9. marraskuuta 2018

virittäytyy juhlakauteen

Seuraa blogipostaus, jonka aiheena silmämeikki. Tai nojoo juhlakauteen fiilistely.
Olen (mme) nyt jostain kumman syystä taas seuranneet Idolsia, vaikka onhan se nyt aika tyhmä ohjelma. Helppoa viihdettä, mutta siinä mielessä hauskaa, että jotkut ihmiset kokevat siinä aitoja onnistumisen tunteita, mikä on aina hyvä juttu!


Mutta, kuten yleensäkin ehdin keskittyä myös epäolennaisuuksiin kuten Idols muikeloiden silmämeikkeihin (lähinnä nyt Maijan, Jannikan ja Annin). Paria viime lähetystä seuranneena olen ollut suorastaan kauhistunut siitä, miltä mun ihan perusarkimeikki ts. vaaleaa luomiväriä, rajaus ja ripsari näyttää oikesti. Ihan hirveältä, ainakin tv:ssä kaikilla. Kun taas (Maijan) ihanan utuinen sumusilmämeikki on suorastaan hurmaava. Aivan ihana koko Maija muutenkin, oikoo mun aiempia käsityksiä hänestä parempaan suuntaan. Kerrassaan suloinen, vahva ja aito ihminen.
En ole koskaan ollut Maijan musiikin fani, mutta jätetään se asia siihen. Musamausta voi kiistellä, mutta se ei johda mihinkään, ei ole oikeaa eikä väärää.
No jos nyt jotain pelkkää lattaria kuuntelee niin on se vähän väärää...tirsk!


Takaisin asiaan, sumusilmät tai ylipäänsä paljon meikkiä on mulla ollut vain tositosi juhlissa (ts.1-3 krt vuodessa) ja varhaisnuoruuden meikkikokeiluaikoja ei nyt tässä lasketa eli vähänkö vähän? Silloin kommentit ovat olleet ylistäviä, oletpa kaunis nainen, enpä meinannut tunnistaa jne. Hmmm...mikä herättää kysymyksen, että ilman meikkiä (tai melko olemattomalla meikillä) (tämä) nainen ei ole kaunis, mutta on tunnistettava :D :D
No ihan sama, mutta ajattelin panostaa taas kerran pikkujouluhin ja läträtä silmäni täyteen meikkiä. Olen niitä naisia, jotka voivat upottaa silmiinsä loputtomasti luomiväriä ja lopputulos ei ole koskaan 'burleski' tai mikä pahinta 'dragqueen'. (etu sekin, ettei rupea meikillä näyttämään mieheltä, joka on meikannut).
Toinen asia mihin aioin taas panostaa on hiukset ja kolmas on kevyen blingbling-asu.
Kivaa kohta saa tälläytyä! Syy miksi en hirveemmin tälläydy arkeen tulikin tuossa. (eihän kukaan erottaisi arki- ja juhlaminää ja se olisi hirveän boring-juttu :D)


Viimeksi tukka oli ihanilla kiehkuroilla ja mulla oli päällä musta bling-haalari (se on kyllä ihana, haalarit muutoinkin näyttävät superhyviltä, kunhan on vain omaan vartalon  malliin sopiva). Joku kerta olin varustautunut ponnarilisäkkeellä mistä sai kivan nutturan ja vaatteet oli jotain tummaa, taisi olla silkkipaita ja musta kynähame. Aina välillä olen tykännyt panostaa, varsinkin pikkujouluun (mutta ehkä vain kerran tonttulakilla).


Viime vuoden tukkatyyli

Nyt haluan polkan (kampaaja osaa taikoa yhdeksi illaksi), blingbling mekon tjsp ja sumuistakin tummemmat silmät. Haa juhlat!
Jotakin tämmöistä

tämän ja tuon Siennan tyylin välistä
mekkonen?
mitenköhän saisin silmät edes näin tummiksi?

Muuten - miksei ole useammin juhlajuhlia?

Kun plan B onkin plan A

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen!
En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin.


Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally!
Elikkäs siis:
Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä.


Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?).
Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon.
Rempan suunnittelimme pikavauhtia, koska olemme jo vuosia hioneet makujamme yhteen miekkosen kanssa taloa suunnitellessa.
Keittiö koneineen on tilattu, laattoja märkätiloihin valitaan, liukuovikaapistot menevät juuri tilaukseen, parkettihommat on valittu, kph ja kh-kalusteetkin valittu. Itseasiassa juuri nyt asunnossa on putkari hommissa, jotta vanhat kiinteät kalusteet saadaan ensi viikolla pois. Ja meidän remppamies pääsee seinien ym. purkuun jne.
Remontti valmistuu viim. tammikuun puolessa välissä ja voimme muuttaa noin tammikuun lopulla.
Yllätyksille on varattu aikaa ja muuton haluan tehdä hitaaaaaaasti.


Kesä oli juuri sopivan kuuma ja Espanja oli ihana (also kiinnostava)! Silti koko kesä oli luopumista talounelmasta ja ymmärtämistä, että tämä toinen vaihtoehto onkin itseasiassa parempi kuin se vanha haave. Vielä loppukesästä olin jumittunut ajatukseen rivitalosta vaihtoehtona, kunnes tajusin luopua siitäkin (miehelle se ei ollut mikään ongelma).
Kerrostalo mieluisalla sijainnilla oli vastaus: elämän mukavuudet, yllättävien menojen jakaminen osakkaiden kesken eikä pihatöitä (paitsi talkoot!). Haloo! Just parasta. (milloinkohan mulle tulee sitten se kuuluisa mökkikuume, ei ehkä tule? Meillä on näitä suvun 'mökkipaikkoja' kyllä, tosin ne eivät ole omia...)
Shit, että mä rakastan elämän yllättävää johdonmukaisuutta. Kun päästi siitä ihan mahtavasta haaveesta irti, tilalle saakin sen mitä olikin aina kaivannut. Tilava ja valoisa asunto meren äärellä, taloyhtiössä uima-allas, äärimmäisen hyvien liikenneyhteyksien päässä, palveluja on (=kaikki). Parhaana ehkä se, että pääsee omasta saunasta kipin kapin mereen pulahtamaan. Välillä pitää nipistää itseään, että ymmärtää tämän olevan totta. Ainut miinus on, että juniori 'joutuu' tulemaan vanhaan kouluunsa loppuala-asteen (on vitosella) bussilla sellaiset 10 min. (heh- eli ei siis mikään aika sekään).
Melkein tuntuu kuin olisi lotossa voittanut, ellei olisi ihan helvetinmoiset velat niskassa :D Kun tontti menee kaupaksi niin helpottaa a lot. Ja velasta selvitään, kaksi palkallista normi-ihmistä kuitenkin kyseessä. Eikä tämä nyt mikään luksusasunto ole (paitsi mun mielestä kyllä on, elämän luksusta).


Nyt syksyllä olen aloittanut myös säännöllisen uimisen (kerran viikkoon), koska pelkkä astanga(kerran viikkoon) ja loputtomat kävelyt (vähintään kolme kertaa viikkoon) eivät vain riitä kehon ja pään huoltoon. Liikuntaa olla pitää!
Tajusin vasta nyt (mikä dork), että ne mun ihan hirveät ajoittaiset lantiosäryt, joita ei ole nyt ollut noin kahteen vuoteen johtuivat kait sitten vissiinkin juoksemisesta. Juoksu oli ihanaa, mutta nyt olen ollut kivuton kun en enää juokse. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että olen noin kaksi vuotta pääsääntöisesti vain seissyt töissä kun on se sähköpöytä, tekee hyvää mun hipseille. En kuitenkaan enää riskeeraa :D Ehkä!?
Uinti alkoi rinta-uinnin tekniikkakurssilla ja jatkuu vapaauinnin tekniikkakurssilla. Uinnin tekniikkakurssit ovat olleet mun to do-listalla vuosia ja nyt tänä syksynä oli ajallisesti hyvä hetki niille.
Pidän vedestä ja uimisesta, mutta se, että osaisi uida tekniikaltaan oikein ja taloudellisesti onkin sitten ihan eri asia. Siksi kurssit. Ovat halpoja, ovat todella hyviä ja meillä on hauska uintiporukka.
Jotkut ovat tämmöisiä kuin minä, uivat kyllä, mutta sitä mummosammakkoa, mitä joskus lapsena oppi tai muuten vaan huitovat menemään. Osa on taas sellaisia, jotka ovat syystä tai toisesta olleet 20 vuotta uimatta. Sama se, meillä on kivaa ja joka kerta oppii paljon. Kurssit jatkuvat loppuvuoteen ja olen harkinnut jatkokursseja, koska olen niin motivoitunut tähän.


Ja sitten, olin juuri huikean ihanalla ja antoisalla työmatkalla (upeiden työkamujen kanssa, todella) Amsterdamissa ja Rotterdamissa. Aaaah, en muistanutkaan, että holtsu on noin hauska maa. Kaunis, yllätyksellinen, lämminhenkinen, aika erilainen kuin Suomi. Edellinen oleiluni (kuukausi) Hollannissa tapahtui 24 vuotta sitten - kuinka aika tavallaan sujahtaakin. Siitä reissusta jäi hiukan ahdistava olo, jonka ihan turhaan olen liittänyt ko.maahan. Ehei, maassa ja sen kansassa ei vikaa.
No olin tuolloin ehkä paikkaani maailmassa etsivä nuori ihminen, joka kyllä paikkansa tiesi, mutta sitä piti hiukan hakea mutkan kautta. Aina pitää muuten kuunnella omaa ääntään eikä uskoa muita, jos se muiden sanoma menee vähän vinksalleen omasta mielestä. Toisaalta, kokemukset ovat oppia.


Amsterdan upea (tosin 'kukka' haisee ihan kaikkialla :O), Rotterdam todella kiinnostava. Seuraavan kerran kun isosti kaupunkilomalle, niin tuonne takaisin!
Mutta jos työreissu niin ehkä Hampuriin, sieltä löytyy alaani liittyvää tietotaitoa (ihan niinkuin Rottiksestakin löytyi).


Mitäpä muuta, kaikki lapset asuvat edelleen kotona, kissa täytti juuri kaksi vuotta. Kissa sairasteli tuossa hiukan, mutta on nyt jotenkin entistä ehommassa (pulleammassa?) kunnossa.
Ainiin ja otin sen pitkään haaveilemani toisen tatskan tossa ennen kesää. Eka otettu parikymppisenä ja ei - en ole katunut kumpaakaan. Mulle rakkaimman bändin logo istui mun käteen kuin olisi siinä aina ollut <3 Olen harkinnut ottaa lisää tatskoja, mutta ehkä vähän makustelen asiaa tovin ettei lähde käsistä homma :D Sitten ajattelin kasvattaa pitkän tukan, jonka saisin sykerölle. Ongelma on vain mun vuosivuodelta luonnonkiharampi tukka, se on ihan mahdottomaksi ryhtynyt. Kohta valkoinen afro? Haaveilen nyt piikkisuorasta polkasta, jota en enää koskaan saa. No sellainen mulla oli yhdessä vaiheessa vuosikausia, meni siis jo.


Mä muuten jo hiukan odotan joulua, toinen ja viimeinen joulu tässä asunnossa. Pitäiskö lähteä Tallinnaan jouluksi?
Mitä teille kuuluu?

10. huhtikuuta 2018

Kesäennakko

Viime perjantaina tuli kuuma. Kuuma kuin helteisenä kesäiltana.

Nyt kun vanhin lapseni on kohta ollut vuoden täysi-ikäinen pääsimme yhdessä Olavin Tavastian valtaukselle (Uusivirta on yhteinen fanitus). Hauskaa kun ikärajattomat keikat voivat olla jo osittain taakse jäänyttä aikaa. Klubikeikka kun on klubikeikka.
Kyllä oli täydellisen ihana juttu, hurmaannuin taas täysin ja tanssimme putkeen kaksi tuntia. Mun lapsi ei siis noloile mua enkä mä häntä. (Ed.kommentti oli pakko tähän kirjoittaa, koska on niin liian usein kuultu yleistys, ehkäpä jopa myytti?)

Tällä Olavin keikalla kuitenkin eniten hurmaannuin kitaristin soittotaidosta ja olemuksesta <3 Kesämies <3 Olavihan nyt hurmaa aina ja kaikki. :D Vesalan Paulakin piipahti lavalla, sweet she is.

Klubikuuma




music is his aeroplane, too

Lentokoneesta tuli mieleen, että kesäloma konkretisoitui kertaheitolla kun ostin meidän porukalle lentoliput kahden viikon Espanjan reissuun. Kaksi viikkoa: ei ainoastaan lomaa vaan myös lämpöä ja perhe-elämää meidän täysjengillä. Me kuusi + extrana tyttären poikaystävä. Sounds good.
En nyt millään jaksaisi odottaa kesää tällaisessa orastavassa keväässä kärvistellen. (Tulee- ei tule- tulee- ei tule... ...)
Toisaalta nyt näyttää siltä, että rakentaminen alkaa ensi kuussa viimeistään kesäkuussa. Että ehkäpä aika meneekin kuin siivillä ja proggista riittää.
Tämä hiukan vielä alkamaton kevät on kyllä pitkä, vaikka katkoksiakin on, silti matka kesään tuntuu loputtoman pitkältä. Kaikkia uuvuttaa ajoittain on/off.
Eilen illalla oli nuorimmainen perheestä niin poikki kuin vain voi olla. Maanantai oli kuulemma täynnä velvoitteita: aikainen herätys, koulupäivä, futistreenit, joukkuekuvaus, läksyt. Voi pientä. Liikaa maanantaille, joskus toiste noi menee heittämällä.
Kaikki me välillä tarvittais Olavin (esiintymis)energia. Toisaalta mun työkaverit jankuttaa että ne tarvis mun energian...hmmm.. Ota tästä nyt sitten selvää :D

13. maaliskuuta 2018

sumussa

mistä tietää, että on tullut vanhaksi (okei-okei, vanhemmaksi). Siitä, että pitää olla jatkuvasti pelastussuunnitelma itselleen oman jaksamisen kannalta. Työarki on välillä rasittavaa - antoisaa ja parasta ja ilman sitä en tahtoisi olla (vielä pitkään aikaan), mutta väsyttävää se silti on. Jotkut viikot ovat raskaampia kuin toiset - kivat ja kepeät viikot.

Eilen huokaisin helpotuksesta kun vedin kotioven perässäni kiinni. Koko päivän päässä vallitsi ajatus: 'en ole rakennettu arkimaanantaita varten, plääh ja haukotus, onneksi huomenna on etäpäivä'. Maanantaiblues siis. Mulla on melkein aina. Noin tiistaista, viimeistään keskiviikosta perjantaihin olen työparhaimmillani. Jatkossa laitan rastin jonnekin jos olen jo maanantaina parhaimmillani (mitä silloin olen tehnyt eri tavalla?) Toisaalta, yleensä en ole perjantaisin mitenkään loppu (enää) toisin kuin monet muut. Jokin on muuttunut, enkä oikein hahmota mikä. Vaikuttaako melkeinpä jokaviikkoinen etäpäivä (milloin mikäkin viikonpäivä), sehän rytmittää mun arkityöelämää eri tavalla. Sama se, ilman etäpäiviä en olisi elossa, toki haluaisin olla iskussa myös maanantaisin. Viime viikolla olin etänä maanantain - ihanaa. Tiistaina töissä olin kuin puulla päähän lyöty, horroksessa ja väsynyt - hirveetä.

Kun etäilen pidän huolen, että pääsen pitkälle kävelylle tms. joka joko aloittaa, keskeyttää tai lopettaa etäpäivän työt. Se ei ole ainoastaan järkevää, vaan se on aivan ehdoton toimintaedellytys. Tänään menin merenlahden jäälle ihastelemaan loskaista sumusäätä. Ulkoillessahan on se ja sama millainen sää on, keli on aina hyvä ulkoiluun. Kaunista, hapekasta, päätä tuulettavaa, mun juttua. 
Voin myös sen mainita, että aloitin tämän etäpäivän puolen tunnin (hikisellä)lihasjumpalla. Milloin toimistoarjessa tuollaista kerkeää kun jo aamutoimiin, työmatkoihin ja muihin siirtymisiin menee ainakin pari tuntia päivässä.

Sumuinen, sateinen ja loskainen merenlahti läheisellä luonnonsuojelualueella tänään. Kaunis.




ps. ostin ne uudet maastotossut taannoin. olen käynyt lenkillä. jatkan <3

23. helmikuuta 2018

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat.

Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa.
Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu).
Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti!

Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera mukana), 1 x uintia ja 1 x luistelua. Ja mitä vielä kerkiää viikonloppuna?
Tätä menoa olen kesällä muutaman kilon kevyempi ja biksat näyttävät päälläni hauskemmilta, sitten siellä Espanjassa, jossa olemme siis kesäkuun lopulla kaksi kokonaista viikkoa. (Pitää muistaa kirjailla Madeiran reissusta ennen seuraavaa reissua...)

Sitten sellainen sensaatiomainen uutinen, että olen jo reilut parisen viikkoa pohtinut juoksu-urani jatkamista :) Mielessä on pyörinyt, josko alkaisi taas lenkkeilemään. Taannoinen parin vuoden suht totaalinen motivaation puute ko. asiaan on jäämässä taka-alalle.
Makustelen asiaa vielä hetken, sitten ostan uudet maastolenkkarit ja pinkasen metsään. No pinkasen jos on alle 20 astetta pakkasta.
Olen fiilistellyt tätä nyt parin kolmen entisen ja nykyisen juoksijan kanssa (toki siis kuntojuoksijan, tietty). Yksi ei saanut enää motivaatioita takaisin, toinen ei ole sitä koskaan menettänytkään ja kolmas on sitä vasta löytämässä. Pohdittiin, että joo, onhan ne pitkät kävelylenkitkin jotain, mutta eiväthän ne ole (sama). Kävely on kävelyä ja kävellä ihmisen pitää muutenkin. Tästä hyvin joku sanoi: "Terveen ihmisen pitää pystyä kävellä 10 km kahteen tuntiin". Näin-o.
Mustahan on juoksuun, sen tiedän. Rakastin sitä. Tämä itsensä positiivinen yllyttäminen taitaa tuottaa tulosta. Hitsi, pitääköhän mennä tossukaupoille jo tänään!

Ja niin - yksi näistä juoksijoista sanoi: "Niin ja voit taas ilmoittautua niihin juoksutapahtumiin".
Ei, ei huvita. Se juttu meni jo, en tarvitse niitä enää motivaattoreiksi. Juoksutapahtumat ovat sikakivoja, mutta nyt kyllä jo niin nähtyjä. Mä taidan jatkossa juosta vain ja ainoastaan omaksi ilokseni. Saa siitä toki muutkin iloa, että olen energinen, iloinen, positiivinen, onnellinen, ihana ja suloinen. :D

Mä jo unohdin, että mä olen oman itseni paras yllyttäjä. Lenkkarikaupoille SIIS.