15. toukokuuta 2015

luunmurskaaja

Tiesittekö - jos jää sormi raskaan metallisen palo-oven väliin se murtuu. Näin kävi mulle tällä viikolla töissä. Voi paska.
En edes tajunnut sen olevan murtuneen, ennen kuin ajattelin näyttää sitä vuorokauden turpoamisen ja mustumisen jälkeen, ja joo alkoihan sieltä vertakin tihkua kynnen takaa, lääkärille. Ja olihan se ihan älyttömän kipeäkin tapahtumapäivänä (oli taas vissiin vähän kiire päivä kun en murtunutta sormea 'ehtinyt' noteerata).
Tämä on murtunut, totesi nuori mieslääkäri (taas), jotenkin en enää koskaan halua kuulla tuota tuomioita. (Nuoria mieslääkäreitä kyllä voisi katsella useinkin). Last sentence was sensored.
Vuosi sitten jalkapöydän murtuma, nyt sormi eli vasen nimetön. Kyllä, olen vasenkätinen.
Hoh hoijakkaa.





Sattuuhan näitä ja niin edespäin, ei nyt vaan oikein jaksaisi. Kaksi viikkoa ainakin tällain sormi lastoitettuna ja teipattuna viereiseen. Onneksi kuitenkin saan mennä töihin jo ensi viikosta (tekemään mitä? Palaveeraamaan, kirjoittamaan oikealla kädellä muistiinpanoja, yksisormijärjestelmä rules?)
Juoksemaan puolimaratoneja? Ei tietenkään ennen kuin on sormi parempi. Joogaamaan? Just just, ehkä sit joskus. Mitä voi tehdä?

Kahvitella! Kaveri, jota en koskaan ehdi nähdä, mutta joka on erityisen rakas, tuli heti kahvittelemaan mun kanssa. Jee!
Lätkää on voinut katsoa. Harmi et Suomen pelit nyt sitten loppuivat. Njah.
Leffassa voi käydä. Mentiin pojan kanssa katsomaan Me Rosvolat, se oli yllättävän kiva.
Ja sit voi kävellä, oon tehnyt lenkkejä joka päivä, aina päädyn tontille. On kiva nähdä mitä maasta nousee. Ja koska kohta kauhakuormuri vetää kaiken nurin ja mullinmallin, pitää suojella ja siirtää ja säilyttää originaaleja kasveja. Huomenna aioin siirtää tontilta kevätesikkoa turvaan: ruukkuihin ja sivuun. Sitä voi tehdä kun on varovainen (tai mies voi tehdä :) )

 
Viennan tarinoita edelleen toisella kertaa. Yksisormijärjestelmä on rasittavaa.

8. toukokuuta 2015

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran.

Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa.
Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla.
Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali!


Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, koska olen jo valmiiksi niin kuumissani aina (kuuma mikä kuuma...juu).

Länkkärin kävin jolkottelemassa taannoin (17,3km). Siis todella jolkottelemassa. Otin iisisti ja siksi en juossut aikaa. Treeni muiden joukossa.
Mua todella pelottaa tuleva HCR. En ole hyvässä, en edes kelpo puolmara-kunnossa. Mutta mennään nyt tällä mitä on. Pitkiksiä olen juossut liian vähän, vaikka muuten olenkin juossut. Katsotaan. Tähän ei kai sit koskaan totu.
Mutta jäi mulla silti tuosta Länsiväyläjuoksusta hyvä fiilis. Juoksutapahtuma on aina juoksutapahtuma ja vaikka tiedänkin että pystyn paljon parempaan, en kyennyt siihen nyt. Enkä varmaan kykene näillä kahdella puolikkaalla mitä on ennen lomia. HUI!
Parasta oli kuitenkin todeta se, että kroppa kesti ja ennen kaikkea mun jalka kesti, se on täysin parantunut. No ei ihan - joogassa tunnen sen jäykkyyden vielä(kin). Yli vuosi murtumasta.

Ja mitäs muuta kaikkea on tapahtunut? Wien - valloittava, virkeä ehkä vähän villikin Wien.
Oujee, siitä toisella kertaa.
Halikaa toisianne ja äitejänne! Ihanaa äitienpäivää!