27. elokuuta 2014

Rakentamispoliisit

Liekö mikään heruttaa ihmiseltä kuin ihmiseltä kommenttia suuntaan jos toiseenkin enempää kuin pientalon rakentamiseen ryhtyminen. No, ehkä jos hankkisimme perheenlisäystä, vielä ja 'tässä' iässä, se saattaisi ;-) 
Aikanaan, perheen nuorinta odottaessani, hän siis ihan kohta 7 v., muutama tyyppi (onneksi tosi harva, koska raskaana olevan huumori ei välttämättä olisi riittänyt useisiin) sopersi hämmennyksissään, ennen kuin tajusi mitä oikein voi sanoa: 'Ettekö osaa käyttää ehkäisyä?' (Keitä nämä tyypit oikein luulevat olevansa? Lisääntymispoliiseja?)

On ollut, ja taatusti tulee vielä olemaan, kiinnostavaa kuulla reaktioita ihmisiltä tästä meidän raksaprojektista. Ensireaktio kertoo mun mielestä ihmisestä superpaljon. Siksi se on niin mielenkiintoista. 
Jaetulla ykkössijalla on ollut kaksi kommenttia: 'Etkö tiedä mikä on parisuhteen suurin koetinkivi?' (Vanha vitsi. Tekisi silloin aina mieli valaista, me on kuule koettu yksi suuri koetinkivi jo). Ja se toinen: 'Te jos jotkut onnistuu siinä.'
Onnistuu missä? Rakennuttamaan talon sovussa? Vai ylipäätänsä rakennuttamaan talon? Eli nämäkö sitten kuvastavat sitä tunteeko meidät vai ei? Vai pitääkö noin vaan sanoa? En itse tunne ihmisiä, jotka olisivat epäonnistuneet talon rakentamis- tai rakennuttamisprojektissa. Mutta believe me, he tuntevat ja monta! Mistä nämä jutut oikeasti kumpuaa? :)

Kivoin kommentti tuli mun opiskelukamulta toissapäivänä: 'Hei luin (fb:stä), että ootte nyt ostaneet sen tontin. Siitä tulee kivaa. Se on hauska projekti ' Juuri niin, kuin minun suustani, noin sanoisin itsekin.
Sitä paitsi hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta. Kokemuksesta kumpuaa usein parhaimmat kommentit. (ei kyllä aina, koska on myös sarja: katkeroituneet, jotka eivät opi koskaan eikä mistään mitään, auts toi oli paha).
Hauskoja, suorastaan ratkiriemukkaita ovat olleet muutamien hätääntyneet ilmeet ja sopertelut. Ne toki ilmiselvästi kertovat enemmän kommentoijasta itsestään ja hänen suhtautumisesta rakennusprojekteihin kuin meidän. Mutta kieltämättä tuolloin naurattaa salaa.
Olisimmeko alun perin lähteneen funtsimaan saati toteuttamaan tällaista juttua jollemme aidosti tahtoisi sitä? Haloo ja herätys!
Sitten on niitä, jotka maalailevat oikein hupiinsa kaikki mahdolliset tulevat ja epätulevat hankaluudet, tuolloin yleensä lisään vettä myllyyn ja lupaan informoida jokaisen käänteen tarkkaan ja nauran päälle.
Ja sitten on niitä, jotka (aww) puolustavat meitä jo ennen kuin olemme ehtineet sanoa sanaakaan niitä kyynisiä vastaan. Ajatella. Ja niitä, jotka heti ilmoittautuvat talkoisiin ja niitä, jotka heti kertovat etteivät ole sitten käytettävissä.

Okei, asia on jännä ja urakkaa tulee. Meinaan sitä pitääkin tulla rakennusprojektissa!
Nyt ollaan siinä ihan pienessä alussa vasta. Omistetaan tontti. Siellä on mitatut rajapyykit ja se on virallisestikin määräalasta muodostettu tontiksi. Luonnokset suhahtavat parhaillaan tarkemmiksi piirustuksiksi miehen toimesta. Tunnustelua, keskusteluja, kontaktien luomista tapahtuu. Ei nämä asiat tapahdu eikä niiden pidäkään tapahtua päivässä.
Ja vielä näistä rakentamispoliiseista, ihan sen kyynisimmänkin asenne on muuttunut kun olen asiasta hetken puhunut. Yhteen uppoaa huumori toiseen faktat kolmanteen mun innostus neljänteen miehen ammattitaito. Ja on saattanut pienen pieni, minimaalinen onnittelukin irrota. Hupsista.

Mielipiteitä ja tunteita, reaktioita herättävää. Tämä rakentaminen. Hauskaa. (Onko myös vähän höperöä?)

18. elokuuta 2014

vielä ei ole syys, eihän

Löysin taannoin hyvän (mielen) blogin. Kirjoittajana toimittaja, joka osaa asettaa sanansa (siksikin) hyvin. Erityisen hyvä fiilis jutuissa, tarkkoja ja täsmällisiä oivalluksia, ajatuksia, totuuksiakin.  http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin.
Skarpit ja positiiviset ihmiset aina innostavat. Se, että kaikki eivät ole mielensäpahoittajia ja muiden tuomitsijoita, vaan aidosti ovat ja antavat muiden olla, vaikka sitten onnellisia. Hyvistä huomioista ja eri fiiliksistä on kiva lukea kun ne kirjoitetaan aidosti, ilman yltiöhehkutusta. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat katsoa ympärilleen ja näkevät.

Eilen, ei kai sentään tämän kesän viimeisenä päivänä, menin edestakaisin kuin tuulispää. Naapurin nuoripari näki kaikki mun noin kymmenisen ja risat edestakaisin menoani aitiopaikalta ja taatusti luulevat, jotta olen suorittaja. Hah, väärässä ovat ;-) Mulla oli vain meininkiä eikä sunnuntain levosta tietoakaan. Eikä tarvinnutkaan. Kävin menojen välissä myös juoksemassa. Tykkäsin auringosta, kuumuudestakin vielä (noin +23). Tämän lenkin varrelle osui heppoja, heinäpeltoja, pieniä polkuja, uutta asvalttia ja liikuttava näky läheisen vanhustentalon pihalla: pari, mies ja nainen. Vanha mies piti naisesta kiinni hellästi. Kumpikin tärisevän vanhoja, ehkä vanha pariskunta ehkä uusi. Ei sillä väliä. Kaunista rakkautta ja välittämistä. Mullekin tuli hyvä mieli.
Ja tuli mulle hyvä mieli siitäkin, että perheen pienin halusi juoksemaan mun kanssa (keihäskisan jälkeen, totesin tosin). Vähän sitten juoksenneltiin tuossa taloyhtiötä ympäri. Nopea se on jaloistaan jo. Saankohan siitä isompana lenkkikaveria?

Ruuskanen muuten, ärsyttää hän henkilönä joitain tai ei, on yksi niistä mukavista poikkeuksista urheilijoissa. Positiivinen. Me like. Se aitajuoksijanainen meni itkemään pötkölleen kun olikin vasta 9. (ja kun taas etukäteen mitskua oltiin säädetty), toinen naisurheilija se kiekonheittäjä taasen iloitsi taannoin näyttävästi pistesijastaan (hyvähyvä). Urheilu tuo suuria tunteita :)
Ruuskaselle kyllä voiton suo. Ps. puhu vaan erityisen leveästi sitä savoa.

Eikä mulla huono mieli voisi muutenkaan olla: kolme lenkkiä alle viikossa. Olenkos vähän päässyt taas jonkinasteiseen juoksumoodiin!!!
Ja vaikka loma loppuu heti kun lapset paranee. Juu tulivat ekaan syysflunssaan tänään. (Sanana toi syys ei kyllä inspiroi vielä. En ole vielä valmis syksyyn.)
Loppuviikosta taas lomapäivä koska pikkusiskon suuri päivä, häät. Juhlat!

En päästä syksyä vielä kokonaan valtaamaan elämää, loppukuusta vielä landeilemme = saunasta uimaan järveen. Kesä ei loppunut vielä, tiedoksi sinulle sää. Ja tiedoksi teille, jotka somistatte vaateputiikkeja, mä en aio pukeutua vielä villaan (sielun silmin näen jo satoja fb-päivityksiä: 'ostin ihqun neuleen ja hardly can't wait et saan pukeutua siihen, ihquuu'). Rauhoittukaa, on vasta LOPPUKESÄ. :)

14. elokuuta 2014

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-)

Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö.


Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa.
Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät.

Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (työ- ja priva), uutiset, kouluhommia, lenkille tai muuta järkevää (eilen mun lenkki oli tohon lähileipomoon, heh), lounasta, sitäsuntätä, lisää kouluhommia ja pojan haku koulusta. Olisiko ihanaa elää näin arkea? Hetken voisi luulla, jotta on. Mutta ei, ei sentään. Kotona oloa arvostan kun sitä on hallitusti, vielä tarvitsen aikuisten arkeakin eli työelämää. Se on mun juttu ja meidän juttu. Melkein kadehdin miestä kun se on taas töissä loman jälkeen. Mutta ensi viikosta minäkin olen ja hamaan seuraavaan lomaan, jotta tarpeeksi taas. ;-) Silleen, että ehtii taas odottaa lomaa.

Mutta työminä tulee kadehtimaan tai ainakin vähän kaipaamaan tätä - heitän nyt uudet lenkkarit jalkaan (ne on hyvät, olen jo koejuossut ne) ja lähden juoksuille. Tosta noin vain arkipäivänä, aamupäivällä. Siistiä!

6. elokuuta 2014

jos luulet asuvasi perussiistissä kämpässä, olet väärässä

Ainakin minä olin. Paljastetaanpa miksi pitää tällä viikolla siivota, astetta paremmin. Ja miksi otin mm.siivous ja järjestelylomaa töistä. Lapsukainen pääsee ripille lauantaina ja järjestämme pirskeet tietty meillä kotona. Juhlien järjestely ajatustasolla on aloitettu jo vuosi sitten, onneksi. Apuvoimat ilmoittautuivat jo silloin. Etukäteen jätti-iso kiitos heille! <3

En saa stressiä tarjoiluista, ne olen funtsinut riittävän ajoissa ja niihin saan ostettua ja tarjottua apua. Ja ehdin toki jotain tehdä ihan itsekin. Astiatkin järjestyvät. Mutta kaiken tämän organisoinnin lisäksi, johon tietty kuuluu monenmoista juhliin kuuluvaa juttua, jonkun pitäisi siivotakin ja se joku olen minä, tietty koska olen (myös) sitä varten lomalla. :)

Okei maanantaina aloitin ja vielä 2 päivää aikaa, siis sen kaiken muun lomassa. Ja mitä ei ehdi, ei tarvitse tehdä on ajatuksenani. Mutta luulo, että meillä olisi ihan perussiistiä oli erinomaisen väärä.
Myönnetään, emme ole sitä tyyppiä mieheni kanssa, jotka jynssäävät hammasharjalla kaakeleiden välejä joka viikko. Mutta ei nyt läävässäkään elellä ;-)

Ja okei nyt olen siivonnut hyvin asunnon sisäänkäynnin, siis ulkoa. Siitä mistä vieraat tulevat. Pessyt ja jynssännyt vessat, kylppärin ja saunan lattian. Miksi saunan lattian, kysyy joku? No, ei kai sitä nyt jätetä likaiseksi jos kylppärin lattia pestään? Haloo! Ja kertaalleen erityisen hyvin imuroinut koko asunnon.

Vielä pitää jynssätä keittiö ja pestä kaikki lattiat, pyyhkiä kaikki sisäovet, tunkea ylimääräiset kamat jonnekin, järjestää istumapaikkoja jne.jne. ja sitten se on siinä.

Naurettiin tytön kanssa tänään autossa matkalla rippimekko- jne. ostoksille. Että tää jynssäys ja valmistelu ei ole MITÄÄN siihen verrattuna mitä on sitten neljän vuoden kulttua kun on hänen yo-juhlansa ;-) Onneksi, onneksi asumme sitten omakotitalossa. Onneksi. Ja saattaa olla jotta ostan sitten juhlasiivouksen broidini siivousfirmasta. Kun kerran sellainenkin olisi, ihan suvussa.

Mut hei, juhlat tulossa, jee! Niin ihanaa. Tyttärelle löydettiin kaunis mekko. Mulla on hyvä mekko ja ihanat kengät. Juhlat!

Last but not least: Kaiken muun shoppailun lomassa tänään, vihdoin ostin nämä kauan himoitut jutut itselleni ->

 
Vähänkö testaan heti kun kerkeän. Ja pojalle nämä päheet Conssit, noi siivet on Tukholmasta aiemmin shopattu.

4. elokuuta 2014

matkastoori

Mulla on taas lomaa, pitäisi siivota, mutta keksin nyt kaikkea muuta kuin sitä. Eli kirjailin tämän matkajutun Portugalista esmes :)

Tämän kertainen ulkomaanreissumme suuntautui Portugaliin ja Lissabonin liepeillä sijaitsevaan pikkukaupunkiin nimeltä Cascais. Portugaliin siksi, ettei kukaan meistä ollut käynyt ko. maassa vielä. Cascaisiin siksi, että se on noin 20 km päässä Lissabonista, jonne nyt vaan oli päästävä jo vihdoin. Lisäksi Portugalista olen kuullut niin paljon hyvää, että kohde kiinnosti. Eikä syyttä suotta ole kehuttu. Cascais valikoitui siis hyvän sijainnin vuoksi, mielenkiintoisena kaupunkimaisena kohteena, jossa rantailu on myös mahdollista. Vanha kaupunki, hyvät rannat ja elämää.

Reissu tehtiin koko jengillä eli 6 hengen porukalla, joista lapsia on neljä (6-15 v.). Viikon matka kustansi vähemmän kuin samanmittainen joulureissumme taannoin Gran Canarialle kolmen jengissä.
Kaikki sujui tosi hyvin: Aamuyön lähtö kotoa, lento, tilataksin saaminen Lissabonin asemalta (mieletöntä tsäkää itseasiassa, taksijono oli pitkä ja taksit näyttivät olevan mallia 5 henkilöä mahtuu -  niin eikös meidän vuorolla tullut tilataksi kohille, ettei tarvinnut kahdella körötellä).
Huoneistokin löytyi suht hyvin, tosin vuokraemäntää saatiin tovi odotella. Lopulta hän tuli soittoni jälkeen paikalle anteeksi pyydellen. No worries kuitenkaan, asuinhuoneisto oli niin kuin pitikin eli sopiva meille, mutta mitä ihmettä - ei parveketta! Piti olla. No tuohonkaan asiaan ei tyssännyt mikään, uloshan pääsee ja ikkunat sai ammolleen pihan puolelta.


Kotiutumisen ja supermarkettikäynnin jälkeen (ihan vieressä kaupungin suurin supermarket) hilppasimme biitsille, joka sekin oli aivan lähellä. Näytti kauniilta ja kuumalta. Ei muuta kuin nauttimaan.
Vesi oli kylmää, suorastaan jäätävää. Myöhemmin opimme, että nousuvesi kylmää, laskuvesi jo lähempänä +18 - +20 astetta. Kylmästä vedestä huolimatta kaikki uivat :) Oltiin saatu itsemme hyvin oikoselleen miehen kanssa pyyhkeille, jotka muuten ostimme aika kalliiseen hintaan rannalta, niin jo alkoi snadi purnaus. Ei kestänyt mun hermo - vaan sain mamaraivarit. Jälkeenpäin sanottuna olisiko matkaväsymys purkautunut (lapsista ja minusta - mies esitti coolia ;-)) Pakkasin kamat dramaattisena ja vein jengin jätskille, kiukkuisena. Mies laahusti perään. Jätskin jälkeen (ehkä maailman parasta gelatoa, todella ihanaa. Siinä rantajätskilässä käytiinkin sitten joka päivä ja saatiin lempinimi family honeymelon, suosikkimakumme mukaan) palattiin huoneistoon ja pyydeltiin anteeksi. Siinä se - loppureissulla ei tarvinnut kenenkään saada hepuleita. Ainakaan niin paljoa, että MÄ olisin menettänyt hermojani ;-) Jos kaikissa ravintoloissa nyt ei ollut omenamehua nuorimmalle, hänkin sopeutui juomaan vettä (vaikka muut sai kokista) tai muita hetken heilahduksia. Kuten kävelyä, jatkuvaa kävelyä. Mutta me ollaan niin opetettu tuo sakki kävelemään. Aina muistuu mieleen eka päivä Visbyssä eräänäkin kesänä. Hih.


Muutaman päivän vain nautimme, nautimme ja nautimme lämmöstä. Rantakuviot meni mukavalla rutiinilla ja kun ohjelma ei ole tarkkaa, kaikki voivat rentoutua rauhassa.
Suomen järkyttävän alkukesän sään jälkeen lämpö, hiekka, aurinko, lämmin tuuli ja uudet kuviot tuntuivat vaan niin hyvältä.



 

Cascais, tuo sympaattinen lomakohde, jota todellakin suosittelen lämpimästi. Varautukaa vain vilpoiseen veteen. Laskuvedellä läheni siis jopa +18-20 astetta. Hulluun liikenteeseen. Paikalliset ajavat kovaa, lasten on noudatettava sääntöjä, ettei käy hassusti. Oikeasti ja todella noudatettava, ei mitään  sekoiluja. Verkkaiseen palveluun. Täällä ei tuputeta, mutta toki palvellaan, verkkaisesti. Varautukaa ihaniin maisemiin, joissa on ripaus rosoisuutta ja säröä. On puhdasta ja siistiä samaan aikaan on takapihojen haisevuutta ja sotkettuja seiniä. On monimuotoista arkkitehtuuria, tekemistä ilman autoakin. Pidempään jos olisimme olleet, auto olisi ollut tarpeen tai sitten lisäreissut. Nyt kävimme oman kaupunkimme koluamisen lisäksi Estorilissä ja Lissabonissa.
Cascaisin kauneutta ->



 



 


 

Estoril oli hiljainen kasinokylä, ei mitään ihmeellistä. Kaunis ranta-alue toki. Cascaisista junalla pari asemaa ja olet Estorilissä. Varmasti iltaisin meininkiä, päiväsaikaan hiljainen hissukka paikka. Casino Royale (tuo eka Bond-kirjanen) on muuten saanut innoituksensa Estorilin kasinosta.

 


Cascais- Lissabon junareittihän oli ihan mahtava juttu. Reilu puoli tuntia junalla Lissaboniin. päättäriltä päättärille. Lissabonin ensi fiilis mulla oli: Mitä - tätäkö kaikki hehkuttaa - miksi? Mutta eipä tarvinnut meidän kauaa siellä talsia kun olimme jo ihanilla kujilla ja poikkesimme vahingossa erityisen hyvään Tapas-ravinteliin Grapes & Bites. Herraisä ja kaikki muutkin - mikä maanpäällinen taivas! Wow!


Muutoinkin Portugalissa ruoka oli pääsääntöisesti hyvää - joka paikassa. Ennenkuulumatonta, koska enempi sääntö kuin poikkeus on se, että turisteille (turistirysäruokapaikat) tehdään huonompaa safkaa kuin paikallisille. Nyt sai hyvää kaikkialta. Parasta pihviä kuulemma kuin missään hoki kolme nuorinta. Parhaat merenelävät (katkaravut, simpukat) hoin minä. Kalan ne tekee liian kuivaksi niin kuin Canariallakin tekevät. Käytiin myös erinomaisessa Ranskalaisessa ravintolassa syömässä. Cascaisin ravintolat ovat hyviä. Jäätelö - kuten jo kerroin aivan sairaan hyvää. Viini, todella kelpoa, todellakin kelpoa. Hmmm... sitä sitten meni pullo jos toinenkin. Kotona ei juuri koskaan nauttisi viiniä noin paljon, mutta ei se päähän tuolla mene. Haihtuu jonnekin ;-). Harmi muuten ettei Suomeen tuoda juurikaan Portugalin viinejä, muutamaa hassua laatua. Hauskaa oli myös se, että niin Cascaisin supermarketissa kuin ravintoloissakin kaikki viini oli paikallista ja sitä oli loputtomat määrät. Kiehtovaa.


Takaisin Lissaboniin hetkeksi. Lumoava paikka. Eläväinen. Mutta ei me jaksettu siellä shoppailla. Teinari shoppasi jotain, mutta hyvät ja edulliset kaupat olivat Cascaisissakin. Lissabonissa nautittiin fiiliksestä. Sinne haluan uudelleen (must).

 
 

 




Mitäpä jäi päällimmäiseksi matkasta mieleen, kysyttiin lapsilta reissun jälkeen: Aurinko, lämpö, tyrskyt, jäätelö ;-) No olihan siellä sitten ne teinin mielestä hyvän näköiset kundit ja halvat kivat vaatteetkin. Ja se eläinkauppa, jonka ikkunassa oli päivästä toiseen pieni kissan- ja koiranpentu. Ei ihan niin kiva tapa myydä eläimiä....

Ehkä vielä sananen pari tulee tästäkin reissusta vielä kirjailtua. Lovely Portugal!

Ei mut nyt me lähetään uimaan! Loma!