Siirry pääsisältöön

kympin aika

Kyllä ne nyt oli sitten siinä tältä syksyltä, juoksutapahtumat siis.
Olin pääkaupunkijuoksussa eilen vartilla, kolmatta kertaa. Aika ei parantunut. Siinä samassa kykin koko ajan eli neljän minuutin marginaalissa kaikissa mun kisakympeissä (myös ihan ekassa eli Naisten kympissä vuonna 2010). Ei-ei-ei ja ei.

Kymppi on mun lempilenkkimatka, mutta monesti tekisi mieli juosta enempikin. Onko se sitten niin, että olenkin pitkien matkojen juoksija? Kymppi on sellainen kiva verryttely?
Njaah...mä niin haluan parantaa vielä joskus kisakymppiä!!!

Eilinen juoksu tuntui erityisen hyvältä ja juoksin vauhdikkaasti ja oli suorastaan ihanaa. Olkoot se sitten pääasia! Upea juoksusää ja hyvä fiilinki :)

Nyt mä vaan lenkkeilen ja nautin loppusyksyn hapekkaasta säästä poluilla, raiteilla ja maanteillä. Ryhdyn suunnittelemaan ensi vuoden tapahtumia JA ostan vihdoin ne maastojuoksulenkkarit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...