa hiukan jo isompikin urheilu taas matkailun, rentoilun, hauskan pidon, hyvin syömisen ja juomisen yms. jälkeisesti kiinnostamaan ISOSTI! Viime viikolla kun tulimme biitsiltä, kotimme lähimmältä merenranta biitsiltä, ajoimme Jukka Viljasen kodin ohi (näemmä). Jukka oli portin pielessä ja vilkaisi minua. Mulla tärähti päässä...ultrajuoksun guru katsoo mua pistävästi silmiin ja sanoo, liikkeelle nainen NYT! Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt! Tämä sanominen oli siis henkistä ja mun päässä, mutta hyvä sattuma ja mainiota kerrassaan. (Juoksija-minulla on kuitenkin näemmä aina vähän huono omatunto jollei ole lenkillä...?? :)) Jukka, jos jostain kumman syystä joskus luet tämän, tämä on vain vitsiä, mutta toki siitä ohi ajoimme ja näin sinut. Todellakin arvostettavan kestävyysjuoksijan! Tämän viikon vielä nautin, juoksen pari lenkkiä ja pyöräilen.

loma on ihmisen parasta aikaa

Toisinaan, niinkuin tänään, juostessa mulla alkaa blogisuoni pulputa. Kesälomaa, tuota työtätekevän elämän parasta aikaa, on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Kolmisen viikkoa vielä edessä. Mä elän kesälomia varten. En mitenkään vihaa työtäni, mutta rakastan kesää ja lomaa, ehkä juurikin siksi, ettei vapaata aina ole. Itsestäänselvyyksiä? 1. lomaviikon vietimme perheen kesken (2 aikuista ja neljä lasta 4-13-vuotiaat) Gotlannissa, niinkuin edellisessä tekstissä hiukan maltoin raappaista. En ole vieläkään toipunut Gotlannin ihanuudesta, muutan sinne tai toisaalle viettämään eläkepäiviäni sitten joskus. Ystäväni tietää, että mun kaukaisissa tulevaisuuden haaveissa on ollut jo parikymppisestä, eläkäpäivät meren rannalla omassa talossa. Kissan tai koiran kanssa, lasten ja lastenlasten vieraillessa. Näissä haaveissa ei koskaan aiemmin ollut miestä. :) Nyt luulen tavanneeni sellaisen, jonka kanssa haluan olla vielä silloinkin. Tai ollaanhan me hengattu yhdessä kohta jo yhdeksän vuotta, ta

Lenkkimaisema Gotlannissa

Tällaisissa maisemissa asuimme Gotlannissa. Ehdin yhdelle lenkille ja se olikin ensimmäinen lenkkini ulkomailla ikinä. Tästä alkakoon juoksuelämän uusi traditio! Aina matkalla lenkille, jollei ole työmatka kyseessä, eikä kerkeä:) Kirjailen ehkä myöhemmin Gotlannista lisää, koska se oli upea ja kaunis saari. Karu ja kivinen, mutta myös vehreä ja puutarhamainen. Ikivanha, keskiaikainen ja kaunis. Mä ehkä asuisin siellä jos olisin ruotsalainen :) Mutta matkan jälkeenkin on ollut elämää. Juoksuja ja ranta-elämää. Palataan kunhan helteiltä raaskii!!! Näissä maisemissa jengi lenkkeili Visbyssä, mä en ehtinyt. Tää on mun jäkikasvua, joka ehti :)