Siirry pääsisältöön

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan.

Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta) 2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman.

Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi.

Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävän iso ja valoisa), kissasta (kissa pitää vieraista ja on supersosiaalinen otus ja toki eläimenä pitää niistä, jotka pitävät siitä) ja kissan löytötarinasta sekä tuosta meidän pienestä tiskikoneesta (This is SO cute!), jonka jätämme tänne. Samalla ehdotin, että jos jättäisimme pyykinpesukoneen ja kuivurinkin (jotka ovat tosin jo ikivanhat, siksi uudet ostettu uuteen) ja kerrossänkyäkään emme enää tarvitse. Oi, toivon mukaan nekin kelpaisivat. Muuttohelpotusta!

Olemme iloisia, että pääsemme pian tästä kämpästä veks ja asumisasioissa odotettuun vaiheeseen (kaikkien näiden kuvioiden jälkeen), omaan remontoituun asuntoon (se on oikeasti tosi hieno <3). Tässä 1vuodessa ja 4 kuukaudessa ehti hyvin tottua siihen, mitä kerrostaloasuminen taas olikaan: ääniä, mutta neutraalia naapuruutta. Uudesta taloyhtiöstä on toivotettu tervetulleeksi, mutta myös valitettu ahkerasti meidän remonttiäänistä. Niin remontti tuottaa ääntä, tosin vain osan aikaa ja vain sallittuina aikoina. Semmoista. PusPus.

Viime sunnuntaina 'raahasin' (ei niitä oikeasti tarvitse raahata) miehen ja pojan Taidehalliin Paul Osipow-näyttelyyn, koska tarvitsin sunnuntaipiristystä. Esimerkiksi nämä voisin 'ottaa' omaan kotiimme. Osa näyttelyn töistä on toki myynnissä, mutta niihin hintoihin ei taivu tavan työssäkäyvien palkat! :O

 


 
Mies on koko tämän viikon remonttilomalla (eli remppatyömaalla töissä) ja minä aloitin nyt loppuviikon lomailun koululaisen kanssa. Ohjelmassa voisi olla ainakin Heurekaa ja ehkäpä Kiasmaa. Koska mies tarvitsee autoa, niin pitää suunnitella kohteet niin, että pääsemme julkisilla vaivattomasti.
Viikonloppuna tulee sitten muu nuoriso ja Lontoostakin palautuu vanhin (siellä on ollut lämmintä plus 10-16 ja aurinkoista, onnekas!).

Mutta nyt minä lähden ulos kävelylenkille. Siellä tuiskuttelee lunta ja aurinko pilkahtelee. Ja nautiskelen siitä, että seuraavaan neljään päivään mulla ei ole työvelvoitteita. Työ ahmaisee hyvin hyvin suuren osan elämästä. Tykkään työstäni, mutta tykkään vielä enemmän vapaastani! Ja nyt tarvitsen sitä VAPAATA.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta: 1) Pääsiäismatka Tukholmaan . Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa. Erityistä matkalta: -Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan. -Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.   DiTrevin simpukat. OK! Turku oli pukeutunut keltaiseen. -Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool! -Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk! -Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot! Pitkäperjantain sää Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti j

Takatalvea, kevätkukkia ja keittiöpyyhkeitä

Eilinen räntäsade pilasi mun pitkän lenkin kun en siis halunnut juosta 20km rännässä. Pah. Tämä ilkeä takatalvi! Saas  nähdä millainen keli on 2 viikon kulttua Länkkärissä. Viime keväänä tuli kuuma samana ajankohtana. Nyt voi tulla kuuma pitkien lenkkien vähyydestä johtuen. Mut ei se haittaa, silti mennään. Innostuin Plantagenin uudesta kevätkukka kataloogista sen verran, että ostin suunnitelmallisesti tiettyjä kevätkukkia. Raahasin perheen miesväkeä kärrypojiksi ja sit mentiin. Tulos soma. takatalvi yllätti kevätkukat   Suunnitelmallisesti myös nostan kukat sisään joka yöksi, niin kauan kun on yöpakkasia. Hirvee höösäys kukista :) Kyllä mä olisin taas niin oman isohkon pihan ja kasvimaan tarpeessa. Pitäiskö muuttaa maalle täältä kaupunkimaisesta asumismuodosta? Harkitaan kovasti miehen kanssa. Tässä on kuitenkin puolensa, kuten kohtuullinen työmatka ja se tosiasia, että lasten elämä on täällä. Mutta jos ei niin kauas, vaan ihan vähäsen vaan landelle....   Pyörähdet

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3 Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee