Siirry pääsisältöön

viihteellä ja kuumana

Aloitetaan nyt kuitenkin tästä:
the akward moment when...I totally loose my temper while driving. Juu täysin ja se tapahtui tänään. Ratin takana autossa.
Pakko jakaa tämä asia: lähden työpaikan autohallista, näen jo rampin alapäästä, että city-maasturi tms. tukkii tieni kadulla, mutta oletan, että siinä olisi jokin henkilö ratissa, koska porttikonkeja ja muita kapoisia tonttiliittymiähän ei saa tukkia pysäköimällä niiden eteen. 
Ajelen ylös, ei ketään missään. Auto ammottaa siis tyhjyyttään ja tukkii pääsyni kadulle täysin. Tööttäilen pari kertaa rauhallisesti, työmiehet kadulla kohottavat olkapäitään ja kertovat, ettei heillä ole mitään havaintoa kuskista. Höpisevät jotain kukkien toimittajasta. Odottelen rauhallisesti. Minua hiiltyneempi kanssatyöntekijäni manaa koska nyt tukkona on tämän city maasturin lisäksi minä autoineni. Sanon no can do, ootellaan. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan. Ootellaan ja ootellaan. Vähän tööttäilen. Sitten palaa käämi, marssin lähimpään liikehuoneistoon, kysyn kohteliaasti 'onkohan teillä jokin kukkatoimittaja parasta aikaa täällä ja jos on niin vähän äkkiä pyytäkää häntä siirtämään autonsa.'
Naiskuljettaja ilmestyy, siirtää autoansa niin, etten edelleenkään pääse pois eli kääntymään haluamaani suuntaan. Tukkii myös ko. suunnan liikenteen. Odottelen, vähän tööttäilen. Ei tapahdu mitään. Marssin kyseisen auton kuskin puolelle, viittilöin naiselle, että aja nyt pois siitä edestä, tukit koko liikenteen. Ei avaa henkilö edes ikkunaa. Sanon hiukan voimakkaammin, että avaa nyt h......tti edes ovea vähän. Raottaa millin. Pyydän siirtymään pois tieltä, että pääsen itse pois porttikongista ja muukin liikenne pääsisi kulkemaan. Katsoo minua kauhuissaan ja huutaa minulle, ettei tee mitään koska huudan. (?) Luoja, siinä vaiheessa teki mieli todella alkaa huutamaan.
Marssin autolle (puhisen) ja odotan, lopulta luovutan ja väännän itse väkisin vastakkaiselle kaistalle joka siis ruuhka-aikaan on virtanaan autoja, lähden totaalisen vika suuntaan tämä ihanan rouvan takia, jo  pahasti myöhässä eskarilaisen hausta. Made it anyways.

Hölmöintä tässä on se, että mulla tuli semmoinen olo, että olen tehnyt jotain väärin?
Huokaus. Ehkä kuitenkin olisi kiva, jotta tavaran (kukkapuskien) toimittajat (naiset, jotka menevät lukkoon auton ratissa) huomioisivat sen etteivät ruuhka-aikaan jätä kotteroitansa miten sattuu. Ja jos jättävät siirtävät ne ilman psykoosia. ;-) Ja naisena saan harrastaa seksismiä, koska tämä henkilö oli nainen (ja hyvin lukossa tilanteesta).

Tämä oli se kuumana osuus.

Juu sitten se viihde osuus, olen ollut vähän viihteellä. Nähnyt rakkaita vanhoja ystäviäni ja nauttinut.
Bilettänyt melkein 24h (miinus unet). Okei siitä seurasi totaali väsymys, mutta kannatti.
Nyt paiskitaan töitä, vähän urheillaan ja sit kohta Paris <3
Eipä nyt muuta... :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vuoden ekat kilometrit

matkapostauksesta juoksupostaukseen... Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu. Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä). Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena. Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa. Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitä...