Siirry pääsisältöön

viihteellä ja kuumana

Aloitetaan nyt kuitenkin tästä:
the akward moment when...I totally loose my temper while driving. Juu täysin ja se tapahtui tänään. Ratin takana autossa.
Pakko jakaa tämä asia: lähden työpaikan autohallista, näen jo rampin alapäästä, että city-maasturi tms. tukkii tieni kadulla, mutta oletan, että siinä olisi jokin henkilö ratissa, koska porttikonkeja ja muita kapoisia tonttiliittymiähän ei saa tukkia pysäköimällä niiden eteen. 
Ajelen ylös, ei ketään missään. Auto ammottaa siis tyhjyyttään ja tukkii pääsyni kadulle täysin. Tööttäilen pari kertaa rauhallisesti, työmiehet kadulla kohottavat olkapäitään ja kertovat, ettei heillä ole mitään havaintoa kuskista. Höpisevät jotain kukkien toimittajasta. Odottelen rauhallisesti. Minua hiiltyneempi kanssatyöntekijäni manaa koska nyt tukkona on tämän city maasturin lisäksi minä autoineni. Sanon no can do, ootellaan. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan. Ootellaan ja ootellaan. Vähän tööttäilen. Sitten palaa käämi, marssin lähimpään liikehuoneistoon, kysyn kohteliaasti 'onkohan teillä jokin kukkatoimittaja parasta aikaa täällä ja jos on niin vähän äkkiä pyytäkää häntä siirtämään autonsa.'
Naiskuljettaja ilmestyy, siirtää autoansa niin, etten edelleenkään pääse pois eli kääntymään haluamaani suuntaan. Tukkii myös ko. suunnan liikenteen. Odottelen, vähän tööttäilen. Ei tapahdu mitään. Marssin kyseisen auton kuskin puolelle, viittilöin naiselle, että aja nyt pois siitä edestä, tukit koko liikenteen. Ei avaa henkilö edes ikkunaa. Sanon hiukan voimakkaammin, että avaa nyt h......tti edes ovea vähän. Raottaa millin. Pyydän siirtymään pois tieltä, että pääsen itse pois porttikongista ja muukin liikenne pääsisi kulkemaan. Katsoo minua kauhuissaan ja huutaa minulle, ettei tee mitään koska huudan. (?) Luoja, siinä vaiheessa teki mieli todella alkaa huutamaan.
Marssin autolle (puhisen) ja odotan, lopulta luovutan ja väännän itse väkisin vastakkaiselle kaistalle joka siis ruuhka-aikaan on virtanaan autoja, lähden totaalisen vika suuntaan tämä ihanan rouvan takia, jo  pahasti myöhässä eskarilaisen hausta. Made it anyways.

Hölmöintä tässä on se, että mulla tuli semmoinen olo, että olen tehnyt jotain väärin?
Huokaus. Ehkä kuitenkin olisi kiva, jotta tavaran (kukkapuskien) toimittajat (naiset, jotka menevät lukkoon auton ratissa) huomioisivat sen etteivät ruuhka-aikaan jätä kotteroitansa miten sattuu. Ja jos jättävät siirtävät ne ilman psykoosia. ;-) Ja naisena saan harrastaa seksismiä, koska tämä henkilö oli nainen (ja hyvin lukossa tilanteesta).

Tämä oli se kuumana osuus.

Juu sitten se viihde osuus, olen ollut vähän viihteellä. Nähnyt rakkaita vanhoja ystäviäni ja nauttinut.
Bilettänyt melkein 24h (miinus unet). Okei siitä seurasi totaali väsymys, mutta kannatti.
Nyt paiskitaan töitä, vähän urheillaan ja sit kohta Paris <3
Eipä nyt muuta... :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7 päivän valohoito

Juoksublogini matkailuaiheet jatkuvat, mutta nytkään ei seuraa mitään laajamittaista matkareportaashia kohta kohdalta vain kurkistuksia joulunajan aurinkomatkaamme, joka tapahtui tällä kertaa kolmistaan miehen ja nuorimman naperon kanssa Gran Canarian Puerto Ricoon.
On muuten hyvä, että mä pääsen aina reissuun :) Vuonna 2013 miehen kanssa Roomassa, tyttären kanssa Pariisissa ja miehen sekä pojan kanssa Gran Canarialla. Plus kotimaanreissut (työ&huvi).

Muuten aikanaan kun tapasin nykyisen elämäni miehen (voiko noin sanoa?), hän ihmetteli matkustusintoani (onnekseni minuun on lapsesta asti istutettu matkustusilo). Kiva kun matkailu maistuu nykyään hänellekin hyvin. Mitään suurmatkaajia ei kuitenkaan olla, jotkuthan vapaa-aikalomailee joka toinen kuukausi läpi vuoden. (kateus tai ehkä ei, pakkaa - purkaa - pesee pyykkiä - istuu lentokoneessa...kuka nyt tykkäisi koneessa istua?)

Menimme siis Gran Canarian PuertoRicoon, varman auringon kohteeseen. Koskaan en ole aiemmin reissannut Kan…

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut.
Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin.

Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei.

Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä.
Ei auta sormen heiluttel…

sisäinen erakko

mä sain viime viikonloppuna huikean idean (ei se tosin ole lainkaan uusi idea), mutta ajattelin sitä todella pitkästä aikaa ja ensi kertaa miehelleni ääneen.
Olen koko täysi-ikäisyyteni (ehkä jo paljon aiemminkin) haaveillut omasta pienestä talosta meren rannalla (milloin Englannissa, milloin Uudessa-Seelannissa) ja nähnyt itseni siellä noin eläkeikäisenä.
Okei, okei, parikymppisenä näin itseni siellä jo 50-vuotiaana. Mutta tuon iän vääjäämättä lähestyessä (alle 10 vuotta - hyi kamala sentään) näen siis itseni siellä noin 60+ -vuotiaana. Hyväkuntoisen kauniina mummona ja yksin. Eläen kaikesta vapaana ja niin kuin huvittaa. Ehkä nauttienkin, ehkä myös hiukan raataen hyvän osittain omavaraisenkin elämän eteen. Mutta siis yksin.
Tällaiselle perheelliselle, joka todella rakastaa ja tykkää perheestään, ehkä outo haave. Mutta sisäinen erakkoni vaatii tuota näkymää. On aina vaatinut. Henkireikä.
Muut henkireikäni kuten joogan (jota teemme hauskasti ryhmässä ja joka on äärimmäisen hauskaa …