Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2014.

15 kilsaa ja risat talot

Kävi hassusti eilisellä fiilistelylenkillä. Juoksin yhden puoli kiinnostavan myynnissä olevan tontin kautta merenrantaan ja kuvasin hiukan keväistä maisemaa         ja lähdin ns. takaisin kotiinpäin. En malttanut vaan kieputtelin sieltä sun täältä ja eksyin reitille, missä en ole aiemmin ollut. Reitti johti kammottavaan paikkaan: autioita, hajotettuja, poltettuja taloja, ei mitään järkevää asutusta missään. En viitsinyt hirveästi tutkailla ympärilleni, etten löytäisi ruumista tai jotain. Silmäkulmissanikaan en halunnut nähdä mitään liikettä. Hyi. Tunnelma oli kuin kauhuleffasta, onneksi ilman todellista kauhua kuitenkin. Kotiseuduilla aina uutta nähtävää, mutta tuonne en enää koskaan eksy. Tympeä paikka. Pinkaisin kohti kotia ja tuttuja kivoja reittejä. Lopulta mittariin tuli reilut 15 kilsaa. Nyt on perselihakset kipeänä vai tulikohan ne sittenkin eilisaamuisista jalkakyykyistä kahvakuulan kanssa? Huomenna on duunibileet, isot juhlat, valtavasti vieraita. Mä l

juoksu määrittää mua jossain määrin

Olinhan mainostanut, että mun työ-opiskeluprojekti alkaa tällä viikolla? Musta tulee pienin osin korkeakouluopiskelija vuodeksi ja vähän ylikin ja samalla teen töitä niin kuin ennenkin (onneksi saan kesäapurin). Saatiin ennakkotehtävä: yksi (valo)kuva, jonka avulla kerrotaan työ-minästä, minä-minästä tai molemmista. Valitsin kuvan minusta ekalla puolimaratonilla kaksi vuotta sitten, kuva on otettu noin 16-17 km kohdalla, jolloin meno on puurtamista. Se kuvastaa mua jotenkin, puskeminen ja puurtaminen, asetettu päämäärä ja jossain vaiheessa sinne pääseminen. Hitaastikin ehkä, mutta varmasti jos lopputulos on riittävän kiinnostava. Toisaalta matkan varrella homma voi kirkastua ja päämäärä muuttua. No, kyllä mä itsestäni osaan kertoa ihan liikaakin eli onneksi on vain minuutti aikaa. ;-) Ehkä myös perusfaktoja fiilistelykuvan äärellä. En valinnut kuvaa, jossa kellun etelän auringossa uima-altaassa äärettömän rentoutuneena, vaikka sekin kuvastaa mua :) Mutta joo, olen tehnyt paljon

kuusi kuvaa keväästä

kevät meidän kotimaisemissa

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-)) Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita. Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala  (epämukava, märkä, kova, raskas). aika hauskoja näin niputettuna   Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni. Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH) Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa nä

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

free your mind

Kaksi lenkkiä ja yksi flow jooga, yhteensä, hyvät ihmiset, yli 3,5 tuntia liikuntaa jo tässä viikossa. Ja huomenna olisi tarkoitus reilu tunti tuohon lisää. No, eihän se paljon ole kun ihmisen pitäisi liikkua paljon enemmän päivässä. Mutta on se jotain, varsinkin kun tekee työtänsä perslihaksillaan ihan liikaa eli istuu duunissa. Oon mä kova ramppaamaankin, portaita, mutten tarpeeksi.  Että kiittäkää vaan tuurianne fyysisentyön tekijät, teidän ei tarvitse urheilla niin paljon pysyäksenne vireenä ja kuosissa ja tajuissanne ;-) Tässä kuva eiliseltä, joskus sitten toukokuussa laitan kuvan Länkkäriltä tai HCR:ltä. Katsotaan taas tekeekö kunnon treenijuokseminen kropalle mitään? Tieteellinen koe, joka kuvallisesti todistetaan?   Kuvan vetimistä sen verran, että nämä paksummat talvijuoksutrikoot ovat olleet ihan Super hyvä ostos. Tänä talvena ei ole tarvinnut mitään kerrastoja alle. Aivan mahtavat ja hyvät. Lisäksi paksumpi juoksuhuppari näillä + jotain- keleillä pitkähihaisen tek

move it!

move your ass, move it, move it .... hoin itselleni eilen noin ekat 3 kilsaa ja sittenhän se taas alkoi liikkumaan, kroppani. Silloin kun päätän lähteä lenkille purtsin kautta, ensimmäinen kilometri pururadalle on ylämäkeä ja melkein kilsa sielläkin. Kolmas menee hengityksen tasaantuessa ja asennon ryhdistäytymisessä. Siitä matka jatkuu jo kivasti, maantielle kun pääsen pompin jo älyttömän näköisesti liikennevaloissa (odotellessani punaisen vaihtumista juoksijoille! vihreäksi). No, ei se sentään aina tuollaista ole, vain jos on päässyt taas viikko sujahtamaan juoksematta. Viime viikolla olin niin niin niin lopen väsynyt, etten jaksanut kuin pakolliset, kaikki muut hetket nukuin tai torkuin tai olin kuitti. Mutta se oli viime viikolla perjantaihin asti, sitten lopulta tuli se toinenkin hyvä uutinen. Nyt voinkin sitten vaan rallatella loppu kevään pirteänä ja juosta tätäkin mäkeä ylös täysin hengästymättä :). keväinen pururata....   Kunhan siis pääsen lenkille joka toinen/k