18. elokuuta 2014

vielä ei ole syys, eihän

Löysin taannoin hyvän (mielen) blogin. Kirjoittajana toimittaja, joka osaa asettaa sanansa (siksikin) hyvin. Erityisen hyvä fiilis jutuissa, tarkkoja ja täsmällisiä oivalluksia, ajatuksia, totuuksiakin.  http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin.
Skarpit ja positiiviset ihmiset aina innostavat. Se, että kaikki eivät ole mielensäpahoittajia ja muiden tuomitsijoita, vaan aidosti ovat ja antavat muiden olla, vaikka sitten onnellisia. Hyvistä huomioista ja eri fiiliksistä on kiva lukea kun ne kirjoitetaan aidosti, ilman yltiöhehkutusta. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat katsoa ympärilleen ja näkevät.

Eilen, ei kai sentään tämän kesän viimeisenä päivänä, menin edestakaisin kuin tuulispää. Naapurin nuoripari näki kaikki mun noin kymmenisen ja risat edestakaisin menoani aitiopaikalta ja taatusti luulevat, jotta olen suorittaja. Hah, väärässä ovat ;-) Mulla oli vain meininkiä eikä sunnuntain levosta tietoakaan. Eikä tarvinnutkaan. Kävin menojen välissä myös juoksemassa. Tykkäsin auringosta, kuumuudestakin vielä (noin +23). Tämän lenkin varrelle osui heppoja, heinäpeltoja, pieniä polkuja, uutta asvalttia ja liikuttava näky läheisen vanhustentalon pihalla: pari, mies ja nainen. Vanha mies piti naisesta kiinni hellästi. Kumpikin tärisevän vanhoja, ehkä vanha pariskunta ehkä uusi. Ei sillä väliä. Kaunista rakkautta ja välittämistä. Mullekin tuli hyvä mieli.
Ja tuli mulle hyvä mieli siitäkin, että perheen pienin halusi juoksemaan mun kanssa (keihäskisan jälkeen, totesin tosin). Vähän sitten juoksenneltiin tuossa taloyhtiötä ympäri. Nopea se on jaloistaan jo. Saankohan siitä isompana lenkkikaveria?

Ruuskanen muuten, ärsyttää hän henkilönä joitain tai ei, on yksi niistä mukavista poikkeuksista urheilijoissa. Positiivinen. Me like. Se aitajuoksijanainen meni itkemään pötkölleen kun olikin vasta 9. (ja kun taas etukäteen mitskua oltiin säädetty), toinen naisurheilija se kiekonheittäjä taasen iloitsi taannoin näyttävästi pistesijastaan (hyvähyvä). Urheilu tuo suuria tunteita :)
Ruuskaselle kyllä voiton suo. Ps. puhu vaan erityisen leveästi sitä savoa.

Eikä mulla huono mieli voisi muutenkaan olla: kolme lenkkiä alle viikossa. Olenkos vähän päässyt taas jonkinasteiseen juoksumoodiin!!!
Ja vaikka loma loppuu heti kun lapset paranee. Juu tulivat ekaan syysflunssaan tänään. (Sanana toi syys ei kyllä inspiroi vielä. En ole vielä valmis syksyyn.)
Loppuviikosta taas lomapäivä koska pikkusiskon suuri päivä, häät. Juhlat!

En päästä syksyä vielä kokonaan valtaamaan elämää, loppukuusta vielä landeilemme = saunasta uimaan järveen. Kesä ei loppunut vielä, tiedoksi sinulle sää. Ja tiedoksi teille, jotka somistatte vaateputiikkeja, mä en aio pukeutua vielä villaan (sielun silmin näen jo satoja fb-päivityksiä: 'ostin ihqun neuleen ja hardly can't wait et saan pukeutua siihen, ihquuu'). Rauhoittukaa, on vasta LOPPUKESÄ. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti