7. kesäkuuta 2017

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan.
Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle).
En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :)

Sitten pikaiset kuulumiset:

Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.  
Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :)
Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä.
Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa.
Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (ts. etätyön lisääntyminen) näkyy positiivisena juttuna. Lisäksi meidän työyhteisö on superkiva.
Liikuntaa harrastan, mutta juoksuhulluus tuli ja meni, kai?
Matkailuja jatketaan niin kuin ennenkin. Seuraavana Naantali yms. ja lokakuussa Madeira. Mulla on se matkageeni.
Ja se keikkakesä, se on täällä nyt! Wuhuu!

Take care! Ja hyvää kesää!
Palataan näissä merkeissä, ehkä, ei voi tietää.
Mut löytää ig:stä jos osaa etsiä :D
Bye!

21. huhtikuuta 2017

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta:

1) Pääsiäismatka Tukholmaan.
Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa.

Erityistä matkalta:
-Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan.
-Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.

 DiTrevin simpukat. OK!

Turku oli pukeutunut keltaiseen.

-Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool!
-Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk!
-Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot!

Pitkäperjantain sää

Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti ja huonekin oli valmiina jo klo.11. Good service!

Cafe Schweizer, Gamla Stan

-Terroristi-isku näkyi siellä missä oli tapahtunut, kävelykadulla. Kukkia ja muistokirjoituksia valtoimenaan myös Sergelin torin portailla.
-Hotelli Slussenilla. Huippu ihana kahden huoneen huoneisto vanhassa talossa, puulattiat ja kaakeliuunit. Kohtuuhintainen ja loistava sijainti. Hyvä palvelu, kaikki hyvää.

Hotel Anno 1647, Slussen

- Italialainen ravintola Gamla Stanissa, herkkupastat edullisesti pääkallopaikalla.
(Turussa söimme (poika ei kyennyt) DiTrevissä, ruoka ok, mutta ylihinnoiteltua, miljöö kiva. Miksi kaiken pitää Suomessa aina  maksaa niin paljon?)
- Espanjalainen tapas-rafla near Slussen. Halpaa ja pirun hyvää.

Vinvalvet 1644 Tapas El Vasko, Södermalm

- Vasalaivamuseo Skansenilla. Kaikki on otettu irti aiheesta, todella kaikki. Turistijonot olivat mahtavia, mutta jono liikkui rivakasti ja jalat eivät vielä siinä väsyneet...



- Skagenit ja viinit, poika otti taas pullaa ja limua (nyt oli kelvollista), ponttooniraflassa meren yllä Skansenin sillan kupeessa. Kuuma aurinko, melkein tuli jo kevätfiilis. Naama punoitti ilosta.

Strandbrygganin skagenit

- Meinattiin myöhöstyä paluulaivalta (Silja Serenade) kun jäimme fiilistelemään vielä Slusseniin yhteen kahvilaan iltapäivällä. 10 minsaa ennen lähtöä olimme laivassa. Kaikki irti matkasta katsos.
- Paluumatkalla otimme myös laivailusta kaiken irti, hyvää ruokaa, ostoksia, pelaamista, lapselle ihmettelemistä yökerhon karaokessa ja midnightshowssa (se pitää perinteisesti katsoa) ja lopuksi tanssimme pojan kanssa monta biisiä laivabändin soitannassa. Tyynesti hänestä kuoriutui parkettien partaveitsi. Ihana. Tarkennan: Ei mitään äiti-lapsi tanssia vaan ihan oikeaa tanssimista. Ihan mahdottoman ihana.

2) Juoksukoulu (1h) työpaikan virkistyspäivänä.
Hain juoksumotivaatiota kertaluonteisesta tekniikkakurssista ja opin, että juoksen oikein. Wuhuu!
Olenhan itseoppinut, mutta niin pirusti juossut, että harva edes tietää. Oli siis kiitollista saada lisäneuvoja ja selvityä porukasta ensimmäisenä puhtain paperein. Kyllä, meidät testattiin! Nyt pitäisi sitten taas vaan alkaa juoksemaan, mutta kuten aiemmin sanottua mulla ei ole enää vimmaa juoksutapahtumiin. Seen that done that-fiilis niistä tällä hetkellä. Tarvitsen siis juoksumotivaatiota muusta, mistä? Omaksi iloksi? No motivaatio kasvaa vain juoksemalla.
Eilen illalla olin astagassa ja tänä aamuma lenkillä. Ei nenä, kun ei pystynyt kuin pieneen pikku lenkkiin. Yritän uudelleen ensi viikolla, koska nyt tulee viikonloppu ja huomenna on tiedossa uimista.

3) Ars17 Kiasmassa. Suosittelen. Tykkäsin.
Avarra mielesi, käytä aikaa taiteeseen ja nauti.



4) Päivällinen lasten kanssa tänään kauppakeskuksessa. Ostettiin pojalle nappikset, mulle tumman pinkki huulipuna ja tyttärelle vaatteita.

29. maaliskuuta 2017

need for green

Joulukuussa tarvitsin keltaista, nyt huikkaan vihreän perään.
Vihreän kaipuu on kova. Wonder why - vihreää ympäristössä viimeksi ja koska? Kuka muistaa?

Mutta niin keltaista kuin vihreääkään en kovin mielelläni (nykyään) päälleni laita, joten ripotellaan ja katsellaan sitä ympärillä.
Miettikää! Vihreät housut ja keltainen paita, kyllä sellainen oli muotia 1980-luvulla ja nähtiin minunkin ylläni moinen karseus.
Ja 90-luvulla miehillä oli (must to wear) tummanvihreät tai viininpunaiset farkut, kohta retroillaan ihan varmasti sitä. Onnea miehille!
Pidin Marimekon keväänvihreää rotsia joskus 10-vuotta sitten. Se oli kiva tuolloin, nyt - not my style. Takkia kehuttiin aina ja laajalti kuten nykyistä kirkkaan sinistä takkiani, johon itse alan jo kyllästyä.
Ihana sammaleenvihreä samettijakku (Firenzestä ostettu) oli lempijakkuni reilut 10 vuotta sitten.
Niin ihana, nyt - ei kiitos.

Jos oikein hartaasti muistelen, saattaa jotain muutakin vihreää vaatetta muistua mieleen.
Ainakin juoksupaitoja. Ihan vasta viimeaikoina urheiluliikkeissä on alkanut esiintymään
kivankin värisiä urheiluvaatteita. Ei yhtään kirkuvan pinkkiä tai 'raikkaan' vihreää paitaa enää koskaan!

Onkohan se niin, että muiden yllä kaikki kirkas ja/tai huomiota herättävän näköinen näyttää aina hyvältä (tai edes kivalta)? Kuten vaikka Anna Puulla keltainen haalariasu. Aivan ihanan näköinen.
En ehkä voisi kuvitellakaan pistäväni keltaista haalariasua ylleni? Niin on rajoittunut mieli.
Oikein hyvin viihdyn mustassa, harmaissa, sinisissä ja valkoisessa ja jos ihan sorrun jotain murrettua muuta väriä (alkaisinko suosimaan ruskean eri sävyjä?) Aikanaan pidin myös punaisista, nyt en enää niistäkään. Kynsissä toki.
Tarvitsen vaaleanharmaan huopaisen (villaisen, pehmoisen tms.) kevättakin. Lempeän ja ihanan. Vaaleanharmaa on muuten yllättävän hyvä väri, joka pukee monia. Vaaleanharmaata ylle ja kirkkaan punaiset kynnet - tykki yhdistelmä.
(hmmmm....tumman vihreä takki yhdistettynä fuksianpunaisiin tai nudekynsiin....)


Some greens:


 Yllä on otteita HAM:in Greenwall-
näyttelystä, @Ilari Hautamäki.
Raikasta ja miellyttävää.
Kuin vehreä kesä keskellä
pölyistä ja nuhjuista
(vaikkakin aurinkoista)
alkukevättä.

En enää jaksanut fiilistellä
tuota pölyn, hiekoitushiekan
ja vanhan nurmikon
seesteistä väriskaalaa.
Vihreä kausi alkoi nyt!

17. maaliskuuta 2017

keväthöpinää

Kevät. Ja lyhyt sääpuhe, koska tänään sää on tuollainen nuhruisen harmaa (mutta hapekas) eli vettä ja tuulta eri nopeuksilla ja eri kulmista kohti naamataulua.
Mun tukka ei kestä tällaisia säitä, siksi olenkin jo ajat sitten luopunut naurettavista föönausyrityksistä. My hair menee niin säkkärään, pystyyn ja joka suuntaan kuin sitä huvittaa (näyttää kuulemma Einsteinin tukkaviritykseltä). Onneksi en ole nainen, joka saa slaagin jos jokin suortuva on hiukan vinossa, lähinnä päinvastoin :D
Mun kuontalon pitää olla lennokkaasti syherössä ja naurussa (miksi yhdistän tiukan suoran tukan tiukkaan kovaan luonteeseen, no siksi :D ) Tärkeää: tukka nauruun mutta ei sellaiseen tyhmään hermostuneeseen hihitykseen! Jaiks!

Ja koska eilen näytti keväältä.
Piipahdin työjutuissa Loviisassa.




Jos tuo ei näytä keväältä niin sitten ei mikään!
Illalla olimme vielä Porvoon Sinnessä. Suositus +

Repsokkaa viikonloppua!

8. maaliskuuta 2017

vaihe

Huomattavasti rauhallisempi työmeno jatkuu edelleen ties monettako viikkoa - neljättä?
Sillä on ihmeellisen stimuloiva vaikutus mun ajatusmaailmaan. Olen taas voinut uppoutua erääseen tärkeään kehittämisprojektiin. Kun on riittävästi aikaa, ehtii miettiä, tutkia ja kehittää. Se toimii toistepäin näin: Kun pöytä ylitäys hommia, ei kerkeä kuin suorittaa.
Rauhallinen vaihe, älä lopu koskaan....
Keväällä on piristävä vaikutus muhun (ja moneen muuhunkin), tätä ei voi toistaa liikaa!

Työn miellyttävän vaiheen lisäksi, iloitsen hirveän paljon:
-tyttären uudesta opinahjosta. Go my girl! <3
-tulevasta reissusta Tukholmaan. Matkat <3
-liikunnasta ts. kävelyt, joogat ja kuntosalit (tällä erää sellaisia).
Vaikka sain viimeksi alaselän kipeeksi salilla. Sellaista se nykyään on, aina vähän kolottaa jostain. Sen lisäksi, että ikä tuo viisautta (a lot of - tietty) se tuo myös kroppaan jäykkyyttä ja kaikenlaisia pitkäkestoisia tuntemuksia. Yritys on kuitenkin pitää body toimintakunnossa.
Esimerkkinä sähköpöytä: toimistolla ollessani seison käytännössä jatkuvasti. Istuminen kipeyttää alaselän ja lonkat. Seisominen ei sitä tee, mutta jalkapohjat alkavat väsyä, ajoittain todella paljon. Nyt ratkaisuyrityksenä ostin Lidlistä muutamalla eurolla tasapainotyynyn, jolla voi stepata aina ajoittain jalkapohjat virkeiksi.

Suorittamisen jälkeen, on alkanut myös se normaali aivotoiminta, että mitäs sitten tekisi?
Pitäisikö ilmoittautua avoimeen yliopistoon tai jotain? Ei mitään tutkintoja enää (tai tuskin), mutta vähäsen jotain inspiroivaa opetusta? Olen ollut sen erään vuoden kestäneen opintorupeaman jälkeen suht tyytyväinen ja oikeastaan odotellut meidän suuren rakennusprojektin alkamista. Sitähän odotellaan edelleen.
Siirrän opintoajatukset loppukesään tai lähinnä mahdolliset ilmoittautumiset.
Työkaveri sanoi hyvin kun tätä ääneen pohdin. "Mitä sitten, voit keskeyttää avoimen opinnot aina jos tuntuu, että nyt aika ja ajatukset menevät muuhun." Hyvä huomio, koska en tosiaan osaa omalla kohdallani ensimmäiseksi niin ajatella. Mulle keskeyttäminen (ts.luovuttaminen) on äärimmäisen vaikeaa, vaikka tiedän ettei sen tarvitse sitä olla.
Riittävän hyvät ja pätevät perustelut riittävät, siis minulle itselleni. Muuthan niitä eivät tarvitse, koska monet ihmiset suhtautuvat ihmimillisemmin toisiinsa kuin itseensä. Tosin löytyyhän niitäkin, jotka itse aina sluibaavat ja sitten räksyttävät muille. Aahahaa - niitä ei kuunnella!

Jätetään asia hautumaan hetkeksi, pitää tarkkailla jatkuuko tämä (rauhallisempi)vaihe pitkäänkin :D

Tämä päivä alkoi näin: mies pussasi ja toivotti hyvää naistenpäivää.
Onneksi olin kerran inhimillinen itselleni ja keskeytin yhden kuvion, jotta sain seuraavan (tosin tarinassa oli paljon muutakin, niinhan niissä on aina).

Hyvää naistenpäivää, pysykää naisina eli rohkeina ja itsenäisinä, mutta inhimillisinä.

23. helmikuuta 2017

huomionkipeä vai huomattavan kepeä

Olen muodin huipulla tietämättäni vaiko alitajuisesti?
Luin näin takakäteen, että leopardiprintti on taas kuuminta hottia. What is the news here?
Kissaprintti on joka toinen tai vähintään viides vuosi muodissa ja näinhän on ollut niin kauan kuin muistan (mulla on hyvä muisti, vielä).
Mä tykkään pikkuripauksesta kissakuoseja (terveisiä kissaihmisille). Ne on tosi chic - less is more tyyliin käytettynä.

Viime lauantain fine dining & few drinks and more- ulkoilulle kaivoin noin 4-5 vuotta sitten Tallinnan Zarasta ostamani pantterimekkosen kaapista ja pistin sen muina naisina päälleni pillifarkkujen kanssa (pillifarkut on niin laaast season kuin olla voi, mutta kivat jalassa).
En kuitenkaan saanut paheksuvia katseita (tai sitten en omaan tapaani huomannut niitä).
En myöskään tuntenut itseäni vähäisessäkään määrin puumaksi - olinhan liikenteessä minua vanhemman mieshenkilön kanssa.


Tämä viikko on ollut IHANA, koska kaikki ovat hiihtolomalla (IG:n ja FB:n mukaan joko Lapissa, Laivalla tai Kanarialla) ja töissä on siksi kiirettömän leppoisaa.
Mun perustyöarki koostuu pahimmillaan 4-5 palaverista/päivä, joiden väleissä pitäisi saada jotain oikeaakin aikaiseksi. Tästä syystä pidän etäpäivän/viikko. Toki joukossa on päiviä, jolloin on vain 1-2 palaveria. Kuitenkin kässäätte mistä puhun - tarvitaan aikaa työlle, ilman kiirettä. Rakastan tätä leppoisuutta ja olen hoitanut jotakuinkin puoli miljoona asiaa kuosiin tai eteenpäin.

Huomenna lomailen muun jengin mukana (perhe). Pitkä viikonloppu ei tule nyt tarpeeseen vaan kivana lisänä. En ole kuollut töistä.
Näin helppoa se olisi jos osaisi. Liiat palaverit hittoon ja työt sujuu. Mikä ihme siinä on, että nykyään pitää palaveerata jokaikisestä asiasta ja koko ajan? Eikö uskota, että asiat sujuvat hyvin ilman jatkuvaa kälättämistä niiden äärellä? (ehkä ne eivät sujuisi?)

Perheen nuorin on saanut pelata koko viikon (isosisko ruokkii ja 'valvoo') ja lapsi on ollut onnellinen vapaasta-ajasta. En koe pätkääkään huonoa vanhemmuutta aiheesta :d
Ihan hyvä, että koululainenkin sai vain olla. Voimme viedä pojan hiihtämään, uimaan ja vaikka museoonkin viikonloppuna. Jos keretään...huomenna syödään pullaa isovanhempien kanssa.

Hiihtolomareissu tehdään pääsisäisenä. Silloin mennään Laivalle! Ei risteilylle vaan vähän pidempi ja mutkikkaampi reissu. Tosin mä en dissaa yhtään risteilyjä, koska matkustaminen on se juttu siinäkin. Ja se mitä reissuillansa tekee :d

Talviloma tai ihan vaan viikonlopun vinkki: Taidehallin Grey Area- näyttely. Piipahdettiin pari viikkoa sitten.

 
IG:stä tuli mieleen aika pöyristyttävä väite, minkä yksi tuttava laukaisi taannoin kun olivat meillä syömässä ja juomassa. "Vain huomionkipeät ihmiset käyttävät IG:tä?"
Really?
Olen kumman koukuttunut nimenomaan Instagramiin ja huomannut, että sillä on useita eri käyttöjä - ainakin minulle. Olen myös hyvin kuvaformaatti-ihminen. Pidän kuvista (ja kuvaamisesta).  
 
Ehkä mua ärsytti tuossa kommentissa se suvaitsemattomuuden häive, joka sanojalla oli tai VAIN-sanan käyttö. Ihan hölmö kommentti jokatapauksessa, vai mitä olette mieltä? :d
 
hUOMIONKIPEÄÄ ja kEPEÄÄ viikonloppua kaikille toivottaen.

10. helmikuuta 2017

harmaan jälkeen

Toissa viikolla selvisi, että kissa missimme onkin mister :D Aika mahtavan hauska juttu jo juttunakin tämä. Kissamme tarina senkun komistuu.

Olimme kolmatta kertaa eläinlääkärissä (sama eläinlääkäri kuin aiemminkin) ja lekuri hihkaisee kun kissan pöydälle nostaa: "Jaahas, tännehän on ilmestynyt jotain. Tämähän on kollikisu."
No ilmakos, tuumimme me, koska ohimennen (ehkä) olimme viime aikoina ihmetelleet
tyttökisun jotenkin tuuhentuvaa alaosastoa :O

Kissoista on siis ja vissiin ilmeisen hankalaa tätä asiaa aina todentaa. Kaunis pikku tyttö onkin komea pieni poika. Tässä kohtaa voi mainita - että meidän ihan ihan alkufiilis oli, että hän on poikakisu, mutta lekurihan todensi toisin. Kunnes nyt 4,5 kk iässä oli riittävästi muutosta tapahtunut.
Sama se meille, eihän häntä sukupuolen, ei rodun, eikä perhetaustojen mukaan ole muutoinkaan meille valittu.

Kissa tuntee nimensä erinomaisesti eli sitä ei enää vaihdeta. Jos jollekulle tulee tästä ahdistus voimme 'virallisesti' puhua Viljamista :D Hän on Vilja, viljapeltojen kuningaskissa. Sukua leijonille - miauuu!


Muita kevätkauden (elän jo kevättä, 'cause valo) uutisia tahi asioita: 
- asiat käänty(i)vät parempaan. Enää en vain suorita elämistä, koska huolia vaatineita asioita oli niin paljon. Ja mikä tärkeintä mun yhden rakkaan silmissä palaa taas innostus  <3
- olen käynyt lenkillä siis juossut - DAA!
- olen joogannut riittävästi. Viime viikolla niin paljon, että olin fyysisesti poikki. Niin se on hyvin fyysinen laji.
- olen ylipuhunut miehen pääsiäisreissulle Tukholmaan. Mennään pikkusetillä pitkästä aikaa (nuorin skidi ja me).
- puoli-extempore ulkoilu ensi lauantaina miehen kanssa ts. Valentine's date.
- aloin käyttämään taas huulipunia. Harmaassa suorittamiseen ei mahdu huulipunia!
- meidän uusi välittäjä pitää vain ja ainoastaan privanäyttöjä. Kokoaa porukkaa niihin eikä vaivaa meitä koko ajan turhilla näyttöpyynnöillä. Mikä loistavinta, mielivaltainen asiakas ei tätä hommaa pyöritä vaan välittäjä, joka osaa käyttää harkintaa.
Luoja että vihaan tätä kämpän myyntiä, mutta sehän ei ollut mikään uusi uutinen.

Tän pre-kevään jälkeen tulee kevät ja kesä. Muistakaa paras fetarikesä vuosiin! Wuhuu, minihame ja ruskettuneet sääret. Mulla on ne ensi kesänä <3
Mutta ennen niitä tämä viikonloppu. Huomenna ehkä vähän kultuuririentoja? I am Alive!

23. tammikuuta 2017

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again.
Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3

Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa.
Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein kysytään ihmetellen miksi en enää juokse, ainakaan niin kuin ennen? No, motivaatio loppui ja sitten on se jännä asia: jos meinaa juosta pitää juosta usein ja mielellään paljon, muuten se on super rankkaa. Joten jos aioin vielä juosta se on sitten 1-3 lenkkiä viikossa ja en tiedä viitsinkö enää. Kävellä (lue vitsikkäästi vaellustreenejä) viitsin ja sitten kun lumet on häipyneet hitokseen viitsin pyöräillä. Joogata viitsin.
Kuluva talvi on ollut tähän mennessä aika nihkeä talviurheilun kannalta: pari luistelukertaa ja pari pulkkamäkeä. Ehkä tästä vielä jotain saadaan aikaiseksi.
Odotan kyllä jo kevätaurinkoa! Kärsin hirveästä valonpuuttesta ja sitä ei mitkään tekovalot korvaa.

Tuossa oikeiden huolien ollessa päällä muistin, että en viitsisi enää koskaan huolehtia turhista kuten koska tämä kämppä menee kaupaksi, se menee kun menee. Tai saankohan kaikki työt tehtyä ajallaan, teen ne asia kerrallaan ja lomittain limittäinkin, mutta teen ne kun kerkeän (ja teen ne hyvin).
Töissä muuten tulee kesään mennessä moneen asiaan vaikuttavia organisaatiomuutoksia, mutta työt pysyy ja mikäli oikein ennusmerkkejä taas luen työt lisääntyvät. Mutta niin lisääntyy työnhallinta ja priorisointikin :D
Siitä on ehkä jo vuosia kun viimeksi haaveilin lammasfarmarihommista, ei sentään semmoista. Olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, nyt. Yksi ystävä haaveilee jatkuvasti freelancerin hommista ja miettii milloin hyppää. Toinen hyppäsi jo kun tuli tilaisuus. Mun ei tarttekaan nyt hypätä, olen tällä erää tyytyväinen.

Eilen patistin porukkaa ulos aurinkoon lenkille ja nuorimman saimme lähtemään vain väkisin, illalla se oli jo ihan kalpea ja tukkoinen, aamulla päänsärkyinen ja huonokuntoinen. Otimme lepopäivän siis tänään. Maattiin heti aamusta vierekkäin sohvalla katsomassa 'The Secret Life of Pets'. Syötiin lounaaksi tortillas ja jälkkäriksi jadet. Pienet nuhauupumukset kuntoon. Mulla on ollut nuha siitä loka-marraskuusta ja nyt alkaa sekin helpottamaan. Kamalia tällaiset talvikaudet kun on nonstoppina nuha, muttei tule oikeasti kipeäksi (kumpikin on riittävän ikävää, tosin). Eräs ystävä, jota näen nykyisin 1-2 vuoden välein (nähtiin viime viikolla <3) totesi, että hänen miehensä on nuhaillut samalla tavalla kuukausia ja on hyvin uupunut, sitä on liikenteessä.

Kissamme ei ole uupunut, hän nukkuu luontaisesti paljon ja lopun aikaa vetää energiat kaakossa. Ihan mahdottoman ihana tyyppi. Ja ihan hiton terävät hampaat. Eli purukausi päällä täydellä teholla. Tyyppi kuitenkin jo tunnistaa sekä nimensä että kiellot.

Omaksi huvikseni luen nyt tätä: Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat.
Eihän sitä koskaan tiedä. Vakavissani en usko minusta olevan 800 km vaellukseen, mutta ajatus on kiinnostava. Muistin taas, että jotain kiehtovaa tässä asiassa on.

13. tammikuuta 2017

väsynyttä on

Aika hyvä kun kaikki joulut ja uudet vuodet ja lomat sun muut on nyt takana. Vai onko?
Elämä on välillä aika raskasta, siksi on tehty lomat.

Muutama otanta lomalta:
Kolmen päivän täydellinen rypeminen kotona ja sohvalla perheen kesken - välillä oli pakko käydä 1,5 h kävelylenkeillä ettei selkä kipeydy liiasta makuuttamisesta. Treenaan jollekin pitkälle patikkareissulle, katsokaas :D Viime kesän Noitatunturivaellus herätti mussa mun vanhan haaveen jostain kymmenen viidentoista vuoden takaa. Tahdon patikoida.

Luin kirjoja!
Fintiaanien mailla (antropologi minussa rakasti tätä tarinaa). Niin, maailma on menettänyt minussa antropologin :D Suosittelen historiasta ja kulttuureista kiinnostuneille.
Akvarelleja Engelin kaupungista (jo työpaikkani velvoittaa lukemaan tämän). Ihan kiva. Surumielinen, mutta tunnelmallinen. Olipas hauska LUXissa katsoa tuttuja kulmia uusin silmin, jo tämän kirjankin takia. Suosittelen Helsinki- ja arkkitehtuurifaneille.

Katsoimme kaikenlaisia leffoja:
Taru sormusten herrasta- trilogia (perheen nuorin ei ollut vielä nähnyt). Orlando Bloomista saatiin hyvä johdatuslanka Pirates of Caribean- pätkiin (nuorin ei ollut vielä nähnyt :D) ja katsastimme ne kaikki neljä. No ihan hauskaa. Hyviä seikkailuja (ja Viggo Mortensen sekä Johnny Depp. Orlando Bloom ei ole makuuni - se on poikanen.)

Käytiin ulkoilulla miehen kanssa. Nuoriso isovanhemmille ja me ulos kahdestaan nyhjäämään. Onhan se hauskaa kun harvoin pääsee todettiin. Ja samaan hengenvetoon todettiin - miten niin harvoin? Viime vuonna oltiin ainakin neljä (?) kertaa yhdessä liikenteessä, eihän se nyt ole enää harvoin. Hyvin jää nämä ihme yleistyspuheet päälle, 'harvoin pääsee kun on lapsia'. Ollaan aina päästy kun on haluttu, about ainakin. Ja jos ei ole päästykään, niitä ei enää muista.

Uusi vuosi ja aikalailla vanhat jekut. Tosin viime vuosi toi meille:
- kissan
- vävyehdokkaan
Pidän molemmista.

Lomalla nukuin kaiken mahdollisen väsymyksen pois, miksi se on nyt tullut takaisin?

Tämä viikko oli tappava, töissä. Mutta palkintona tänään superhyperhyvä sushilounas Fukussa. Rakastan hyvää sushia. Ihana ruoka ihanampi mieli.

Tämä viikko oli tappava myös uuden välittäjän valikoinnissa. Niin - kolmas välittäjä kierrokseen. Tässä hommassa tarvitaan kestävyyttä, sitä löytyy, mutta pikkuhiljaa alan kiroilemaan ja kovaa, jos ei päästä asiassa eteenpäin. Positiivisuus minussa kuiskaa: 'Ehkä vuonna 2017'.

Viikonloppuna nukun, nukun, nukun. Ja sunnuntaina tulee vieraita. Aika väsynyt postaus!