Siirry pääsisältöön

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna!
Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut.
On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?)
Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä....

Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan elämän top kymppiin meneviä tuntemuksia).
Näin pitkään olen lajia harrastanut - siis NELJÄ ja PUOLI vuotta, ennenkuin loksahti kohilleen.
Tai on se loksahtanut, mutta ennenkuin tajusin asian.
Mä saavutan - jos saavutan - juoksemisessa erityisen hyvänolon tunteen vasta kun kilometrejä on takana useita, kympin jälkeen ehkä hetkellinen upea flow - välillä, ei aina tietenkään. Eihän flow nyt mikään itsestäänselvyys ole. Sitä ei tule haluamalla, sitä ei saa kinuamalla, sitä ei saa laiskottelemalla. Se ansaitaan!
Jep. Mun fysiikka on hitaasti lämpeävä, nautin pitkästä joogatreenistä, nautin pitkästä juoksulenkistä, pitkät ja hartaat venyttelyt saa mut nirvanaan. Lyhyet (urheilu)pyrähdykset eivät ole mun mielestä mistään kotoisin.
Hieno asian valkeneminen. Mun kroppa ilmiselvästi nauttii kun sitä rääkätään pitkäkestoisella juoksemisella, mutta kehittymisen varaa on rutkasti edessä. Hyvä niin. Mulle tulee hyvä olo kun teen fyysistä hommaa yli tunnin.
Ihme juttu kun osaan olla myös vauhdikas. Ja nopeatempoinen. (jopa säpäkkä?)

Eilinen lenque oli hauska - merenrantaan ja takaisin lenkki. Eilinen myrsky ei kohonnut meilläpäin mylläkäksi, hieman vaahtopäitä merellä, myötä ja vastatuulta juostessa. Samalla haistelin ilmaa kuin mikäkin koira. Sting lauleskeli korviini. Nauratti elämän ihanuus. Nauttikaa, nyt paistaa!

Kommentit

  1. Mulle on pimeys kyllä vaikeeta, mutta ei se "ihana lumi ja pikkupakkanen" (ja sössönsöö) sitä helpota yhtään. Ihan ittensä huijaamista toivoo lunta, että muka olis jotenkin kivampaa tää aika. Keväällä se on sitten ihan jees, kun voi kävellä järven jäällä ja aurinko paistaa täydeltä terältä.

    Paras juoksuflow on superhelteellä, kun aurinko paistaa täydeltä terältä, lihakset on lämpöset melki het ja asfaltti on kuuma (tosi jännä ton äskesen avautumisen jälkeen :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :) Tänä aamuna (mun piti siis alustavien suunnitelmieni mukaan lähteä klo 6.30 tunnin lenkille) käänsin kylkeä kun kuulin sateen ropinan ja vetelin unia klo.8. Onneksi mulla on liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä töitä myöhäänkin jos tarpeen. Toi sade (daa) ei aamulla innosta lenkille, illalla ei niin väliä. Mutta tosiaan 10 tunnin unien jälkeen on aika reipas olo, muutoin. Saattaa saavuttaa työflow:n.....

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...