29. marraskuuta 2013

Talvitavoitetta kohti

Mun pää vastaanottaa oivalluksia juostessa. Hyvä ja hieno pää :)
Eilisellä lenkillä kopsahti kohilleen taas pari asiaa...ensinnäkin se sama ja ainainen asia: miten kivaa tää juokseminen onkaan, miksi en ehdi tehdä tätä useammin?
Kunhan edes siihen 2-3 kertaan viikkoon kykenisin (kaiken muun elämän ohella). Välillä onnistuu, välillä taas ei.
Hirveen hyvin siis sujui lenkki. Vieläkään ei ollut yhtään mustaa jäätä maillahalmeilla. Täällä meilläpäinhän ei lunta siis ole vielä näkynyt.

Samalla mietin mitä varusteita vielä pitää talven varalle hankkia. Näitä asioita näemmä muutkin bloggaajat juuri miettivät :) http://innostuksiani.blogspot.fi/

Ostoslistalle jo olemassaolevaa varustusta täydentämään:
Paksummat juoksutrikoot, paksummat juoksuhanskat, isommat maastolenkkarit ja juomapullo virityksineen.

Ostin juuri oikein hyvän paksumman juoksuhupparin (vihreän) sen alle kun pistää pitkähihaisen juoksupaidan, oon pärjännyt näillä +3 - +5 asteen keleillä hyvin. Kylmemmillä siihen vielä juoksutakkia päälle niin on kerrospukeutuminen kohillaan ja tarkenee. Normijuoksutrikoiden ja kerrastojen kanssa säätäminen on vähän paksun oloista, siksi haluan vaan paksummat juoksutrikoot. Kovilla pakkasilla sit ne kerrastot sinne alle. Ohuissa hanskoissa näpit jäätyy jo nyt eli hus kauppaan. Viime talvena totesin, että maastolenkkarit pitävät talvella riittävän napakasti, nyt ostoslistalle oikeaa kokoa olevat. Numeroa puolitoista suuremmat kuin koipi (puolinumeroa ei riitä). Eli kyllähän tohon taas muutama raha saadaan haaskattua.

Mä olen ihan hirveän kuumissani juostessani, siksi en halua ylipukeutua viileämmilläkään. En ole muutoinkaan palelevaa sorttia. Se selittänee sen, että joskus äimistelen vastaantulijajuoksijoitani kun ne on niin topattuja ja mulla vaan hiki virtaa.

Mutta se kaikkein suurin oivallus ja hinku koskee nyt talvitavoitetta, joka terävöityi mun aivoihini eilen -> juosta pikkuhiljaa jo vähän enemmän kuin koskaan aiemmin, vaikkapa 30 kilsaa yhtäkyytiä. Sehän tarkoittaa sitten jo yli kolmen tunnin juoksemista yhtäsoittoa ja silloin tarvitsee jo juomaakin mukaan. En ole vielä joutunut ostamaan juoksujuomapulloja itselleni. Kahden tunnin lenkeillä ei ole tarvinnut. Ja puolmaroissa (tapahtumissa) on huolto kohillaan. Juomapulloa ostoslistalle myös.

Kyllä mä sitten kehun IHAN joka paikassa kun olen ekan kerran kirmaissut 30 kilsaa, ihan-joka-paikassa. Jo nyt fiilistelen tunteella (en kehumistunteella vaan juoksun jälkeisellä voittajatunteella, tietenniin). Okei, kasvatetaan matkaa, mutta tällä kertaa ei niin kovin maltilla ja se voisi olla juoksun osalta tän talven juttu number one. Vähänkö oon innoissani! Hyvää viikonloppua!

18. marraskuuta 2013

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna!
Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut.
On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?)
Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä....

Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan elämän top kymppiin meneviä tuntemuksia).
Näin pitkään olen lajia harrastanut - siis NELJÄ ja PUOLI vuotta, ennenkuin loksahti kohilleen.
Tai on se loksahtanut, mutta ennenkuin tajusin asian.
Mä saavutan - jos saavutan - juoksemisessa erityisen hyvänolon tunteen vasta kun kilometrejä on takana useita, kympin jälkeen ehkä hetkellinen upea flow - välillä, ei aina tietenkään. Eihän flow nyt mikään itsestäänselvyys ole. Sitä ei tule haluamalla, sitä ei saa kinuamalla, sitä ei saa laiskottelemalla. Se ansaitaan!
Jep. Mun fysiikka on hitaasti lämpeävä, nautin pitkästä joogatreenistä, nautin pitkästä juoksulenkistä, pitkät ja hartaat venyttelyt saa mut nirvanaan. Lyhyet (urheilu)pyrähdykset eivät ole mun mielestä mistään kotoisin.
Hieno asian valkeneminen. Mun kroppa ilmiselvästi nauttii kun sitä rääkätään pitkäkestoisella juoksemisella, mutta kehittymisen varaa on rutkasti edessä. Hyvä niin. Mulle tulee hyvä olo kun teen fyysistä hommaa yli tunnin.
Ihme juttu kun osaan olla myös vauhdikas. Ja nopeatempoinen. (jopa säpäkkä?)

Eilinen lenque oli hauska - merenrantaan ja takaisin lenkki. Eilinen myrsky ei kohonnut meilläpäin mylläkäksi, hieman vaahtopäitä merellä, myötä ja vastatuulta juostessa. Samalla haistelin ilmaa kuin mikäkin koira. Sting lauleskeli korviini. Nauratti elämän ihanuus. Nauttikaa, nyt paistaa!

6. marraskuuta 2013

kiusallisia juttuja

Hei vaan,

Työ on vienyt mut mennessään, but I manage :)

Viimeaikoina kaiken todella oikean kiireen keskellä olen joutunut miettimään ja ottamaan kantaa mm. seuraavaan: kiusalliset fb-kaverit. Siis sellaiset, jotka joskus olet tuntenut tosi hyvin ja ne ovat olleet silloin kivoja. Mutta, nyt tänä päivänä jotain hämminkiä on tapahtunut ja sanoisinko varovasti ja ihan hiljaisella äänellä, että siellä toisessa päässä. Koska minkäänlaista konfliktia ei ole tapahtunut, koskaan. Pöh, ihan tyhmää. Mutta kiusallisia, riitaa haastavia, täysin hämmentäviä ja typeriä kommenteja MUN sivulle (tavallaan kuin huvittaakseen itseään?). Hetken aikaa sen jaksaa ottaa huumorilla, sit ei enää. Sulkulista on äärinäppärä asetus, jos/kun ei viitsisi osoittaa sormella ja poistaa joukosta. (no voihan niinkin tehdä...) Ja omien sivujen editointi, sekin on luvallista, asiattomat kommentit voi poistaa.
En tiedä, mua tollaset jutut hämmentää, koska alunperinkin lähdin varovaisesti koko fb:n, sitten löysin linjani ja kantani sen suhteen. Mutta joo, ehkä vaan kylmä linja tässäkin asiassa on parasta, mitä sitä hölmöläisiä säälimään?
Eniten risoo se, että joku/jotkut luulee tuntevansa tietävänsä vaikka tosiasiassa sohivat ihan omiansa.
Se on ajan ja energian haaskaamista. Ja asiallinen ihminen ei käyttäydy niin.

Hei, mut siitähän tuli mieleen, että työpaikoillakin on niitä ihmisiä, jotka vaan ovat hämmentäviä välillä. Miten ne vois editoida pois elämästä? Enkä nyt puhu siitä, etten kestäisi kaikenlaisia ihmisiä, vaan siitä, että oikeasti dorkat/ikävät/vaivaannuttavat/omaa pahaa oloansa muihin purkavat ihmiset on liikaa (kaikille?) Jep, tiedän toi oli liikaa sanottu ja vaadittu.

Mut mun fb-seinältä ne lähtee (tai siis 1-2, toisen suhteen on vielä snadi jousto).
Ja hei kaikki muut karvan yli sata on kivoja (tolkuissaan), aatelkaa mulla on niin vähän fb-kamuja, sanoihan, että suhtauduin alussa varovasti siihen someen. Ja taidan tosiaan suhtautua jatkossakin.

Sekin mua kiusallisesti risoo, mutta vastaavaa olen kertonut joskus aiemminkin. Se tunne kun kerron pienelle joukolle ihmisiä harrastuskeskustelun lomassa (esimerkiksi työpaikan saunaillassa), että kuinka mukavaa on, että olen löytänyt juoksun tuon ihanan harrastuksen (liikunta on asia, jota ei saisi dissata, kukaan, koskaan), niin kaikki muut hymistelevät ymmärtäväisenä ja toteavat tosi hyvä ja joo toi on sun juttu (heilläkin on näemmä omansa) niin yksi toteaa, 'aijaa...ihan tosi paljonkos sä sit juokset nykyään ja vai niin, ei se matka vaan se nopeus', tuhahtaa ja häipyy paikalta. Okei, olisin näyttänyt kieltä ja keskaria jos olisin keskenkasvuinen. Hih hii, nyt naurattaa. Mut oikeesti, ihmiset, nämä on herkkiä asioita. Älkää koskaan milloinkaan dissatko hyviä asioita tässä maailmassa, älkää vaikka olisitte kateellisia :) :) :)

Toinen kiusallinen asia on (tää on vähiten kiusallinen näistä) vatsamakkara, joka on ilmestynyt mun vatsalle vaikeuttamaan elämää. Okei, onhan se tolkullisen kokoinen, mutta onhan se kettumainen ja nyt se lähtee.
Vatsamakkara veke = suomeksi 2-4 kiloa. Sit on hyvä, koska se on MUN vatsani ja mun kohta entinen snadi makkara. :) Ja jos 4 kiloa lähtee sit lähtee jo takapuolesta ja reisilöistäkin. JOO!

Enpä nyt tähän hätään keksi muita kiusallisia juttuja, elämä on kohillaan. Joululomaa odotellaan ja lenkit reilun 3 viikon tauon (matkoja, kiirettä, kipeyksiä, elämää) jälkeen ovat taas alkaneet.

Mukavaa syksyn jatkoa, koska eihän tämä nyt vielä talvi ole, ainakaan täällä etelässä :)