Siirry pääsisältöön

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan.

Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta) 2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman.

Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi.

Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävän iso ja valoisa), kissasta (kissa pitää vieraista ja on supersosiaalinen otus ja toki eläimenä pitää niistä, jotka pitävät siitä) ja kissan löytötarinasta sekä tuosta meidän pienestä tiskikoneesta (This is SO cute!), jonka jätämme tänne. Samalla ehdotin, että jos jättäisimme pyykinpesukoneen ja kuivurinkin (jotka ovat tosin jo ikivanhat, siksi uudet ostettu uuteen) ja kerrossänkyäkään emme enää tarvitse. Oi, toivon mukaan nekin kelpaisivat. Muuttohelpotusta!

Olemme iloisia, että pääsemme pian tästä kämpästä veks ja asumisasioissa odotettuun vaiheeseen (kaikkien näiden kuvioiden jälkeen), omaan remontoituun asuntoon (se on oikeasti tosi hieno <3). Tässä 1vuodessa ja 4 kuukaudessa ehti hyvin tottua siihen, mitä kerrostaloasuminen taas olikaan: ääniä, mutta neutraalia naapuruutta. Uudesta taloyhtiöstä on toivotettu tervetulleeksi, mutta myös valitettu ahkerasti meidän remonttiäänistä. Niin remontti tuottaa ääntä, tosin vain osan aikaa ja vain sallittuina aikoina. Semmoista. PusPus.

Viime sunnuntaina 'raahasin' (ei niitä oikeasti tarvitse raahata) miehen ja pojan Taidehalliin Paul Osipow-näyttelyyn, koska tarvitsin sunnuntaipiristystä. Esimerkiksi nämä voisin 'ottaa' omaan kotiimme. Osa näyttelyn töistä on toki myynnissä, mutta niihin hintoihin ei taivu tavan työssäkäyvien palkat! :O

 


 
Mies on koko tämän viikon remonttilomalla (eli remppatyömaalla töissä) ja minä aloitin nyt loppuviikon lomailun koululaisen kanssa. Ohjelmassa voisi olla ainakin Heurekaa ja ehkäpä Kiasmaa. Koska mies tarvitsee autoa, niin pitää suunnitella kohteet niin, että pääsemme julkisilla vaivattomasti.
Viikonloppuna tulee sitten muu nuoriso ja Lontoostakin palautuu vanhin (siellä on ollut lämmintä plus 10-16 ja aurinkoista, onnekas!).

Mutta nyt minä lähden ulos kävelylenkille. Siellä tuiskuttelee lunta ja aurinko pilkahtelee. Ja nautiskelen siitä, että seuraavaan neljään päivään mulla ei ole työvelvoitteita. Työ ahmaisee hyvin hyvin suuren osan elämästä. Tykkään työstäni, mutta tykkään vielä enemmän vapaastani! Ja nyt tarvitsen sitä VAPAATA.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t