Siirry pääsisältöön

Kun plan B onkin plan A

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen!
En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin.


Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally!
Elikkäs siis:
Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä.


Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?).
Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon.
Rempan suunnittelimme pikavauhtia, koska olemme jo vuosia hioneet makujamme yhteen miekkosen kanssa taloa suunnitellessa.
Keittiö koneineen on tilattu, laattoja märkätiloihin valitaan, liukuovikaapistot menevät juuri tilaukseen, parkettihommat on valittu, kph ja kh-kalusteetkin valittu. Itseasiassa juuri nyt asunnossa on putkari hommissa, jotta vanhat kiinteät kalusteet saadaan ensi viikolla pois. Ja meidän remppamies pääsee seinien ym. purkuun jne.
Remontti valmistuu viim. tammikuun puolessa välissä ja voimme muuttaa noin tammikuun lopulla.
Yllätyksille on varattu aikaa ja muuton haluan tehdä hitaaaaaaasti.


Kesä oli juuri sopivan kuuma ja Espanja oli ihana (also kiinnostava)! Silti koko kesä oli luopumista talounelmasta ja ymmärtämistä, että tämä toinen vaihtoehto onkin itseasiassa parempi kuin se vanha haave. Vielä loppukesästä olin jumittunut ajatukseen rivitalosta vaihtoehtona, kunnes tajusin luopua siitäkin (miehelle se ei ollut mikään ongelma).
Kerrostalo mieluisalla sijainnilla oli vastaus: elämän mukavuudet, yllättävien menojen jakaminen osakkaiden kesken eikä pihatöitä (paitsi talkoot!). Haloo! Just parasta. (milloinkohan mulle tulee sitten se kuuluisa mökkikuume, ei ehkä tule? Meillä on näitä suvun 'mökkipaikkoja' kyllä, tosin ne eivät ole omia...)
Shit, että mä rakastan elämän yllättävää johdonmukaisuutta. Kun päästi siitä ihan mahtavasta haaveesta irti, tilalle saakin sen mitä olikin aina kaivannut. Tilava ja valoisa asunto meren äärellä, taloyhtiössä uima-allas, äärimmäisen hyvien liikenneyhteyksien päässä, palveluja on (=kaikki). Parhaana ehkä se, että pääsee omasta saunasta kipin kapin mereen pulahtamaan. Välillä pitää nipistää itseään, että ymmärtää tämän olevan totta. Ainut miinus on, että juniori 'joutuu' tulemaan vanhaan kouluunsa loppuala-asteen (on vitosella) bussilla sellaiset 10 min. (heh- eli ei siis mikään aika sekään).
Melkein tuntuu kuin olisi lotossa voittanut, ellei olisi ihan helvetinmoiset velat niskassa :D Kun tontti menee kaupaksi niin helpottaa a lot. Ja velasta selvitään, kaksi palkallista normi-ihmistä kuitenkin kyseessä. Eikä tämä nyt mikään luksusasunto ole (paitsi mun mielestä kyllä on, elämän luksusta).


Nyt syksyllä olen aloittanut myös säännöllisen uimisen (kerran viikkoon), koska pelkkä astanga(kerran viikkoon) ja loputtomat kävelyt (vähintään kolme kertaa viikkoon) eivät vain riitä kehon ja pään huoltoon. Liikuntaa olla pitää!
Tajusin vasta nyt (mikä dork), että ne mun ihan hirveät ajoittaiset lantiosäryt, joita ei ole nyt ollut noin kahteen vuoteen johtuivat kait sitten vissiinkin juoksemisesta. Juoksu oli ihanaa, mutta nyt olen ollut kivuton kun en enää juokse. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että olen noin kaksi vuotta pääsääntöisesti vain seissyt töissä kun on se sähköpöytä, tekee hyvää mun hipseille. En kuitenkaan enää riskeeraa :D Ehkä!?
Uinti alkoi rinta-uinnin tekniikkakurssilla ja jatkuu vapaauinnin tekniikkakurssilla. Uinnin tekniikkakurssit ovat olleet mun to do-listalla vuosia ja nyt tänä syksynä oli ajallisesti hyvä hetki niille.
Pidän vedestä ja uimisesta, mutta se, että osaisi uida tekniikaltaan oikein ja taloudellisesti onkin sitten ihan eri asia. Siksi kurssit. Ovat halpoja, ovat todella hyviä ja meillä on hauska uintiporukka.
Jotkut ovat tämmöisiä kuin minä, uivat kyllä, mutta sitä mummosammakkoa, mitä joskus lapsena oppi tai muuten vaan huitovat menemään. Osa on taas sellaisia, jotka ovat syystä tai toisesta olleet 20 vuotta uimatta. Sama se, meillä on kivaa ja joka kerta oppii paljon. Kurssit jatkuvat loppuvuoteen ja olen harkinnut jatkokursseja, koska olen niin motivoitunut tähän.


Ja sitten, olin juuri huikean ihanalla ja antoisalla työmatkalla (upeiden työkamujen kanssa, todella) Amsterdamissa ja Rotterdamissa. Aaaah, en muistanutkaan, että holtsu on noin hauska maa. Kaunis, yllätyksellinen, lämminhenkinen, aika erilainen kuin Suomi. Edellinen oleiluni (kuukausi) Hollannissa tapahtui 24 vuotta sitten - kuinka aika tavallaan sujahtaakin. Siitä reissusta jäi hiukan ahdistava olo, jonka ihan turhaan olen liittänyt ko.maahan. Ehei, maassa ja sen kansassa ei vikaa.
No olin tuolloin ehkä paikkaani maailmassa etsivä nuori ihminen, joka kyllä paikkansa tiesi, mutta sitä piti hiukan hakea mutkan kautta. Aina pitää muuten kuunnella omaa ääntään eikä uskoa muita, jos se muiden sanoma menee vähän vinksalleen omasta mielestä. Toisaalta, kokemukset ovat oppia.


Amsterdan upea (tosin 'kukka' haisee ihan kaikkialla :O), Rotterdam todella kiinnostava. Seuraavan kerran kun isosti kaupunkilomalle, niin tuonne takaisin!
Mutta jos työreissu niin ehkä Hampuriin, sieltä löytyy alaani liittyvää tietotaitoa (ihan niinkuin Rottiksestakin löytyi).


Mitäpä muuta, kaikki lapset asuvat edelleen kotona, kissa täytti juuri kaksi vuotta. Kissa sairasteli tuossa hiukan, mutta on nyt jotenkin entistä ehommassa (pulleammassa?) kunnossa.
Ainiin ja otin sen pitkään haaveilemani toisen tatskan tossa ennen kesää. Eka otettu parikymppisenä ja ei - en ole katunut kumpaakaan. Mulle rakkaimman bändin logo istui mun käteen kuin olisi siinä aina ollut <3 Olen harkinnut ottaa lisää tatskoja, mutta ehkä vähän makustelen asiaa tovin ettei lähde käsistä homma :D Sitten ajattelin kasvattaa pitkän tukan, jonka saisin sykerölle. Ongelma on vain mun vuosivuodelta luonnonkiharampi tukka, se on ihan mahdottomaksi ryhtynyt. Kohta valkoinen afro? Haaveilen nyt piikkisuorasta polkasta, jota en enää koskaan saa. No sellainen mulla oli yhdessä vaiheessa vuosikausia, meni siis jo.


Mä muuten jo hiukan odotan joulua, toinen ja viimeinen joulu tässä asunnossa. Pitäiskö lähteä Tallinnaan jouluksi?
Mitä teille kuuluu?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kesän eka päivä

Oli stadissa tänään. Pyrstö pystyyn ja kohti uusia tuulia. Työpäivän lomassa latte & vuohenjuustovoikkari Fazerin Kluuvinkadun kahvilassa, enjoyable. Muistin taas miksi rakastan Helsinkiä. Tai ainakin rakastan olla töissä siellä ihan keskuksessa. Hymy on palannut ihmisten huulille samaa tahtia kun talvivarusteista on päästy. Pitkän ja antoisan(kin) palaverin jälkeen ostaisin nämä yhdessä välissä. 'Couse I'm worth it!   Edessä pitkä viikonloppu! Muiskis miten muikeaa.

rengasmatkalla

Reilut 2 500 kilometriä Suomea (ja pieni siivu Ruotsiakin) on ajettu ja nähty roadtripin aka rengasreissun muodossa. Paljon uutta ja vähän jo aiemmin nähtyäkin. Minä tosin matkasin ensin 400 km Onnibussissa ja loput autossamme apukuskina. Sinänsä outoa koska minunkin oli tarkoitus ajaa. Mies totesi kuitenkin, että kuskin paikalla aika menee nopeammin, joten mulle jäi maisemien ihastelu ja mm.varoittelu tielle könyävistä poroista. Ja eihän se apukuskina olo raskasta ole - pitkät ajorupeamat taas ovat. Reissasin yhtä kyytiä yli kaksi viikkoa, koska aloitin työmatkalla Varkaudesta, josta siirryin Heinävedelle sukuloimaan, jonne muu perhe kurvasi perässä. Aikamme kun saunoimme ja pulikoimme viileässä, mutta ihanan virkistävässä Saimaassa sekä söimme, söimme ja söimme liikaa oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Lähdimme siis eteenpäin omalla 6 hengen porukallamme (parasta on oma porukka ja omat kuviot vaikka sukua ja lisäsukuakin on kiva nähdä). Kiehtovaa on myös se, että vaikka olemme reis

haastateltavana

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on). Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne... Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu... Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni. Mutta se huomio, jonka tein oli siis se, että nyt tässä iäs