Runningsup

'Sain' vapaapäivän tähän joulunalushuiteloon, joka on tänään vietetty erinäisissä labroissa ja lääkärin pakeilla. Ei mitään vakavaa kenelläkään, mutta joskus pitää näemmä tutkia. Nyt ah, Starbucksin Chocolate Mocha toisessa kädessä pienet kirjailut :) Meillä on jouluvalmistelut sanoisinko jo aikalailla plakkarissa, eikä olla edes liikoja äherretty. Lahjat olen hankkinut lukuun ottamatta paria. Mieletön suoritus ja ilman stressiä. Ottaen huomioon, että en ole sitä tyyppiä, joka ostaa lahjoja pitkin vuotta tai edes pitkin syksyä ;-) Näiden piparkakkutunnelmien myötä, erityisen rentouttavaa Joulun aikaa kaikille . Tavataan ensi vuoden puolella! Käväisemme tässä välissä hiukan ottamassa d-vitamiinia!!!

On jotenkin sairasta (?) kun on maanantaina näin hyvä fiilis: - ilmoitin itseni kevään juoksutapahtumiin 1) Länsiväyläjuoksu 17,3 km 2) HCR 21,1 km 3) HHM 21,1 km. - sain hankittua liput Robbie <3 Williamsin toukokuun keikalle, Wuhuu! - sain hoidettua muutamia rästiasioita (tosin vain koska olin kirjoittanut ne itselleni ylös post-it lapulle. no ei sitä ihminen kaikkea voi muistaa.) - joululomaan 9 työpäivää! - reissu häämöttää, kohta mennään biksoissa ja sortseissa ja kesämekkosissa. Jihuuuuuu!!!!!! toisaalta: - yhtään joululahjaa ei vielä ostettu - viikkoon en oo lenkkeillyt (tälläkertaa syynä flunssa, joka ei tosin kaatanut sänkyyn) mutta: - kävelyillä olen käynyt instead - himoitsen juoksulenkeille, piiiitkille! - ja lahjoissa ei nyt kauaa nokka tuhise kun tietää mitä hankkii - torstaina pääsee nessuilemaan eskarin joulujuhlaan - perjantaina armastukseni kanssa kahden Jonna T:n keikalle - ensi viikko on töissä yhtä joulukahvia, -glögiä ja -lounasta (slightly töitä

Mun pää vastaanottaa oivalluksia juostessa. Hyvä ja hieno pää :) Eilisellä lenkillä kopsahti kohilleen taas pari asiaa...ensinnäkin se sama ja ainainen asia: miten kivaa tää juokseminen onkaan, miksi en  ehdi tehdä tätä useammin? Kunhan edes siihen 2-3 kertaan viikkoon kykenisin (kaiken muun elämän ohella). Välillä onnistuu, välillä taas ei. Hirveen hyvin siis sujui lenkki. Vieläkään ei ollut yhtään mustaa jäätä maillahalmeilla. Täällä meilläpäinhän ei lunta siis ole vielä näkynyt. Samalla mietin mitä varusteita vielä pitää talven varalle hankkia. Näitä asioita näemmä muutkin bloggaajat juuri miettivät :) http://innostuksiani.blogspot.fi/ Ostoslistalle jo olemassaolevaa varustusta täydentämään: Paksummat juoksutrikoot, paksummat juoksuhanskat, isommat maastolenkkarit ja juomapullo virityksineen. Ostin juuri oikein hyvän paksumman juoksuhupparin (vihreän) sen alle kun pistää pitkähihaisen juoksupaidan, oon pärjännyt näillä +3 - +5 asteen keleillä hyvin. Kylmemmillä siihen vie

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Hei vaan, Työ on vienyt mut mennessään, but I manage :) Viimeaikoina kaiken todella oikean kiireen keskellä olen joutunut miettimään ja ottamaan kantaa mm. seuraavaan: kiusalliset fb-kaverit. Siis sellaiset, jotka joskus olet tuntenut tosi hyvin ja ne ovat olleet silloin kivoja. Mutta, nyt tänä päivänä jotain hämminkiä on tapahtunut ja sanoisinko varovasti ja ihan hiljaisella äänellä, että siellä toisessa päässä. Koska minkäänlaista konfliktia ei ole tapahtunut, koskaan. Pöh, ihan tyhmää. Mutta kiusallisia, riitaa haastavia, täysin hämmentäviä ja typeriä kommenteja MUN sivulle (tavallaan kuin huvittaakseen itseään?). Hetken aikaa sen jaksaa ottaa huumorilla, sit ei enää. Sulkulista on äärinäppärä asetus, jos/kun ei viitsisi osoittaa sormella ja poistaa joukosta. (no voihan niinkin tehdä...) Ja omien sivujen editointi, sekin on luvallista, asiattomat kommentit voi poistaa. En tiedä, mua tollaset jutut hämmentää, koska alunperinkin lähdin varovaisesti koko fb:n, sitten löysin linjan

Äiti-tytär matkamme oli hyvä, ihana ja onnistunut. Pariisi on valloittava - kerrassaan. Seuraavassa kerron joitain matkamme tapahtumia, niitä onnistuneita, hauskoja ja omituisia juttuja sekä muita sekalaisia kokemuksia. Ja jos joku teistä ei tunne Pariisia kuin omia taskujaan (niinkuin en minäkään), matkatärppejäkin saattaa irrota. Lisäksi meitä kohtasi muutama 'meet a finn'-tapahtuma, vaikka kuinka yritimme irtautua Suomesta hetkeksi  (tekstareita kotiin ei lasketa).   Matkakuvien ohella tulee ruokakuvia, koska kuvathan on sanojen lisäksi nautinnollisia ja kertovat paljon (joskus jopa enemmän kuin sanahelinät?) Ensimmäinen 'meet a finn' -tapahtuma oli jo Helsinki-Vantaalla, asettauduimme kahvilajonoon valitsemaan croissantteja ja marmeladeja, tilaamaan Cafe Lattejamme. Niin eikös 'sukulaismies' bongannut meidät jonosta. Vietimme sitten lentoa edeltävän ajan höpötellen hänen kanssaan. Matkakohde sentään oli eri. Charles De Gaullen kentältä suunnistimme min

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

Aloitetaan nyt kuitenkin tästä: the akward moment when...I totally loose my temper while driving. Juu täysin ja se tapahtui tänään. Ratin takana autossa. Pakko jakaa tämä asia: lähden työpaikan autohallista, näen jo rampin alapäästä, että city-maasturi tms. tukkii tieni kadulla, mutta oletan, että siinä olisi jokin henkilö ratissa, koska porttikonkeja ja muita kapoisia tonttiliittymiähän ei saa tukkia pysäköimällä niiden eteen.  Ajelen ylös, ei ketään missään. Auto ammottaa siis tyhjyyttään ja tukkii pääsyni kadulle täysin. Tööttäilen pari kertaa rauhallisesti, työmiehet kadulla kohottavat olkapäitään ja kertovat, ettei heillä ole mitään havaintoa kuskista. Höpisevät jotain kukkien toimittajasta. Odottelen rauhallisesti. Minua hiiltyneempi kanssatyöntekijäni manaa koska nyt tukkona on tämän city maasturin lisäksi minä autoineni. Sanon no can do, ootellaan. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan. Ootellaan ja ootellaan. Vähän tööttäilen. Sitten palaa käämi, marssin lähimpään liikehuoneis

Terveisiä Pääkaupunkijuoksusta! Menin sitten kuin meninkin, tosin vielä aika keuhkotautisena vartille. Kävin eilen testaamassa 13 kilometrin lenkillä, voinko jo juosta? Haloo! No hyvin pystyin, mutta homma siis vähän riistäytyi käsistä. Silti mulla oli oikein tarmokas olo tänään ja lähdin juoksuille. Jalat jaksoivat, mutta keuhkot meinasivat tosiaan tehdä tenän. Ja nokka oli aivan tukossa. Aikamoinen huohottaja olin siis. Jok'tapauksessa keuhkotautisenakin pystyin 1:07 aikaan. Mikä on kait huono, mulle? Paras aika vartilta (10,55km) on siis 1:00:51 ja huonoin tämä tän päiväinen :). Ja ne kaksi muuta aikaa menee tohon väliin sopivasti. Neljä kertaa peräkkäin olen nyt osallistunut Pääkaupunkijuoksuun ja tykkään kovasti juosta tota matkaa Pirkkolassa syksyisin. Maastoinen ja pehmeä juosta. Noi mun tovin juostut Addut on ihan jees popot juosta. Silti tekisi mieli vähän säätää ja hankkia uudetkin.... Mutta tämä joka syksyinen missioni: vartin aika alle tuntiin voi hyvin ja jatku

ihanaa Heidi  heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos! 1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset? Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.   2. Miksi juokset? Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita.  3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletk o sen jostain poiminut? Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä al

jep, en tarttenut sitten tekosyitä. En päässyt Rantamaratonin puolikkaalle flunssan takia. Mutta enpä nyt hirveästi sure, onhan noihin osallistuttu, kisoihin ja lisää tulee.... :) Oikein huonoa tuuriakaan en jaksa syyttää, koska oli kuitenkin vasta kolmas tapahtuma johon en päässyt. Onnea vaan kaikille juoksijoille, kun te eilen juoksitte mä menin perheen kanssa pizzalle. Hah!!! No työmatka aamuna keskiviikkona oli kurkku yhtäkkiä santapaperia ja ääni melkein pois. Reissuun oli pakko lähteä ja kahden päivän kiva, mutta törkeen raskas reissu ei ainakaan parantanut kurkkua vaan se tauti meni keuhkoihin asti. Ensin työt sitten terveys ja huvit. Tänään metsässä haistelemassa  syysilmaa, kävellen. Nyt odottelen, että ensi sunnuntaina pääsen kuitenkin 10,5 km juoksuille Pirkkolaan. Pääsenhän?

Paljonkos omistan JUOKSUvaatetta? ja osallahan niistä tehdään tietty muutakin kuten joogausta ja salitusta. Kahvakuulailua, no sitä voi tehdä vaikka pikkareissa ja topissa kotona, kuten perus-vatsalihakset, punnerrukset ja jalkakyykytkin. En mä osaa laskea kotona tehtyjä perusjuttuja oikein liikunnaksi (saati urheiluvaateliikunnaksi). Ne kuuluu tehdä ajoittain. Pitäis muistaa päivittäin, mutta hyvä jos pari kertaa/vko muistan. Parista blogista katsastin kuinka paljon vaatetta porukalla on - paljon! Todella paljon! ;-) Joko mä oon pihi tai sit vaan sitä tyyppiä, joka ostaa vaan tarpeeseen ja silloinkin himmaillen. Melkein jo haikeudella ajattelen niitä alkuaikoja kun menin juoksemaan trikooverkkareissa ja trikoopaidassa, hullu! Mutta ihanasti esim. oma mies tekee edelleen juuri niin, ja hän on käynyt lenkeillä ennenkuin minä edes ymmärsin niille haluta! Meidän ero on kuitenkin se, että mä juoksen yli 10 km lenkkejä ja hän ei. Kun matkaa tulee yli 10 km, vaatteiden ja tossujen merkit

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

oooo....enää 29 työpäivää Parisiin (viikonloppuja ei tarvitse laskea, koska ne on poikkeuksetta mukavia muutenkin). Tänään se tärkeä asia tuli mieleen, ranskalaistyyppinen aamiainen. Kipaisin hakemassa Cafe Latten tuosta eräästä kahvilasta töihin tullessani ja siinä se luki French Breakfast ! Samantien näin itseni (ja tyttäreni) Pariisissa croissantit ja marmeladit siinä lautasella. Päällimmäisenä ja tärkeimpänä mielessä vain se mitä makua tänä aamuna sipaisen croisantilleni. Ja jättimäinen Cafe au lait kupissa, tuoremehua lasissa.   Tämä kuva on googlattu, lupaan laittaa sitten aikanaan omia kuvia Pariisin aamuista, oikein kuvakollaasin.    Ihana lähteä Pariisiin, siitä on jo tovi niin sanotusti vierähtänyt kun olen siellä viimeksi ollut, 31 vuotta! Sinänsä outoa, koska olen hardly 35- vuotias ja olin Pariisissa kuitenkin yli 10- vuotiaana. Vaikea vaikea yhtälö ;-) Mutta ei mennä siihen, koska se ei ole tärkeää.  Se aamiainen on. Ja ne kahvilat. Verkkainen shoppailu ja

positiivisesti ajateltuna (ja sitähän ei minulta yleensä puutu, positiivisuutta) oli hyvä, että sairastuin flunssaan nyt, koska puolikkaaseen on vielä aikaa. Negatiivisesti ajateltuna on paska juttu, että sairastuin. Hommat töissä siirtyy ja sairastuminen on aina takapakkia fysiikalle. Kallistun nyt kuitenkin ensimmäiseen ajattelutapaan. Väkersin yhden kympin lenkin orastavan kipeänä ja pitkän työpäivän vielä siihen päälle, no ei auttanut. Sairastuin. Eilen nukuin kotona melkein koko päivän, en avannut konetta * paljoakaan *, enkä roikkunut facessa oikeasti yhtään. Nukuin ja sitten luin ja makasin, torkuin, lepuutin, lötköttelin ja lopulta hain iloisen pojan eskarista 1,5 h aiemmin kuin yleensä. Hämmästyttävän iloisen pojan. Nuorimmaiselle eskarin alku ei ole ollut helppo, sietää kyllä ja sopeutuu pikkuhiljaa, mutta ei niin kivaa kuin tarha kuulemma. Tämä poika onkin aina ollut hämmästyttävän hyvä tarhassa olija, no oli isosiskonsakin. Ehkä siellä tarhassa vaan on niin kivaa. T

kun tahtoo. Ja mä olen tätänykyä laiska juoksemaan. Missä on se energinen juoksijanainen, joka intoilee juoksusta joka välissä - tauolla? Missä on motivaatio - totaalisen hukassa? Juoksutapahtumat eivät mua enää motivoi - ehkä? Rantamaratonin puolikas lähestyy ja mä vaan himmailen juoksujeni kanssa. Kerta viikkoon lenkille ei ole mitään treeniä. Lenkille pitää mennä vähintään 3 krt/viikko. Murrr, mun kanssani. Haluan vanhan itseni takaisin...toisaalta olen elämääni tyytyväinen muikelo, aivan siis todella. Enkä halua mitään vanhaa takaisin todellakaan, en mitään. Onko mun pakko haluta lenkille? Kysyn itseltäni ja vastaan ON - koska se tekee niin hyvää. Päälle, fysiikalle, kaikelle. Mä tarvitsisin perseelle potkijan, ihan todella tarvitsisin. Tänään pakotan itseni lenkille ja tiedän että se on varmaankin ihan kivaa, mutta... terveisin mukavuudenhaluinen ja elämäänsä tyytyväinen laiskanainen. pah.... eikäku nyt mä lähen lenkille. --------------------  yhtä lenkkiä myöhemm

Njaah....loma loppui, duuni ja arki alkoi. Muistellaanpa vielä kuvien avulla loppulomaa :) Last weeks... Naantali tuo oiva kesäkaupunki     kesäkotimme parisen päivää     Luostarinmäki Turussa   Aurajoenrannalta      Niilo työn touhussa (Neil Young & Crazy Horse Kaisaniemessä 5.8.)   mökille viimeisiksi lomapäiviksi   Jotenkaan en enää osaa kirjoittaa tuosta ajasta, onhan tässä jo viikko painettu töitä :) Ihana ja hyvä loma, rentouttava. Puhutaan urheilusta. Niin, mun motivaatio juoksuun on ollut suht nollassa koko kesän. Johtuuko sitten hyvästä lomailusta vai mistä?..... Silti muutamia juoksulenkkejä sain aikaiseksi, pyöräilyjä yllättäen aika paljon. Mun valkoinen 7-vaihteinen Nopsani on saanut liikuntaa tänä kesänä. Sen paksuilla renkailla on yllättävän hyvä fillaroida myös maastoisemmissa olosuhteissa. Mutta myönnetään, että noi vaihdemäärät eivät riitä maantieajoon. Koska en kuitenkaan ole vieläkään se varusteluihminen, k