19. tammikuuta 2018

näinä aikoina

Very changing, elämä on nyt sitä.
Vanhana en varmaan yhtään kaipaa näitä aikoja. Nyt on ihan kiva.

Viime viikolla mm. muutto töissä, Tampereen reissu (näin vain neukkarin ja istuin junassa, onneksi ei ole päivittäistä toimintaa), Länsimetroexcu, haastattelu yhteen juttuun jne. Tällä viikolla mm. raha-asioiden hoitamista, Eduskuntataloexcu, kauden eka astangajooga (it's like coming home), valokuvaussessio tähän haastatteluun, joka oli viime viikolla (kiinnostavaa, noin 45-60 min. olin ammattilaisen kuvattavana), esiintymisbriiffi ensi viikon yhteen juttuun jne. Erityismaininta todella hyville ja antoisille keskusteluille työkavereiden kanssa. En jaksaisi sitä hommaa ilman heitä <3

Mutta lääh, onneksi en ole politiikko, ihan näin perus toimihenkilökin saa paahtaa menemään.

Tällä viikolla on myös ketuttanut armottomasti, syystä ja syyttä. Onneksi kaikki noi tosi jees hommat pehmentää reunoja.

Mutta onko kuitenkin niin, että päiväkirjamaiset blogijutut ovat vähän tylsiä - ei sellaista. Kaikillahan on enemmän tai vähemmän elämää :D Mitä kukaan siitä saa, että lukee toisten luetteloita siitä, mitä sitä nyt on sitten tullut tehtyä. Noh, ei niin mitään. Parhaita ovat yhteen tai kahteen aiheeseen pureutuvat jutut. Ovat ne sitten hauskoja tai vähemmän hauskoja, niissä on ideaa, I'd say.

Mulla ei oo nyt sellasta, moi.



Tämän viikon etäpäiväkin meni juoksennellessa ympäriinsä, kissa hoiti hommia sillä välin.

3. tammikuuta 2018

Retroelämää

Raksablogiin kuuluu oleellisesti edellisen ja nykyisen (väliaikaisen) asumismuodon vertailu, nyt jo kahden kuukauden kokemuksella. Tosin kokemusta eri asumismuodoista löytyy laajasti menneisyydestäni. Löytyy niin omakotitalo, kerrostalot eri sijainneissa, paritalo kuin tuo edellinen rivarikokemuskin (vertailuissa noin yleisestikin on suotavaa jos vertailukokemusta on useamman kokemuksen verran laajemman näkökulman vuoksi).

Kiinnostava elementti tässä asumiskokemuksessa on se, että se on RETROA. Asuin lapsuuden (ja niin asui mieskin) vastaavantyyppisessä 70-luvun kerrostalossa, enkä erityisemmin ole koskaan kaivannut niitä aikoja.
Rakastan juuri nyt tätä kerrostalossa asumista, mutta tiedän sen johtuvan niin tästä hauskasta retrofiiliksestä kuin siitäkin, että asiaa oli odotettu sen kaksi vuotta. Ei ole ollut eikä tullut minkäänlaista kaipuuta edelliseen asuntoon, jokainen kuukausi siellä myyntiinlaiton jälkeen oli liikaa. Niinhän se homma menee, kun asiat päättää niin olo 'vanhassa tilassa' ei enää maistu. Tämä koskee muitakin muutoksia elämässä.

Mutta nyt siis vertailuun:
(Huom! Huonot ja hyvät puolet eivät ole mustavalkoisia - tietenkään).
Huonoa: Ei omaa saunaa. Saunaan pääsee vain kerran viikossa omalla saunavuorollaan taloyhtiön saunaan. Armottomalle saunaihmiselle tämä on liian vähän. Enää en voi laittaa miehelle napsautatko päälle- viestejä kun lähden joogasta. (Olen kuullut, että jossain Suomessakin asuu ihmisiä, jotka käyttävät saunaa lähinnä vain varastonaan. Hulluutta!).
Toisaalta, on tosi hauskaa käydä saunavuorolla lauantaisaunassa, tepsutella pitkin kellarikäytäviä ja oikein MENNÄ saunaan. Varsinkin nuorimmaiselle asia on niin uutta, että hän fiilistelee joka kerta.
Tämä on myös silkkaa rahansäästöä: saunominen ei näy nykyisessä sähkölaskussa, enkä nyt sanoisi 9eur/kk saunavuoromaksun olevan kovinkaan hurja.

Huonoa: Ei omaa pihaa. No eipä paljon ollut edellisessäkään, mutta maantasossa eläminen on tavallaan fiksumpaa, kaikin puolin. Parveke on aika hömppä (ja hyödytön) juttu.
Toisaalta, asumme korkealla (3.kerros, korkealla korkealla mäen päällä) ja näkymät ovat aivan mahtavat. Mutta taas toisaalta, en pääse ulos niin kuin haluan. Tämän huomaa myös muissa perheenjäsenissä, ulos lähteminen on suoritus, ennen sitä vaan avasi oven ja meni (ja tuli). Olen ulkoilmaihmisiä ja myös pihaihmisiä eli en saa näppylöitä jos hiukan pihaa laitan. Kukkapurkit parvekeella, njaa, no ne eivät vaan aja samaa asiaa. Kissakaan ei pääse ulos juuri koskaan, eipä siis hyvä sekään.

Huonoa: Meluavat tai muutoin omituisesti käyttäytyvät naapurit ja huono ääneneristävyys kerroksien välillä. No tämä asia kuuluu kerrostaloasumiseen ja vanhahkoon k-talon ja se on otettava niinkuin se tulee. Naapureita kun ei voi valita. Toisaalta, suht jeeshän nuo nyt käyttäytyvät ja jos eivät niin valitetaan :D (sain jouluviestin edellisiltä naapureiltamme: Kiitos hyvästä naapuruudesta. <3)

Huonoa: Vuokrataloyhtiö. Se vaan näkyy aikalailla kaikessa, mm. yleisessä siisteydessä. Toisaalta huoltoyhtiö hilppasee heti hommiin jos vähänkin viitsii narista. Ja toisaalta kukaan ei jaksa valittaa niinkuin omistustaloyhtiön jotkut osakkeenomistajat. Asioiden tilan (joka on siis yleensä tosi hyvä) jatkuva soimaaminen, ruotiminen ja nuriseminen on suorastaan viihdettä joillekin. Mielestäni ihan hirveän rasittavaa (on liikaa kokemusta taloyhtiöiden hallituksista jne....jaiks). Vuokra-asuminen on kyllä jees (ei ehkä pidemmän päälle rahallisesti kovin fiksua, mikäli on vaihtoehtoja), mutta vuokrataloyhtiössä asuminen - nojaa. On silti erityisen hyvä katsoa asioita välillä toisestakin näkökulmasta ja muuttaa omaa mukavaa painopistettänsä ajoittain (kermaperseily on vanhanaikaista :D).

Hyvää: Asuminen yhdessä tasossa. Neliöt tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan ja siivoaminen on vaivatonta. Huonoa: Tilaa on sen 20 neliötä vähemmän, kyllä se arjessa tuntuu. Meitä on kuitenkin asujia 4-7 plus kissa.

Hyvää nykytilassa muutoin: 'Uusi' asunto ja sen sisustaminen (kaikki saatiin kuntoon kahdessa kuukaudessa, yksi kaappi pitää vielä hankkia, sitten se on siinä). Elämä tuolla on vaivatonta ja velatonta - vielä. Mä niin tykkään. Toisaalta jos olisi sellainen kerrostaloasunto, -yhtiö ja sijainti, jossa kaikki olisi kohdillaan, hintalappu hipuisi jo lähelle sitä minkä kustannamme omakotitalostamme. Lisäksi pitäisi hankkia kesämökki, sitten jo mentäisiin rutkasti yli tulevien kustannusten. Elämä on valintoja. Tämä omakotitalon rakennuttaminen pääkaupunkiseudulle on meidän rakas valinta. Huoh - olen liian paljon kuunnellut kyseenalaistamisia. Toisaalta myös tsemppauksia ja syvää ymmärtämistä niiltä, jolta ovat vastaavaa tehneet. Hassua - meillä on suvussa rakennettu aina, sen takia en näe tätä niin kovin erikoisena asiana. Vaikka projektista tulee varmasti raskas ja kallis niin siitä tulee myös rakas, tiedän sen. Tietenkin pidätän oikeuden ajoittaisiin valittamisen hetkiin :O

2. tammikuuta 2018

Tervetuloa 2018

Hei, mä muistin, että mulla on blogi blogitauolla. Ja sen, että tämän piti muuttua juoksublogista raksablogiksi. NYT muuttuu!

Syyskuussa myimme asuntomme (isohkon hyväkuntoisen perheasunnon pääkaupunkiseudulta hyvien yhteyksien sekä palvelujen ääreltä. Myyntiaika oli 2v 2kk. Siinäpä realismia ihmisille. Tosin isojen asuntojen myyntipuuhat on sattuman kauppaa, eikä haluttu antaa sitä täysin ilmaiseksi.) ja lokakuun lopussa muutimme vuokrakerrostaloon rakentamisen ajaksi (4h + k) noin 500m päähän edellisestä asunnostamme ja noin 500m päähän tontistamme. Kaikessa kävikin sitten aikamoisen hyvä tuuri eli tilapäisasunto löytyi hoodeilta heti ja pystyimme luovuttamaan entisen sovitussa ajassa suhteellisen ongelmitta. Rakentaminen alkaa tänä vuonna - heti kun talvi loppuu (ehkä jo aiemminkin).

Kesä siis oli ja meni, oli ainakin kaksi upeaa keikkaa (FooFighters ja RHCP. Mun musiikkirakkaudet <3) ja ihan hyvää lomailua. Ja sitten kuin puuntakaa saapui ostaja.
Muutto oli kamala, mutta kaikki meni siinäkin lopulta hyvin. Ennen muuttoa olimme viikon Madeiralla syyslomalla. Ihastuttava paikka ja siellä sai lämpöä aika olemattomien kesäkelien jälkeen. Tosin, olen jo unohtanut koko reissun, koska sen jälkeen on tapahtunut niin paljon. Kun eräskin työkaveri (useampikin reissannut sinne sittemmin) on kysellyt matkavinkkejä Maddelle, niin niitä kertoessani jotain on palautunut reissusta mieleen. Ehkä kirjoitan jutun siitä joku kerta. Maddella tuumin: Oispa ihanaa, jos olisi niin varakas, että voisi pitää henkilökuntaa. 'Yes madame. What can I do for you madame? Here's your coffee madame' jne.jne. (mies oli toki sir, samoin pikkumies). Ja voi kun voisin asua Atlantin rannalla, pärskyisän meren äärellä. Mikään ei ole hauskempaa kuin uida villissä meressä, katsoa merta, tuoksuttaa merta (järvet on niiiiin pliisuja ja elottomia mereen verattuna, vaikka kyllä tykkään niissäkin uida).

Mutta nyt - kahden vuoden loputtoman odottamisen jälkeen tapahtuu. Käsittämätöntä! Jopa hiukan erikoinen olo. Tähän meidän kärsivälliseen odotteluun tuumasi meidän tuleva naapurin mies taannoin: 'Eihän tuollaisen pitkän myynnin aikana voi kuin odottaa ja olla kärsivällinen, eihän siinä ole muita vaihtoehtoja'. Mahtava kommentti kaikkien voivottelijoiden jälkeen (vaikka hyväähän kait nekin tarkoittivat :D) Vitsit miten tykkään umpirealistisista (mutta ei kuitenkaan ilkeistä) kommenteista. Oikeasti! Tai mun isäni, joka totesi kun meillä vuokrakämpässä kävi: 'Mahtavaa! Tässä sen taas näkee, että kun asiat alkavat sujumaan ne todellakin sitten sujuvat'.
Tiedän mistä olen perinyt positiivisuuteni, juuri noin itsekin ajattelen! Kun on kärsivällinen, alkaa tapahtumaan ja kun jaksaa valmistella tulee hyvää eikä ihan sekundaa. Toi on mun elämän tarina (tosin löytyy se ihan hullun extempore puolikin, josta ei aina tiedä onko se ihan hirveen hyvä olla olemassa, mutta on kait sekin ja rehellisyyden nimissä, varmaan löytyy monia muitakin puolia...pöh, mitä tähän niitä luettelemaan).

En tee koskaan uudenvuodenlupauksia, mutta teen uudenvuodenmahdollisuuksia. Pidän ajatuksesta, että vanha vuosi (vanhat vuodet) on takana ja uusi (uudet) edessä.
Pidämme tipattoman tammikuun. Tosin pidimme tipattoman marraskuunkin. Marraskuussa ei kerennyt viinitellä, mutta  joulukuussa oli ihan liikaa kissanristiäistä, pikkujoulua, vieraita ja bilettä. Hyh sentään. Nyt on taas muuta tekemistä. Tarvitaan kaikki energia muuhun. Tiedän, että tästä vuodesta tulee vaativa ja on ihan pakko ajatella itseään (ja meitä). Olla virkeä. Ja säästäähän siinä rahaakin. (Kesällä on lomareissu tiedossa!Jee!)
Mietin myös annanko mun luonnonkiharalle mahdollisuuden kasvaa pidemmäksi tukaksi ja vaihtaisinko rillien pokat kivempiin (on siihen se toinenkin syy). Ainakin jatkan joogailuja ja pitkiä kävelyjä ja luen Kiedisin ScarTissueta (työ)junamatkat enkuksi. (Ihana Anthony, mun rokkirakkaus <3) Ja sitten, aion ottaa paljon valokuvia, olin näiden loputtomien kännykkäkuvavuosien jälkeen täysin kyllästynyt ja hankin kameran. Tosin aina voisi olla parempikin kamera...ehkä sitten joskus. Ja Hollantiin, olen menossa Hollantiin syyskuussa, sikäli mikäli....

Terve siis, olen palannut kuvioihin. Välillä tulee asiallista asiaa ja välillä ihan hölmöä juttua. Mutta luulen, että haluan taas kirjoittaa. (jos joku lukee se on vaan plussaa, terkkuja kavereille <3)

ps. Vilja voi hyvin. On pienikokoinen reilun vuoden ikäinen kollikisu. Hän protestoi muuton jälkeen, mutta on nyt taas oma (rakastettava) itsensä.
ps2. Alla kuva Dos Marocosin levadalta, Madeiralta viime lokuulta. Pikkupoika meni vuorohyppelyä koko 6km matkan.


7. kesäkuuta 2017

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan.
Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle).
En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :)

Sitten pikaiset kuulumiset:

Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.  
Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :)
Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä.
Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa.
Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (ts. etätyön lisääntyminen) näkyy positiivisena juttuna. Lisäksi meidän työyhteisö on superkiva.
Liikuntaa harrastan, mutta juoksuhulluus tuli ja meni, kai?
Matkailuja jatketaan niin kuin ennenkin. Seuraavana Naantali yms. ja lokakuussa Madeira. Mulla on se matkageeni.
Ja se keikkakesä, se on täällä nyt! Wuhuu!

Take care! Ja hyvää kesää!
Palataan näissä merkeissä, ehkä, ei voi tietää.
Mut löytää ig:stä jos osaa etsiä :D
Bye!

21. huhtikuuta 2017

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta:

1) Pääsiäismatka Tukholmaan.
Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa.

Erityistä matkalta:
-Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan.
-Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.

 DiTrevin simpukat. OK!

Turku oli pukeutunut keltaiseen.

-Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool!
-Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk!
-Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot!

Pitkäperjantain sää

Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti ja huonekin oli valmiina jo klo.11. Good service!

Cafe Schweizer, Gamla Stan

-Terroristi-isku näkyi siellä missä oli tapahtunut, kävelykadulla. Kukkia ja muistokirjoituksia valtoimenaan myös Sergelin torin portailla.
-Hotelli Slussenilla. Huippu ihana kahden huoneen huoneisto vanhassa talossa, puulattiat ja kaakeliuunit. Kohtuuhintainen ja loistava sijainti. Hyvä palvelu, kaikki hyvää.

Hotel Anno 1647, Slussen

- Italialainen ravintola Gamla Stanissa, herkkupastat edullisesti pääkallopaikalla.
(Turussa söimme (poika ei kyennyt) DiTrevissä, ruoka ok, mutta ylihinnoiteltua, miljöö kiva. Miksi kaiken pitää Suomessa aina  maksaa niin paljon?)
- Espanjalainen tapas-rafla near Slussen. Halpaa ja pirun hyvää.

Vinvalvet 1644 Tapas El Vasko, Södermalm

- Vasalaivamuseo Skansenilla. Kaikki on otettu irti aiheesta, todella kaikki. Turistijonot olivat mahtavia, mutta jono liikkui rivakasti ja jalat eivät vielä siinä väsyneet...



- Skagenit ja viinit, poika otti taas pullaa ja limua (nyt oli kelvollista), ponttooniraflassa meren yllä Skansenin sillan kupeessa. Kuuma aurinko, melkein tuli jo kevätfiilis. Naama punoitti ilosta.

Strandbrygganin skagenit

- Meinattiin myöhöstyä paluulaivalta (Silja Serenade) kun jäimme fiilistelemään vielä Slusseniin yhteen kahvilaan iltapäivällä. 10 minsaa ennen lähtöä olimme laivassa. Kaikki irti matkasta katsos.
- Paluumatkalla otimme myös laivailusta kaiken irti, hyvää ruokaa, ostoksia, pelaamista, lapselle ihmettelemistä yökerhon karaokessa ja midnightshowssa (se pitää perinteisesti katsoa) ja lopuksi tanssimme pojan kanssa monta biisiä laivabändin soitannassa. Tyynesti hänestä kuoriutui parkettien partaveitsi. Ihana. Tarkennan: Ei mitään äiti-lapsi tanssia vaan ihan oikeaa tanssimista. Ihan mahdottoman ihana.

2) Juoksukoulu (1h) työpaikan virkistyspäivänä.
Hain juoksumotivaatiota kertaluonteisesta tekniikkakurssista ja opin, että juoksen oikein. Wuhuu!
Olenhan itseoppinut, mutta niin pirusti juossut, että harva edes tietää. Oli siis kiitollista saada lisäneuvoja ja selvityä porukasta ensimmäisenä puhtain paperein. Kyllä, meidät testattiin! Nyt pitäisi sitten taas vaan alkaa juoksemaan, mutta kuten aiemmin sanottua mulla ei ole enää vimmaa juoksutapahtumiin. Seen that done that-fiilis niistä tällä hetkellä. Tarvitsen siis juoksumotivaatiota muusta, mistä? Omaksi iloksi? No motivaatio kasvaa vain juoksemalla.
Eilen illalla olin astagassa ja tänä aamuma lenkillä. Ei nenä, kun ei pystynyt kuin pieneen pikku lenkkiin. Yritän uudelleen ensi viikolla, koska nyt tulee viikonloppu ja huomenna on tiedossa uimista.

3) Ars17 Kiasmassa. Suosittelen. Tykkäsin.
Avarra mielesi, käytä aikaa taiteeseen ja nauti.



4) Päivällinen lasten kanssa tänään kauppakeskuksessa. Ostettiin pojalle nappikset, mulle tumman pinkki huulipuna ja tyttärelle vaatteita.