Siirry pääsisältöön

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan.

Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta) 2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman.

Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi.

Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävän iso ja valoisa), kissasta (kissa pitää vieraista ja on supersosiaalinen otus ja toki eläimenä pitää niistä, jotka pitävät siitä) ja kissan löytötarinasta sekä tuosta meidän pienestä tiskikoneesta (This is SO cute!), jonka jätämme tänne. Samalla ehdotin, että jos jättäisimme pyykinpesukoneen ja kuivurinkin (jotka ovat tosin jo ikivanhat, siksi uudet ostettu uuteen) ja kerrossänkyäkään emme enää tarvitse. Oi, toivon mukaan nekin kelpaisivat. Muuttohelpotusta!

Olemme iloisia, että pääsemme pian tästä kämpästä veks ja asumisasioissa odotettuun vaiheeseen (kaikkien näiden kuvioiden jälkeen), omaan remontoituun asuntoon (se on oikeasti tosi hieno <3). Tässä 1vuodessa ja 4 kuukaudessa ehti hyvin tottua siihen, mitä kerrostaloasuminen taas olikaan: ääniä, mutta neutraalia naapuruutta. Uudesta taloyhtiöstä on toivotettu tervetulleeksi, mutta myös valitettu ahkerasti meidän remonttiäänistä. Niin remontti tuottaa ääntä, tosin vain osan aikaa ja vain sallittuina aikoina. Semmoista. PusPus.

Viime sunnuntaina 'raahasin' (ei niitä oikeasti tarvitse raahata) miehen ja pojan Taidehalliin Paul Osipow-näyttelyyn, koska tarvitsin sunnuntaipiristystä. Esimerkiksi nämä voisin 'ottaa' omaan kotiimme. Osa näyttelyn töistä on toki myynnissä, mutta niihin hintoihin ei taivu tavan työssäkäyvien palkat! :O

 


 
Mies on koko tämän viikon remonttilomalla (eli remppatyömaalla töissä) ja minä aloitin nyt loppuviikon lomailun koululaisen kanssa. Ohjelmassa voisi olla ainakin Heurekaa ja ehkäpä Kiasmaa. Koska mies tarvitsee autoa, niin pitää suunnitella kohteet niin, että pääsemme julkisilla vaivattomasti.
Viikonloppuna tulee sitten muu nuoriso ja Lontoostakin palautuu vanhin (siellä on ollut lämmintä plus 10-16 ja aurinkoista, onnekas!).

Mutta nyt minä lähden ulos kävelylenkille. Siellä tuiskuttelee lunta ja aurinko pilkahtelee. Ja nautiskelen siitä, että seuraavaan neljään päivään mulla ei ole työvelvoitteita. Työ ahmaisee hyvin hyvin suuren osan elämästä. Tykkään työstäni, mutta tykkään vielä enemmän vapaastani! Ja nyt tarvitsen sitä VAPAATA.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran. Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa. Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla. Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali! Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, ko

talvitavoite

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

kalliolle kukkulalle juoksen minä....

Trailrunning , my darlings, sai mun pohkeet pitkästä aikaa (sitten vuosiin) tukkoon ja paukkumaan. On se sen verran raskasta puuhaa, tuo metsässä, kallioilla, poluilla, pöpeliköissä ryysäily. Ja aivan mahtavaa :) Turhat työperäiset patoutumatkin häipyi hus takaviistoon ja pää oli taas joustava metsähaipakan jälkeen. Koivet kyllä huusivat apua, jonka saivat eilisessä erittäin venyttävässä joogasessiossa.   Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.  Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään. Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä