29. syyskuuta 2013

karannut motivaatio palasi

Terveisiä Pääkaupunkijuoksusta!

Menin sitten kuin meninkin, tosin vielä aika keuhkotautisena vartille.
Kävin eilen testaamassa 13 kilometrin lenkillä, voinko jo juosta? Haloo! No hyvin pystyin, mutta homma siis vähän riistäytyi käsistä.
Silti mulla oli oikein tarmokas olo tänään ja lähdin juoksuille.
Jalat jaksoivat, mutta keuhkot meinasivat tosiaan tehdä tenän. Ja nokka oli aivan tukossa. Aikamoinen huohottaja olin siis. Jok'tapauksessa keuhkotautisenakin pystyin 1:07 aikaan. Mikä on kait huono, mulle? Paras aika vartilta (10,55km) on siis 1:00:51 ja huonoin tämä tän päiväinen :). Ja ne kaksi muuta aikaa menee tohon väliin sopivasti.
Neljä kertaa peräkkäin olen nyt osallistunut Pääkaupunkijuoksuun ja tykkään kovasti juosta tota matkaa Pirkkolassa syksyisin. Maastoinen ja pehmeä juosta. Noi mun tovin juostut Addut on ihan jees popot juosta. Silti tekisi mieli vähän säätää ja hankkia uudetkin....
Mutta tämä joka syksyinen missioni: vartin aika alle tuntiin voi hyvin ja jatkuu.

mitalisadetta varteiltani
 
Olen kuitenkin tosi tyytyväinen viikonlopun juoksumäärään ja siihen, että eilen sillä iltalenkillä, jolla oli tämän näköistä:
 
 
mä löysin mun karanneen motivaation. Ensi keväänä -  alkukesästä voisin osallistua Länkkäriin, HCR:n ja siihen uutuuteen HHM:n.
Mutta mun paras idea eiliseltä lenkiltä on se, että mä leikkautan Michelle Williams tukan nyt! Heti!

26. syyskuuta 2013

Syväluotaava juoksuhaaste

ihanaa Heidi heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos!

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.

 2. Miksi juokset?
Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita. 

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä alan asiantuntijoilta. Kukaan ei ole laatinut minulle mitään henkilökohtaista. Mun tärkein mittari on oma kroppa. Se kertoo kaiken. Valmentajaa ei ole :), oma mies kannustaa ylivoimaisesti eniten!

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? 
Tämä vuosi on ollut vaikea lenkkivuosi mulle, motivaatiota on pitänyt hakea enemmän kuin aiemmin. Toinen lenkkivuosi taas on ollut paras tähän mennessä, silloin koin lenkeillä huikeita extreme- fiiliksiä. Vaikka silloin sairastuin tasan ennen jokaista tosikoitosta. Mutta silloin mä olin niin tosissani. Haluan päästä taas samaan. Tämän vuoden paras lenkki...hmm...muutama kiva ollut, mutta paras kokematta.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
Nike on mun mallinen, sopii jalkaan, sopii päälle. Olen Niken ihannetyttö! Huhuu, Nike!!!!

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
Juu, vanhanaikaisesti merkkaan kalenteriini päivät ja määrät. Ihan alkuaikoina en merkinnyt matkoja, koska en uskonut, että koskaan juoksisin kymppiä. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Nyt epäilen, etten koskaan juokse 42km....
Blogi ei toimi minulle juoksukalenterina, vaan fiiliskirjana....

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
On. Mun juoksuelämä on täys tavoitteita: Kymppi alle tuntiin, puolikas kahteen tuntiin, maraton juosten läpi, joskus. Ja sitten se unelma: jaksaisin hölkytellä loputtomasti, siis loputtomasti.

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Olen joskus tätä valitellutkin blogissani. On haaste ehtiä ja jaksaa lenkkeillä. Elämä on ajoittain todella kiireistä. Motivaation puuttuminen on tullut uutuutena, laiskottaa tai sanotaan näin, jos on ihan poikki jo päivästä muutoin en jaksa...vaikka tiedän, että jos menisin jaksaisin...motivaation puute. Sitten se, että ennevanhaan ei yksi nuha maailmaa kaatanut, nyt se kaataa. Kipeenä ei voi juosta, se ei ole viisasta eikä siitä saa mitään irti. Pitää olla terve ja toipuminen juoksukuntoon voi kestää yllättävän kauan. Pahinta on tietysti jos jokin paikka vihoittelee, ei voi tietää meneekö kremppa ohi. Tähän mennessä kaikki ovat menneet. Huh! Kop kop kop...

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Juoksen läpi vuoden ulkona. Paras aika juosta on nämä hiukan viileämmät säät. Kesä ei ole parasta juoksuaikaa. Talvijuokseminen on huikean ihanaa ja extremeä kovilla pakkasilla. Mutta jos tulee kovasti lunta, ei oikein pysty oikeaa juosemista harjoittamaan. Hyvän treenin silloin kyllä saa. Olen taas vakavasti harkinnut, että kokeilisin sisärataa tuolla noin tulevana talvena.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Olen, voi olen. Se on parasta, sanoisinko melkein yhtä hyvää kuin se yksi homma, te tiedätte :) No, vakavasti puhuen, juu, se on aivan täydellistä. Kylmät väreet, sellainen tunne, että nyt mä voin tehdä ihan mitä vaan(eli juosta loputtomasti tässä upeassa tunteessa). Yleensä siihen liittyy myös joku biisi, joka mp3:ta soi. Joku juoksuun sopiva ja siihen fiilikseen sopiva, mutta kyse ei ole kuitenkaan musiikista sanoisin vaan niistä kuuluisista endorfiineista.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
- kroppa on sun mittari, ei sykemittari
- lue sellaista juoksukirjallisuutta, joka on juoksun ammattilaisten laatimaa
-jos et luota itseesi, hankkiudu juoksukouluun, mutta ei se ole lainkaan pakollista
- hanki hyvät, omaa jalankokoasi numeroa suuremmat juoksulenkkarit (oikean koon valitettavasti tietää vain testaamalla aidossa tilanteessa, lenkeillä)
- tutki juoksukolleegoiden juoksutyylejä, älä ota oppia huonoista vaan hyvistä
- nauti ja anna ajatusten soljua, lenkit on parasta stressinpurkua

Hirveesti voisi runoilla tähän muutakin, mutta nämä purkautui heti :)
Juoksuhaasteen saa eteenpäin Hiluvitku. ;-)
 

22. syyskuuta 2013

no excuses... ...

jep, en tarttenut sitten tekosyitä. En päässyt Rantamaratonin puolikkaalle flunssan takia.
Mutta enpä nyt hirveästi sure, onhan noihin osallistuttu, kisoihin ja lisää tulee.... :) Oikein huonoa tuuriakaan en jaksa syyttää, koska oli kuitenkin vasta kolmas tapahtuma johon en päässyt.

Onnea vaan kaikille juoksijoille, kun te eilen juoksitte mä menin perheen kanssa pizzalle. Hah!!!

No työmatka aamuna keskiviikkona oli kurkku yhtäkkiä santapaperia ja ääni melkein pois. Reissuun oli pakko lähteä ja kahden päivän kiva, mutta törkeen raskas reissu ei ainakaan parantanut kurkkua vaan se tauti meni keuhkoihin asti. Ensin työt sitten terveys ja huvit.

Tänään metsässä haistelemassa  syysilmaa, kävellen.

Nyt odottelen, että ensi sunnuntaina pääsen kuitenkin 10,5 km juoksuille Pirkkolaan. Pääsenhän?

15. syyskuuta 2013

less is more - tai sit se on vaan vähän?

Paljonkos omistan JUOKSUvaatetta? ja osallahan niistä tehdään tietty muutakin kuten joogausta ja salitusta. Kahvakuulailua, no sitä voi tehdä vaikka pikkareissa ja topissa kotona, kuten perus-vatsalihakset, punnerrukset ja jalkakyykytkin. En mä osaa laskea kotona tehtyjä perusjuttuja oikein liikunnaksi (saati urheiluvaateliikunnaksi). Ne kuuluu tehdä ajoittain. Pitäis muistaa päivittäin, mutta hyvä jos pari kertaa/vko muistan.

Parista blogista katsastin kuinka paljon vaatetta porukalla on - paljon! Todella paljon! ;-)
Joko mä oon pihi tai sit vaan sitä tyyppiä, joka ostaa vaan tarpeeseen ja silloinkin himmaillen.
Melkein jo haikeudella ajattelen niitä alkuaikoja kun menin juoksemaan trikooverkkareissa ja trikoopaidassa, hullu! Mutta ihanasti esim. oma mies tekee edelleen juuri niin, ja hän on käynyt lenkeillä ennenkuin minä edes ymmärsin niille haluta! Meidän ero on kuitenkin se, että mä juoksen yli 10 km lenkkejä ja hän ei. Kun matkaa tulee yli 10 km, vaatteiden ja tossujen merkitys kasvaa, puolikkaalla niiden merkitys on jo mieletön. Se mikä niiden merkitys on maratonilla, jää mulla ainakin toistaiseksi vielä jonnee hamaan tulevaisuuteen nähtäväksi.

Tulokseen:

lenkkarit - mulla on kolmet lenkkarit, yhdet olen jo heittänyt loppuunjuostuna pois. (eli neljät on tullut hankittua reilussa neljässä vuodessa). Yhdet on maantie- ja kisajuoksuun, yhdet maastoon ja yhdet vaan on. Ja niitten loppuunkuluneiden tilalle tarttis tosiaan ostaa vielä yhdet. Olen tullut siihen tulokseen, että lenkkareita ei nyt vaan voi olla liikaa, hyviä sellaisia.

trikoot ja shortsit - omistan kahdet pitkät, kahdet caprimittaiset ja yhdet shortsimittaiset trikoot. Lisäksi on mun suosikit eli lyhyet urheilushortsit, sellaiset 70-lukutyyppiset. Ne on parhaat kesäjuoksuissa. Lisäksi on jotain vanhoja trikoopöksyjä, joita ei lasketa.

paidat, t-paidat ja topit- kaksi teknistä pitkähihaista ja neljä teknistä t-paitaa, yksi toppi. Lisäksi lukematon määrä erilaisia trikoopaitoja, joita ei myöskään lasketa. Vaikka joskus viileillä heitänkin sellaisen esim teknisen t-paidan päälle.

juoksutakki - yksi kpl

kerrasto - yksi kpl

urheiluliivejä ja -pikkareita - liivejä 4-5 kpl, urheilualkkareita kymmenisen kappaletta. Urheiluliiveissä on sama juttu kuin lenkkareissa, hyviä pitää olla useampia.

juoksupipo, hanskat ja huivi - kutakin yhdet kappaleet

juoksusukkia - ainakin tusina (ainakin)

eli jos mitään trikoovedintä ja urheilualkkareita sekä sukkia ei lasketa niin noin 25 juoksuvaatetta (incl. lenkkarit).

Kyllä noilla pärjää ihan hyvin, talveksi tarvitsen vain paksummat juoksuhanskat ja ehkä vaihtokerraston ja yhden paksumman pitkähihaisen. Juostessa tulee kuuma, talvellakin.

No näin, vähäsen vaatetta, mutta ihan mielenkiintoista oli käydä vaatehuoneen urheiluvaatehylly läpi ajatuksella. En ottanut kuvia. Ne on niitä samoja värikkäitä ja mustia kuin teillä kaikilla muillakin ;-)

Oih, sitten juoksuun. Tuleva puolikas, jonka otan tänä syksynä siis vain yhden lenkin kannalta on viikon kulttua ja siitä viikon kulttua menen mun vanhaan tuttuun eli pääkaupunkijuoksun vartille. Se on jo mulle rakas, koska oli mun ekoja 'kisa'tapahtumia 3 vuotta sitten. Sen jälkeen olen aina siellä ollut. Puolimaraton tulee olemaan sitten jo neljäs puolikkaani, kylläpä aika vierii....ja kokemus.

Systeri tulee omalle ensimmäiselle puolikkaalleen, aika tavoitteensa hän on laittanut mun mielestä liian löysälle, mutta ymmärrän, eka kerta on eka kerta :) Isosisko (minä) taas yrittää mennä samaa vauhtia kuin viime vuonna samassa tapahtumassa ja siis kovempaa kuin keväällä. Mutta en usko, et mun kunto antaa tämän asian tapahtua....hmpphhh.....Reitti on kuitenkin kiva, katsotaan kestääkö tossut ja kunto, hermot kestää, sehän jo tiedetään.

Mulla on edessä aika rasittava työviikko ja työmatkaviikko, päälle sit puolikas. Jaahas, jaahas. Eli tekosyyt on jo valmiina.... ;-)

4. syyskuuta 2013

aamiainen ranskalaisittain

oooo....enää 29 työpäivää Parisiin (viikonloppuja ei tarvitse laskea, koska ne on poikkeuksetta mukavia muutenkin).

Tänään se tärkeä asia tuli mieleen, ranskalaistyyppinen aamiainen. Kipaisin hakemassa Cafe Latten tuosta eräästä kahvilasta töihin tullessani ja siinä se luki French Breakfast! Samantien näin itseni (ja tyttäreni) Pariisissa croissantit ja marmeladit siinä lautasella. Päällimmäisenä ja tärkeimpänä mielessä vain se mitä makua tänä aamuna sipaisen croisantilleni. Ja jättimäinen Cafe au lait kupissa, tuoremehua lasissa.  
Tämä kuva on googlattu, lupaan laittaa sitten aikanaan omia kuvia Pariisin aamuista, oikein kuvakollaasin. 
 
Ihana lähteä Pariisiin, siitä on jo tovi niin sanotusti vierähtänyt kun olen siellä viimeksi ollut, 31 vuotta! Sinänsä outoa, koska olen hardly 35- vuotias ja olin Pariisissa kuitenkin yli 10- vuotiaana. Vaikea vaikea yhtälö ;-) Mutta ei mennä siihen, koska se ei ole tärkeää.

Se aamiainen on. Ja ne kahvilat. Verkkainen shoppailu ja harkitut kulttuurikokemukset. Menemme vähintään Jim Morrisonin haudalle. Ja Louvreen toki. Hauskaa viedä teinityttöni Pariisin, jossa olin itse viimeksi varhais-varhaisteininä. Suloista.

Mutta näistä työpäivistä ennen Pariisia, yksi kuluu Hangossa, nimittäin huomenna. Hanko-excu, ei höperömpää sekään.
Ja myöhemmin kaksi Porissa (never been in Pori before!). Antoisaa uskoisin.  
Matkailu tuo elämäni suola, sokeri ja mustapippuri. Joulumatka jo varattuna.