31. maaliskuuta 2014

15 kilsaa ja risat talot

Kävi hassusti eilisellä fiilistelylenkillä. Juoksin yhden puoli kiinnostavan myynnissä olevan tontin kautta merenrantaan ja kuvasin hiukan keväistä maisemaa

 

 
 
 
ja lähdin ns. takaisin kotiinpäin. En malttanut vaan kieputtelin sieltä sun täältä ja eksyin reitille, missä en ole aiemmin ollut. Reitti johti kammottavaan paikkaan: autioita, hajotettuja, poltettuja taloja, ei mitään järkevää asutusta missään. En viitsinyt hirveästi tutkailla ympärilleni, etten löytäisi ruumista tai jotain. Silmäkulmissanikaan en halunnut nähdä mitään liikettä. Hyi. Tunnelma oli kuin kauhuleffasta, onneksi ilman todellista kauhua kuitenkin. Kotiseuduilla aina uutta nähtävää, mutta tuonne en enää koskaan eksy. Tympeä paikka. Pinkaisin kohti kotia ja tuttuja kivoja reittejä. Lopulta mittariin tuli reilut 15 kilsaa.

Nyt on perselihakset kipeänä vai tulikohan ne sittenkin eilisaamuisista jalkakyykyistä kahvakuulan kanssa?

Huomenna on duunibileet, isot juhlat, valtavasti vieraita. Mä laitan päälle nää ja lähden ajoissa kotiin.
Viimeistään klo.23, joka on ihan liian myöhään sekin.

25. maaliskuuta 2014

juoksu määrittää mua jossain määrin

Olinhan mainostanut, että mun työ-opiskeluprojekti alkaa tällä viikolla? Musta tulee pienin osin korkeakouluopiskelija vuodeksi ja vähän ylikin ja samalla teen töitä niin kuin ennenkin (onneksi saan kesäapurin).

Saatiin ennakkotehtävä: yksi (valo)kuva, jonka avulla kerrotaan työ-minästä, minä-minästä tai molemmista.
Valitsin kuvan minusta ekalla puolimaratonilla kaksi vuotta sitten, kuva on otettu noin 16-17 km kohdalla, jolloin meno on puurtamista. Se kuvastaa mua jotenkin, puskeminen ja puurtaminen, asetettu päämäärä ja jossain vaiheessa sinne pääseminen. Hitaastikin ehkä, mutta varmasti jos lopputulos on riittävän kiinnostava. Toisaalta matkan varrella homma voi kirkastua ja päämäärä muuttua. No, kyllä mä itsestäni osaan kertoa ihan liikaakin eli onneksi on vain minuutti aikaa. ;-)
Ehkä myös perusfaktoja fiilistelykuvan äärellä.

En valinnut kuvaa, jossa kellun etelän auringossa uima-altaassa äärettömän rentoutuneena, vaikka sekin kuvastaa mua :)
Mutta joo, olen tehnyt paljon työtä sen eteen missä mennään tänä päivänä töissä ja aion jatkaa, tosin toivon rutkasti uutta ja avartavaa näkökulmaa. Oon niin uudistuksen tarpeessa.

Vaikka olin jo päättänyt, minkä kuvan valitsen. Kysyin piruuttani yhdeltä työkaverilta asiaa, hän totesi heti, että juoksukuva. Sootjuoksija.

Hauskaa - no juoksija ja juoksija? Viime viikolla 2 lenkkiä (+ yksi jooga). Tänään lenkille sit saunaan.Tavoite on vielä kolme lenkkiä lisää tälle viikolle. Moonjuoksija.

15. maaliskuuta 2014

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-))
Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita.
Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala (epämukava, märkä, kova, raskas).


aika hauskoja näin niputettuna
 
Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni.
Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH)
Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa näyttää hyvältä. Todellakin. Ja ei -  aerobic-osastolta ei välttämättä saa hyvää juoksupaitaa.
Ylläolevista yhtä käytän joogassa, loput on yksinomaan juoksuun.
 
Onkohan Tukholmassa paremmat urheiluvaatevalikoimat kuin meillä - asia täytyy selvittää  kuukauden päästä.
 
Hei juoksupaidalliset, tehkääpä omat värisuoranne. Tulisi kivaa katseltavaa!

11. maaliskuuta 2014

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika.
Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen.

Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä.
Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....


 
 

6. maaliskuuta 2014

free your mind

Kaksi lenkkiä ja yksi flow jooga, yhteensä, hyvät ihmiset, yli 3,5 tuntia liikuntaa jo tässä viikossa.
Ja huomenna olisi tarkoitus reilu tunti tuohon lisää. No, eihän se paljon ole kun ihmisen pitäisi liikkua paljon enemmän päivässä. Mutta on se jotain, varsinkin kun tekee työtänsä perslihaksillaan ihan liikaa eli istuu duunissa. Oon mä kova ramppaamaankin, portaita, mutten tarpeeksi. 
Että kiittäkää vaan tuurianne fyysisentyön tekijät, teidän ei tarvitse urheilla niin paljon pysyäksenne vireenä ja kuosissa ja tajuissanne ;-)

Tässä kuva eiliseltä, joskus sitten toukokuussa laitan kuvan Länkkäriltä tai HCR:ltä. Katsotaan taas tekeekö kunnon treenijuokseminen kropalle mitään? Tieteellinen koe, joka kuvallisesti todistetaan?

 
Kuvan vetimistä sen verran, että nämä paksummat talvijuoksutrikoot ovat olleet ihan Super hyvä ostos. Tänä talvena ei ole tarvinnut mitään kerrastoja alle. Aivan mahtavat ja hyvät. Lisäksi paksumpi juoksuhuppari näillä + jotain- keleillä pitkähihaisen teknisenpaidan kanssa, täysin riittävät. Ei muuta kuin pipo päähän (ohut), hanskat käteen ja menoksi. Eilen 1. juoksut normilenkkareilla tänä vuonna ja kyllä juoksu kulki, aivan eri tasoa kuin maastiksilla koko talvena. Nyt alkavat myös olla mukavasti sisään ajetut nämä mun addut eli eiköhän pidemmätkin lenkit taitu nyt hyvin näillä. En halua enää toistamiseen vastaavaa puolikaskokemusta kuin viime vuonna HCR:ssä: ensin kulki, sitten irtisanoutui lonkka ja sitten petti lenkkarit. Nainen ei pettänyt kuiteskaan vaan juoksi loppuun asti. No more of that - vaikka hyvältä tuntuikin ettei tarvinnut antaa periksi.
Mitä enemmän pitkiäkin (no okei puolpitkiä) matkoja kertyy tapahtumissa, sitä enemmän haluan niiden onnistuvan. Ei riitä osallistuminen tai suoriutuminen. Jep, motivation on tehdä hyvän tuntuinen juoksu. Extraa tietenkin olisi ajan parantaminen. Huomaatteko, alan pikkuhiljaa virittäytyä tunnelmaan, kolme tapahtumaa edessä huhti-kesäkuussa. Herkullista.
(Ainiin kuvassa vyötäröllä neliskanttisesti pullottaa tietenkin matkamittari, jos aloitte miettimään :))
Kääks, huomasin, että mun blogi on linkitetty erään juoksutapahtuman nettisivuille, yritän siis parantaa taas tapani ja palata kunnolla juoksu- ja liikunta-aiheisiin tässä höperössä blogissani.

Vinyasa flow joogasta: olen niin pitkään astangajoogaa harjoittanut, että liikkeet ovat jonkinlaisessa lihasmuistissa. Tänään tapahtui vähän sama kuin juoksutreeneissäkin pitäisi. Vaihda tempoa, vaihda matkan pituuksia, ole erilainen kuin yleensä... joogaa musiikin tahdissa (pöyristyttävää -  jopa yksi ryhmäläisistämme häipyi sen takia, no ei olisi kannattanut). Eli avarra mielesi. Olen aina nauttinut siitä, että joogassa tehdään yksilösuoritus, vaikka tykkäänkin tosi paljon tehdä sitä ohjatusti ryhmässä. Mutta, en koskaan ole välittänyt mahdollisista 'muista hömpötyksistä', jotka saatetaan joogaan ympätä (kynttilät, suitsukkeet, rakkaushölinät), siksi astanga. Tänään olin avoin tuuraajaohjaajan sanoille ja kas, tempoinen, lihaskuntoinen vaikkakin rauhallismielinen jooga. Hiki ei tullut, mutta kivaa oli. Okei ensi kerralla taas fyysistä astangaa. Mutta tuosta jäi käteen Super hyviä tasapainoliikkeitä ja ehkä jopa säntillisempää ohjausta esim. niskahartiaseisontaan ja päälläseisontaan, jotka on tietty ihan perusjuttuja joogaliikkeissä. Tuli taas se hyvä fiilis, että joogassa ei ikinä osaa kaikkea ja siksi voi edistyä ikuisesti (jos siis ehtii ja voi harjoitella säännöllisesti).
Mahtilaji, niin kuin juoksukin. -Free your minds!

3. maaliskuuta 2014

move it!

move your ass, move it, move it....hoin itselleni eilen noin ekat 3 kilsaa ja sittenhän se taas alkoi liikkumaan, kroppani. Silloin kun päätän lähteä lenkille purtsin kautta, ensimmäinen kilometri pururadalle on ylämäkeä ja melkein kilsa sielläkin. Kolmas menee hengityksen tasaantuessa ja asennon ryhdistäytymisessä. Siitä matka jatkuu jo kivasti, maantielle kun pääsen pompin jo älyttömän näköisesti liikennevaloissa (odotellessani punaisen vaihtumista juoksijoille! vihreäksi).

No, ei se sentään aina tuollaista ole, vain jos on päässyt taas viikko sujahtamaan juoksematta.
Viime viikolla olin niin niin niin lopen väsynyt, etten jaksanut kuin pakolliset, kaikki muut hetket nukuin tai torkuin tai olin kuitti.
Mutta se oli viime viikolla perjantaihin asti, sitten lopulta tuli se toinenkin hyvä uutinen.
Nyt voinkin sitten vaan rallatella loppu kevään pirteänä ja juosta tätäkin mäkeä ylös täysin hengästymättä :).

keväinen pururata....
 
Kunhan siis pääsen lenkille joka toinen/kolmas päivä.
Joka päivä en ehdi, enkä edes menisi! Olenhan työssäkäyvä ja tadaa opiskeleva perhearjen toinen pyörittäjä. Jippii!!!!! Mä pääsen siihen työ-opiskeluprojektiin mihin hain. Onnellisempaa ihmistä saa hakea oikein hakemalla! (edelleenkään mua ei saa ripittää näistä hehkutuksista, jos oon uupumuksesta poikki taasen joskus, sådant är livet!)

Huomenna taas lenkille? Jes!

Lopuksi vinkki pääkaupunkiseudun asukkaille (tai pääkaupunkiseutumatkailijoille), esim. sunnuntai-päivän ratoksi lapset kandee viedä tänne-> http://www.espoo.fi/villaelfvik
Sopii myös jugendia arvostaville esteetikoille, mm. joka huoneessa toinen toistaan hienompi  kaakeliuuni.