Siirry pääsisältöön

huomionkipeä vai huomattavan kepeä

Olen muodin huipulla tietämättäni vaiko alitajuisesti?
Luin näin takakäteen, että leopardiprintti on taas kuuminta hottia. What is the news here?
Kissaprintti on joka toinen tai vähintään viides vuosi muodissa ja näinhän on ollut niin kauan kuin muistan (mulla on hyvä muisti, vielä).
Mä tykkään pikkuripauksesta kissakuoseja (terveisiä kissaihmisille). Ne on tosi chic - less is more tyyliin käytettynä.

Viime lauantain fine dining & few drinks and more- ulkoilulle kaivoin noin 4-5 vuotta sitten Tallinnan Zarasta ostamani pantterimekkosen kaapista ja pistin sen muina naisina päälleni pillifarkkujen kanssa (pillifarkut on niin laaast season kuin olla voi, mutta kivat jalassa).
En kuitenkaan saanut paheksuvia katseita (tai sitten en omaan tapaani huomannut niitä).
En myöskään tuntenut itseäni vähäisessäkään määrin puumaksi - olinhan liikenteessä minua vanhemman mieshenkilön kanssa.


Tämä viikko on ollut IHANA, koska kaikki ovat hiihtolomalla (IG:n ja FB:n mukaan joko Lapissa, Laivalla tai Kanarialla) ja töissä on siksi kiirettömän leppoisaa.
Mun perustyöarki koostuu pahimmillaan 4-5 palaverista/päivä, joiden väleissä pitäisi saada jotain oikeaakin aikaiseksi. Tästä syystä pidän etäpäivän/viikko. Toki joukossa on päiviä, jolloin on vain 1-2 palaveria. Kuitenkin kässäätte mistä puhun - tarvitaan aikaa työlle, ilman kiirettä. Rakastan tätä leppoisuutta ja olen hoitanut jotakuinkin puoli miljoona asiaa kuosiin tai eteenpäin.

Huomenna lomailen muun jengin mukana (perhe). Pitkä viikonloppu ei tule nyt tarpeeseen vaan kivana lisänä. En ole kuollut töistä.
Näin helppoa se olisi jos osaisi. Liiat palaverit hittoon ja työt sujuu. Mikä ihme siinä on, että nykyään pitää palaveerata jokaikisestä asiasta ja koko ajan? Eikö uskota, että asiat sujuvat hyvin ilman jatkuvaa kälättämistä niiden äärellä? (ehkä ne eivät sujuisi?)

Perheen nuorin on saanut pelata koko viikon (isosisko ruokkii ja 'valvoo') ja lapsi on ollut onnellinen vapaasta-ajasta. En koe pätkääkään huonoa vanhemmuutta aiheesta :d
Ihan hyvä, että koululainenkin sai vain olla. Voimme viedä pojan hiihtämään, uimaan ja vaikka museoonkin viikonloppuna. Jos keretään...huomenna syödään pullaa isovanhempien kanssa.

Hiihtolomareissu tehdään pääsisäisenä. Silloin mennään Laivalle! Ei risteilylle vaan vähän pidempi ja mutkikkaampi reissu. Tosin mä en dissaa yhtään risteilyjä, koska matkustaminen on se juttu siinäkin. Ja se mitä reissuillansa tekee :d

Talviloma tai ihan vaan viikonlopun vinkki: Taidehallin Grey Area- näyttely. Piipahdettiin pari viikkoa sitten.

 
IG:stä tuli mieleen aika pöyristyttävä väite, minkä yksi tuttava laukaisi taannoin kun olivat meillä syömässä ja juomassa. "Vain huomionkipeät ihmiset käyttävät IG:tä?"
Really?
Olen kumman koukuttunut nimenomaan Instagramiin ja huomannut, että sillä on useita eri käyttöjä - ainakin minulle. Olen myös hyvin kuvaformaatti-ihminen. Pidän kuvista (ja kuvaamisesta).  
 
Ehkä mua ärsytti tuossa kommentissa se suvaitsemattomuuden häive, joka sanojalla oli tai VAIN-sanan käyttö. Ihan hölmö kommentti jokatapauksessa, vai mitä olette mieltä? :d
 
hUOMIONKIPEÄÄ ja kEPEÄÄ viikonloppua kaikille toivottaen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää