Siirry pääsisältöön

vielä ei ole syys, eihän

Löysin taannoin hyvän (mielen) blogin. Kirjoittajana toimittaja, joka osaa asettaa sanansa (siksikin) hyvin. Erityisen hyvä fiilis jutuissa, tarkkoja ja täsmällisiä oivalluksia, ajatuksia, totuuksiakin.  http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin.
Skarpit ja positiiviset ihmiset aina innostavat. Se, että kaikki eivät ole mielensäpahoittajia ja muiden tuomitsijoita, vaan aidosti ovat ja antavat muiden olla, vaikka sitten onnellisia. Hyvistä huomioista ja eri fiiliksistä on kiva lukea kun ne kirjoitetaan aidosti, ilman yltiöhehkutusta. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat katsoa ympärilleen ja näkevät.

Eilen, ei kai sentään tämän kesän viimeisenä päivänä, menin edestakaisin kuin tuulispää. Naapurin nuoripari näki kaikki mun noin kymmenisen ja risat edestakaisin menoani aitiopaikalta ja taatusti luulevat, jotta olen suorittaja. Hah, väärässä ovat ;-) Mulla oli vain meininkiä eikä sunnuntain levosta tietoakaan. Eikä tarvinnutkaan. Kävin menojen välissä myös juoksemassa. Tykkäsin auringosta, kuumuudestakin vielä (noin +23). Tämän lenkin varrelle osui heppoja, heinäpeltoja, pieniä polkuja, uutta asvalttia ja liikuttava näky läheisen vanhustentalon pihalla: pari, mies ja nainen. Vanha mies piti naisesta kiinni hellästi. Kumpikin tärisevän vanhoja, ehkä vanha pariskunta ehkä uusi. Ei sillä väliä. Kaunista rakkautta ja välittämistä. Mullekin tuli hyvä mieli.
Ja tuli mulle hyvä mieli siitäkin, että perheen pienin halusi juoksemaan mun kanssa (keihäskisan jälkeen, totesin tosin). Vähän sitten juoksenneltiin tuossa taloyhtiötä ympäri. Nopea se on jaloistaan jo. Saankohan siitä isompana lenkkikaveria?

Ruuskanen muuten, ärsyttää hän henkilönä joitain tai ei, on yksi niistä mukavista poikkeuksista urheilijoissa. Positiivinen. Me like. Se aitajuoksijanainen meni itkemään pötkölleen kun olikin vasta 9. (ja kun taas etukäteen mitskua oltiin säädetty), toinen naisurheilija se kiekonheittäjä taasen iloitsi taannoin näyttävästi pistesijastaan (hyvähyvä). Urheilu tuo suuria tunteita :)
Ruuskaselle kyllä voiton suo. Ps. puhu vaan erityisen leveästi sitä savoa.

Eikä mulla huono mieli voisi muutenkaan olla: kolme lenkkiä alle viikossa. Olenkos vähän päässyt taas jonkinasteiseen juoksumoodiin!!!
Ja vaikka loma loppuu heti kun lapset paranee. Juu tulivat ekaan syysflunssaan tänään. (Sanana toi syys ei kyllä inspiroi vielä. En ole vielä valmis syksyyn.)
Loppuviikosta taas lomapäivä koska pikkusiskon suuri päivä, häät. Juhlat!

En päästä syksyä vielä kokonaan valtaamaan elämää, loppukuusta vielä landeilemme = saunasta uimaan järveen. Kesä ei loppunut vielä, tiedoksi sinulle sää. Ja tiedoksi teille, jotka somistatte vaateputiikkeja, mä en aio pukeutua vielä villaan (sielun silmin näen jo satoja fb-päivityksiä: 'ostin ihqun neuleen ja hardly can't wait et saan pukeutua siihen, ihquuu'). Rauhoittukaa, on vasta LOPPUKESÄ. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää