19. elokuuta 2016

pitääkö nyt jo sanoa?

Pitääkö nyt JO sanoa, että arki on alkanut?
Menossa neljättä päivää oikeaa arkea kun se lasketaan koulujen ja aikataulujen alkamisesta (and yes -tänään nuorin oli jo kipeänä koulussa).
Arkea on vissiin tuokin, että on satanut abouttia samat neljä päivää (kesäsadetta?)
Ja se, että on ihanaa kun on perjantai - olen ihan aavistuksen uupunut. Jalat ovat väsyneet (seison kaikki päivät sen sähköpöydän ääressä, ellen ole liikkeellä muutoin tai palavereissa). Tällä viikolla oli todellista tekemisen meininkiä taas töissä, ei enää sitä hissuttelua (kind of miss U hissuttelu...)
Ostin tänään syystakin pojalle ja itselleni (black bomber - naturally. maybe so last season already?) Eilen käytiin sushilunchilla miehen kanssa, niin hyvää, mutta ah niin tavallista (hipsterit vetää nyhtöä :D)

On tapahtunut niin mukavan paljon.

Muutama tapahtunut:
Pitkä extempore päivällinen entisen työkaverin kanssa ammoisilta ajoilta. Joidenkin kanssa se juttu vaan jatkuu suurin piirtein siitä mihin se viimeksi jäi (kaksi vuotta sitten?) On helppo puhua ja niin ihanaa nähdä miten elämä etenee eritavoin. Kyllähän me vanhetaan, toki sitäkin. Mutta AINA voi laittaa aurinkolasit silmille :D

Tallinnan viikonloppumatka meidän suurperheen kanssa. Kivaa ja parasta A-ryhmää. Tallinna on aina uusi, joka kerta. Viime kerrasta tosin oli pieni tovi vierähtänyt. Ihanan kasvava ja elävä kaupunki. Täynnä turisteja, mutta myös rauhallisuutta. Tällä kertaa asuimme huoneistossa vanhassa kaupungissa, hiukan eri fiilis kuin hotellissa. Kumussa oli hyviä näyttelyitä. Sinne muuten kannattaa matkata kävellen.
Matkastahan mä saan aina matkakuumeen. Olispa kiva käydä Tartossa ja Pärnussa (ensi kesänäkö jo?) Haluaisin reissata Etelä-Afrikkaan ja Uuteen-Seelantiin (ei pitäisi lukea kirjoja). Pääsiskö Teneriffalle jouluksi? (ihan hirveellä tsägällä vois päästäkin)

Kesäteatteri Suomenlinnassa yhdessä tyttären kanssa oli viihdyttävää ja versio Kesäyön unesta erilainen. Hieno lavastus, puvustus ja hyvä näyttelijäkaarti. Parasta upeat puitteet. Ja kahdenkeskinen aika lapsen kanssa, aikuistuvan lapsen kanssa.

Extempore kyläily vanhan ystävän (tarkoittaa, että olemme tunteneet pitkään - ei ollut aurinkolaseja kenelläkään) luona katsomassa hänen uutta elämäänsä. Hauskaa ja ihan ihanaa, että se meni noin. Vein kukkia, jotka näyttivät ja tuoksuivat kesältä. Samalla keikalla vein kukkia myös rakkaimpien isovanhempieni haudalle (ystävä asuu sattumalta kyseisen hautausmaan kupeessa). Halusin käydä haudalla, siinä on jotain kaunista ja rituaalista.

Mitä muuta? Kaikenlaista (rapuja syötiin yksi viikonloppu, RAVUT on mun juttu!)
Mutta nyt - (arki)viikonloppu. Lapsi tuli kipeäksi. Lepään siis rauhassa itsekin. Katson urheilua. Ehkä otan viinin tai GT:n ehkä kummatkin. Menen miehen kainaloon. Saunon. Ehkä poltan kynttilöitäkin. Damn, kuulostaa ihan kivalta.