Siirry pääsisältöön

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan.

Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta) 2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman.

Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi.

Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävän iso ja valoisa), kissasta (kissa pitää vieraista ja on supersosiaalinen otus ja toki eläimenä pitää niistä, jotka pitävät siitä) ja kissan löytötarinasta sekä tuosta meidän pienestä tiskikoneesta (This is SO cute!), jonka jätämme tänne. Samalla ehdotin, että jos jättäisimme pyykinpesukoneen ja kuivurinkin (jotka ovat tosin jo ikivanhat, siksi uudet ostettu uuteen) ja kerrossänkyäkään emme enää tarvitse. Oi, toivon mukaan nekin kelpaisivat. Muuttohelpotusta!

Olemme iloisia, että pääsemme pian tästä kämpästä veks ja asumisasioissa odotettuun vaiheeseen (kaikkien näiden kuvioiden jälkeen), omaan remontoituun asuntoon (se on oikeasti tosi hieno <3). Tässä 1vuodessa ja 4 kuukaudessa ehti hyvin tottua siihen, mitä kerrostaloasuminen taas olikaan: ääniä, mutta neutraalia naapuruutta. Uudesta taloyhtiöstä on toivotettu tervetulleeksi, mutta myös valitettu ahkerasti meidän remonttiäänistä. Niin remontti tuottaa ääntä, tosin vain osan aikaa ja vain sallittuina aikoina. Semmoista. PusPus.

Viime sunnuntaina 'raahasin' (ei niitä oikeasti tarvitse raahata) miehen ja pojan Taidehalliin Paul Osipow-näyttelyyn, koska tarvitsin sunnuntaipiristystä. Esimerkiksi nämä voisin 'ottaa' omaan kotiimme. Osa näyttelyn töistä on toki myynnissä, mutta niihin hintoihin ei taivu tavan työssäkäyvien palkat! :O

 


 
Mies on koko tämän viikon remonttilomalla (eli remppatyömaalla töissä) ja minä aloitin nyt loppuviikon lomailun koululaisen kanssa. Ohjelmassa voisi olla ainakin Heurekaa ja ehkäpä Kiasmaa. Koska mies tarvitsee autoa, niin pitää suunnitella kohteet niin, että pääsemme julkisilla vaivattomasti.
Viikonloppuna tulee sitten muu nuoriso ja Lontoostakin palautuu vanhin (siellä on ollut lämmintä plus 10-16 ja aurinkoista, onnekas!).

Mutta nyt minä lähden ulos kävelylenkille. Siellä tuiskuttelee lunta ja aurinko pilkahtelee. Ja nautiskelen siitä, että seuraavaan neljään päivään mulla ei ole työvelvoitteita. Työ ahmaisee hyvin hyvin suuren osan elämästä. Tykkään työstäni, mutta tykkään vielä enemmän vapaastani! Ja nyt tarvitsen sitä VAPAATA.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

poimintoja

Taisin olla aika hektisessä tilassa ja liikaa kofeiinia suonissa kun kirjoitin edellisen poustingin :D Kieltämättä aikamoista lentoa on kyllä ollut töissä, hyvää ja huonoa. Mutta ei se mitään. Lennossa kestää kun tulee välillä suvantoja ja on näitä muitakin juttuja, kuten: - Kiitoksia. Mm. kiitosta isoimmalta päälliköltä, jolta voi (tai kiitosta ja hymiö :D). Mä tykkään kiitoksista, as we know. - Ilmajoogaa. Luoja miten kiinnostavaa se on. Ilmajoogailut ovat edenneet jo paljon vaativimpiin suorituksiin ja on palkitsevaa huomata kykenevänsä niihin. Ei siis pelkkää pussukassa köllöttelyä tai venyttelyä kropan tahdissa ole se laji. Esim. käsilläseisonta liinojen varassa ja siihen perään törkeen tehokkaat vatsalinkut vapaasta roikkumisasennosta. Super! Lantioriipunnat eteen ja taakse ovat jo tuttuja ja rentoja. Niistä tulee hauskat mustelmat lonkkaan. Ylipäänsä tosta lajista tulee mustelmia. Oppi ja harrastus jatkuu. - Flowjoogaa. Sinne astangan väleihin. Hiivatti miten tykkään siit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein

nenä pinnan yläpuolella

pinnalla ja pinnan alla (ts. what's up): - musaonnellisuus. Pääsin reilun 20 vuoden venauksen jälkeen (no en vaan ole aiemmin päässyt) vihdoin RHCP:n keikalle ja se oli niin HYVÄ. Niin IHANA. Olin TRANSSISSA onnesta. Hyvä musiikki ja joraus saa mut onneen. Ja ylävartalot. - puolulkoilu. Ennen rakasta keikkaa olimme rakkaan miehen kanssa tapaksilla ja viineillä ja oluella. Ihanaa toimia näin keskellä viikkoa! (mun tulevaisuus kohta: keskellä viikkoa huvittelu- hahaa) - veemäinen väsymys. Johtuen aivan älyvapaasta paljoudesta töissä. Ja silti samaan aikaan se sama duuni on älyttömän monipuolista ja kiinnostavaa. Mä vaan tarvitsisin enemmän unta (8-10 tuntia per yö). Ja joskus niitä rauhallisiakin työpäiviä. - maanantaiangstit. Olen ollut kaksi viimeisintä maanantaita järkyttävässä olotilassa. Ihan todella vaivoin olen kyennyt peittämään maanantaivihan viattomilta läsnäkulkijoiltani (monelta pääsen eläkkeelle ja vaan hissuttelemaan elämällä?) Mua aidosti pelottaa miten selviän