Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

Rakentamispoliisit

Liekö mikään heruttaa ihmiseltä kuin ihmiseltä kommenttia suuntaan jos toiseenkin enempää kuin pientalon rakentamiseen ryhtyminen. No, ehkä jos hankkisimme perheenlisäystä, vielä ja 'tässä' iässä, se saattaisi ;-)  Aikanaan, perheen nuorinta odottaessani, hän siis ihan kohta 7 v., muutama tyyppi (onneksi tosi harva, koska raskaana olevan huumori ei välttämättä olisi riittänyt useisiin) sopersi hämmennyksissään, ennen kuin tajusi mitä oikein voi sanoa: 'Ettekö osaa käyttää ehkäisyä?' (Keitä nämä tyypit oikein luulevat olevansa? Lisääntymispoliiseja?) On ollut, ja taatusti tulee vielä olemaan, kiinnostavaa kuulla reaktioita ihmisiltä tästä meidän raksaprojektista. Ensireaktio kertoo mun mielestä ihmisestä superpaljon. Siksi se on niin mielenkiintoista.  Jaetulla ykkössijalla on ollut kaksi kommenttia: 'Etkö tiedä mikä on parisuhteen suurin koetinkivi?' (Vanha vitsi. Tekisi silloin aina mieli valaista, me on kuule koettu yksi suuri koetinkivi jo). Ja se toinen:

vielä ei ole syys, eihän

Löysin taannoin hyvän (mielen) blogin. Kirjoittajana toimittaja, joka osaa asettaa sanansa (siksikin) hyvin. Erityisen hyvä fiilis jutuissa, tarkkoja ja täsmällisiä oivalluksia, ajatuksia, totuuksiakin.  http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin . Skarpit ja positiiviset ihmiset aina innostavat. Se, että kaikki eivät ole mielensäpahoittajia ja muiden tuomitsijoita, vaan aidosti ovat ja antavat muiden olla, vaikka sitten onnellisia. Hyvistä huomioista ja eri fiiliksistä on kiva lukea kun ne kirjoitetaan aidosti, ilman yltiöhehkutusta. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat katsoa ympärilleen ja näkevät. Eilen, ei kai sentään tämän kesän viimeisenä päivänä, menin edestakaisin kuin tuulispää. Naapurin nuoripari näki kaikki mun noin kymmenisen ja risat edestakaisin menoani aitiopaikalta ja taatusti luulevat, jotta olen suorittaja. Hah, väärässä ovat ;-) Mulla oli vain meininkiä eikä sunnuntain levosta tietoakaan. Eikä tarvinnutkaan. Kävin menojen välissä myös juoksemassa. Tykkäsin auringo

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-) Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö. Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa. Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät. Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (ty

jos luulet asuvasi perussiistissä kämpässä, olet väärässä

Ainakin minä olin. Paljastetaanpa miksi pitää tällä viikolla siivota, astetta paremmin. Ja miksi otin mm.siivous ja järjestelylomaa töistä. Lapsukainen pääsee ripille lauantaina ja järjestämme pirskeet tietty meillä kotona. Juhlien järjestely ajatustasolla on aloitettu jo vuosi sitten, onneksi. Apuvoimat ilmoittautuivat jo silloin. Etukäteen jätti-iso kiitos heille! <3 En saa stressiä tarjoiluista, ne olen funtsinut riittävän ajoissa ja niihin saan ostettua ja tarjottua apua. Ja ehdin toki jotain tehdä ihan itsekin. Astiatkin järjestyvät. Mutta kaiken tämän organisoinnin lisäksi, johon tietty kuuluu monenmoista juhliin kuuluvaa juttua, jonkun pitäisi siivotakin ja se joku olen minä, tietty koska olen (myös) sitä varten lomalla. :) Okei maanantaina aloitin ja vielä 2 päivää aikaa, siis sen kaiken muun lomassa. Ja mitä ei ehdi, ei tarvitse tehdä on ajatuksenani. Mutta luulo, että meillä olisi ihan perussiistiä oli erinomaisen väärä. Myönnetään, emme ole sitä tyyppiä mieheni kanss

matkastoori

Mulla on taas lomaa, pitäisi siivota, mutta keksin nyt kaikkea muuta kuin sitä. Eli kirjailin tämän matkajutun Portugalista esmes :) Tämän kertainen ulkomaanreissumme suuntautui Portugaliin ja Lissabonin liepeillä sijaitsevaan pikkukaupunkiin nimeltä Cascais. Portugaliin siksi, ettei kukaan meistä ollut käynyt ko. maassa vielä. Cascaisiin siksi, että se on noin 20 km päässä Lissabonista, jonne nyt vaan oli päästävä jo vihdoin. Lisäksi Portugalista olen kuullut niin paljon hyvää, että kohde kiinnosti. Eikä syyttä suotta ole kehuttu. Cascais valikoitui siis hyvän sijainnin vuoksi, mielenkiintoisena kaupunkimaisena kohteena, jossa rantailu on myös mahdollista. Vanha kaupunki, hyvät rannat ja elämää. Reissu tehtiin koko jengillä eli 6 hengen porukalla, joista lapsia on neljä (6-15 v.). Viikon matka kustansi vähemmän kuin samanmittainen joulureissumme taannoin Gran Canarialle kolmen jengissä. Kaikki sujui tosi hyvin: Aamuyön lähtö kotoa, lento, tilataksin saaminen Lissabonin asemalta (