Rakastan kiviä ja kalliota ( ja merta), enkä ymmärrä miksen ole ammatiltani geologi. Tämänkin asian tajusin vasta taannoin yhdellä juoksulenkillä. (ehkä lenkeillä on liikaa aikaa ajatella :) )
Nyt ammatti on se mikä on ja työ on se mihin on tultu, enkä ole lainkaan tyytymätön. Ehen. Mutta silti.
Tämä maisema puhuttelee mua valtavasti, paikassa Noux.
Juu ja eilinen iltalenkki taas muistutti juoksun olevan mulle se juttu, minkä avulla myös jaksaa. Jos sattuisi olemaan liikaa töitä ja arjen vapaa-aikakin aikamoisen täynnä välillä.....huh. Viikonloppuja ja joululomaa odotellessa :)
Mutta kyllä se sopivasti kaikkea aikakin vielä tulee, tiedän. (ensi kuussa?) Nyt mennään näin, välillä tukka soikeena toisinaan pickup- latte ja sämpylä kourassa. (hohdokasta, not!!!) Toisaalta jutustelin tutun kanssa, joka pitää välivuotta töistä. En mä kyllä sellaisen tarpeessakaan ole, vielä ;-) Kunhan muistan pistää tohon jääkaapin oveen keltaisen stickerin, jossa lukee: *Lenkille kolme kertaa viikossa*. Viime viikolla olin kerran (en kerennyt muilta menoiltani...), se ei riitä.
Kommentit
Lähetä kommentti