Siirry pääsisältöön

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika.
Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen.

Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä.
Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....


 
 

Kommentit

  1. Kivan näköinen tunika! Ja mäkin pidän enemmän hillityistä sävyistä kuin mistään fuksiasta, hui!! :) Meillä on kans ihan vakiokäytäntö, kun poikaa on vaikea saada kauppaan ilman erittäin pätevää syytä ja joskus kun jotain mahdollisesti pojalle sopivaa tulee vastaan, niin kuvaviestillä vaan hyväksyntää. On joskus tuottanut jopa tulosta :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitti! Meni toisenkin työpäivän ja taas kiitosta, pakkohan se on uskoa sopii sit mulle :) Vähän sama täällä, jos oikein värikästä päällä niin yksi kpl kerrallaan. Toki jotkut ihmiset kantaa runsaan värikirjon tyylikkäästi. Juoksuvaatteissakin mulla korkeintaan yksi värikäs paita(onko niitä muita, huokaus) ja mustat/harmaat trikoot. Tosiaan kaipaisi kauppoihin tyylikkään värisiä juoksuvermeitä. 'Iloiset' värit on jees, mutta hmmm...hiukan mielikuvituksettomia nimenomaan urheiluvaatteissa. Postaankin tänne mun juoksupaitavärikirjon jonain päivänä? Mut nyt mä lähen lenkille ;-) hei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä aina, myös urheiluvaatteissa, toisen puoliskon pitää olla musta ;) Mulla on kans suurin osa juoksupaidoista värikkäitä (mm. pinkkiä, hyi :-) ja on totta että niitä on vaikeampi löytää tummina / mustina. Mutta oon ajatellut sen niinkin, että onpahan sitten näkyvyyttä tuolla liikenteessä ja autolilijatkin huomaa paremmin. Mutta hyvä postausidea, sun värikirjo olis kiva nähdä :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...