Siirry pääsisältöön

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika.
Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen.

Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä.
Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....


 
 

Kommentit

  1. Kivan näköinen tunika! Ja mäkin pidän enemmän hillityistä sävyistä kuin mistään fuksiasta, hui!! :) Meillä on kans ihan vakiokäytäntö, kun poikaa on vaikea saada kauppaan ilman erittäin pätevää syytä ja joskus kun jotain mahdollisesti pojalle sopivaa tulee vastaan, niin kuvaviestillä vaan hyväksyntää. On joskus tuottanut jopa tulosta :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitti! Meni toisenkin työpäivän ja taas kiitosta, pakkohan se on uskoa sopii sit mulle :) Vähän sama täällä, jos oikein värikästä päällä niin yksi kpl kerrallaan. Toki jotkut ihmiset kantaa runsaan värikirjon tyylikkäästi. Juoksuvaatteissakin mulla korkeintaan yksi värikäs paita(onko niitä muita, huokaus) ja mustat/harmaat trikoot. Tosiaan kaipaisi kauppoihin tyylikkään värisiä juoksuvermeitä. 'Iloiset' värit on jees, mutta hmmm...hiukan mielikuvituksettomia nimenomaan urheiluvaatteissa. Postaankin tänne mun juoksupaitavärikirjon jonain päivänä? Mut nyt mä lähen lenkille ;-) hei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä aina, myös urheiluvaatteissa, toisen puoliskon pitää olla musta ;) Mulla on kans suurin osa juoksupaidoista värikkäitä (mm. pinkkiä, hyi :-) ja on totta että niitä on vaikeampi löytää tummina / mustina. Mutta oon ajatellut sen niinkin, että onpahan sitten näkyvyyttä tuolla liikenteessä ja autolilijatkin huomaa paremmin. Mutta hyvä postausidea, sun värikirjo olis kiva nähdä :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

oman maan mansikkaa

Olen pitänyt sanani. Juhannuksen jalkapallon katsomisen (kyllä katson mielelläni kaikki matsit, jotka kerkeän. Mikä mulle on tullut? Jalkapallo on yhtäkkiä kiinnostavampaa kuin aiemmin), erittäin maltillisen viinin sipittämisen ja hyvien ruokien mutustamisen  (tottakai - kuka pöljä nyt pahaa söisi?) ohella olen tehnyt myös kouluhommia (yhteensä noin 5 viisi tuntia)  ja mikä parasta kävin myös juoksemassa! 11 viikon tauko murtumisen jälkeen ja taas voin juosta kuin ennenkin. Tosin eihän hapenottokyky ole kuin ennenkin, mutta mitäpä pienistä. Juoksemalla kohta on. Rauhallinen reilu viisi kilometriä, joka on mun mielestä säälittävän lyhyt matka, minulle ;-) Hyvin meni, juoksin muuten tontillekin, kuvaamaan ja tutkimaan kasveja. Meidän kasveja meidän omalla maalla. (hihkuu) Omasta maasta nousee vaikka mitä, varsinainen pöpelikkö. Katsotaan sitten aikanaan kun saadaan tontin rajat maastoon merkittynä, mitä voidaan säästää ja mi...

suuren äärellä

Hoi, eilen fillarilenkki! Sain kuin sainkin ahterini irti työtuolista, sohvasta, kotiterassin penkistä, ihan mistä vaan ja sovitettua sen pyörän satulaan. Fillarointi sujuu, sitä siis. Mutta ihan pakko kohta sijoittaa kunnon pyörään. Eihän tällä kaunottarella oikeasti pitkiä lenkkejä oo kiva pyöräillä. Tätä samaa asiaa pohdin viime kesänäkin. :) Ehkä kohta sijoitan siis reissufillariin.   Saatan pian päästä taas juoksemaankin, pitää aloittaa hissutellen se homma.     Toukokuu siis loppui, meno ei. Mutta nyt ollaan elämässä suurien asioiden äärellä. Tontin osto on meinaan just eikä melkein hilkulla. Juuri tultiin tonttitapaamisesta, kintut pöpelikön naarmuttamana. Ötököiden puremina. Nyt ollaan suurten asioiden äärellä (toistoa). Hys ja hipihiljaa ja varovaisen hihkuvia. Kaunista viikonloppua.