Runningsup

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on). Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne... Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu... Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni. Mutta se huomio, jonka tein oli siis se,...

 Rakastan kiviä ja kalliota ( ja merta), enkä ymmärrä miksen ole ammatiltani geologi. Tämänkin asian tajusin vasta taannoin yhdellä juoksulenkillä. (ehkä lenkeillä on liikaa aikaa ajatella :) ) Nyt ammatti on se mikä on ja työ on se mihin on tultu, enkä ole lainkaan tyytymätön. Ehen. Mutta silti.     Tämä maisema puhuttelee mua valtavasti, paikassa Noux. Juu ja eilinen iltalenkki taas muistutti juoksun olevan mulle se juttu, minkä avulla myös jaksaa. Jos sattuisi olemaan liikaa töitä ja arjen vapaa-aikakin aikamoisen täynnä välillä.....huh. Viikonloppuja ja joululomaa odotellessa :)   Mutta kyllä se sopivasti kaikkea aikakin vielä tulee, tiedän. (ensi kuussa?) Nyt mennään näin, välillä tukka soikeena toisinaan pickup- latte ja sämpylä kourassa. (hohdokasta, not!!!) Toisaalta jutustelin tutun kanssa, joka pitää välivuotta töistä. En mä kyllä sellaisen tarpeessakaan ole, vielä ;-) Kunhan muistan pistää tohon jääkaapin oveen keltaisen ...

Sitä mukaa kun puut vähentelee varusteitaan, mun ruokahalu kasvaa. Yllä oleva gourmet-pizza oli ehkäpä paras pizzatuotos, jonka olen koskaan tehnyt. Jauheliha-smetana-mozzarella- home made pizza, jonka spesiaalin maun salaisuutena on itsetehty tomaattikastike. Ja pitäähän sitä naisen syödä, että jaksaa juosta, astangailla ja uida.... :) (=viikon urheilusaldo, lisänä huikea juoksukisa oman ja naapurin nelivuotiaan kanssa, ihania punaposkia ja niin tosissaan pinkoivat menemään).   Ensi viikolla arjen pikanttina lisänä mm. sushilounasta ja klassisen musiikin konserttia ystävättären kanssa ja syksyistä päivän hemmottelumatkaa etelään tyttö+naisjengillä. Ja muutama kirpeä aamulenkki tietysti!   Muuten, viikon hauskimman kommentin juoksemisesta luin naistenlehdestä (hömpömpömppää): 'Juoksen kovempaa korkokengillä kuin lenkkareilla'. Eli tästä voisi tehdä viikon lukijakisan :) Kuka väittää näin?

Nyt kun olen märehtinyt hetken verran kympin aikaani ja todennut, että (pöh ja pah) tottakai olen kehittynyt huimasti. Jos alkutaipaleella (noin 2,5 vuotta sitten) juoksin kympin tuntiin ja tod. tiesin juosseeni. Niin nyt kun juoksen sen tuntiin, en ole moksiskaan. Toisin sanoen, vähän lisää vauhtia ensi kisassa. Ja myönnetään viime syksynä olin iskussa kun kilometri aika oli 5,7min/km, kun se nyt on 6,0min/km. Oikeita juoksijoita naurattaa tässä kohtaa ja tuollaiset tulokset! Mutta tuon kympin kisa-ajan (ihan sama mitä kotilenkeillä mittailen :)) tulen vielä paremmaksi juoksemaan. Silti mun päätavoite on jatkossa puolikkaan ajan saattaminen kahteen tuntiin sekä tavoite no:2 maastojuoksun (oikean) aloittaminen. Ja aivan sama missä järjestyksessä ja koska, kunhan tulee tapahtumaan :)  Kaksi vimosinta lenkkiä on mennyt niin letkein koivin ja juoksusta nauttien, että voi hyvä tavaton sentää...

Kyllä ne nyt oli sitten siinä tältä syksyltä, juoksutapahtumat siis. Olin pääkaupunkijuoksussa eilen vartilla, kolmatta kertaa. Aika ei parantunut. Siinä samassa kykin koko ajan eli neljän minuutin marginaalissa kaikissa mun kisakympeissä (myös ihan ekassa eli Naisten kympissä vuonna 2010). Ei-ei-ei ja ei. Kymppi on mun lempilenkkimatka, mutta monesti tekisi mieli juosta enempikin. Onko se sitten niin, että olenkin pitkien matkojen juoksija? Kymppi on sellainen kiva verryttely? Njaah...mä niin haluan parantaa vielä joskus kisakymppiä!!! Eilinen juoksu tuntui erityisen hyvältä ja juoksin vauhdikkaasti ja oli suorastaan ihanaa. Olkoot se sitten pääasia! Upea juoksusää ja hyvä fiilinki :) Nyt mä vaan lenkkeilen ja nautin loppusyksyn hapekkaasta säästä poluilla, raiteilla ja maanteillä. Ryhdyn suunnittelemaan ensi vuoden tapahtumia JA ostan vihdoin ne maastojuoksulenkkarit.