Siirry pääsisältöön

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan.
Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta?
Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee.
No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noin 16 km kohdalla ja siitä muutama kilsa eteenpäin ajattelin vakavasti, että tää on ihan pimeetä hommaa. Kun siitä taas pääsi juoksu kulki ihan ok jos ei huomioinut niitä varpaita ja jo aivan selvästi tuntuvia rakkuloita päkiöiden sivussa. Noissa lenkkareissa ei ole koskaan käynyt aiemmin noin, ovat siis roskiskamaa nyt.
Viimeinen mäki stadikalle noustessa oli kamala, kamala, kamala. Kunnes kuin jostain taiottuna tuttu kannustaja tsemppasi minua Hyvä huudoilla. Kiitos sinulle! Muutoin jaksaa jaksaa ja tossua toisen eteen ja näyttääpä vaikealta kommentit meille juoksijoille olivat vähän kuin eräs nainen totesikin maaliin tullessaan: 'juoksivat itse!' Niinpä! ;-)
Kuvaaja kysyi minulta 'miltä nyt tuntuu?' Vastaus tuli suoraan: Kamalalta! Että näin tällä kertaa. Hyvä fiilis tuli vasta noin puoli tuntia juoksun jälkeen, jolloin alkoi euforian hetki. Ja päätin jo kotimatkalla, että a) elokuussa seuraava puolikas b) syyskuussa taas ja ensi vuonna jos vaan lonkka ja hermot kestää, kesällä 2014 eka koko maraton. Hitto! Nyt se on sanottu ääneen.
Nyt en edes ajattele juoksemista kolmeen päivään, ostan uudet lenkkarit ja alan sitten sisäänajamaan niitä. En mä ole vielä luopunut toivosta, etten pystyisi parantamaan puolikkaan aikaani :) Sehän toimii motivaattorina. Toisaalta matka oli kyllä sellainen koettelemus, että juu tuokin aika oli saavutus. Mutta ensi kerrallahan lonkka ei vihoittele ja tossut toimivat ja ryysistäkään ei oo..... ;-) Ja kyllä siellä erinnäisiä kivoja fiilareita tuli, suorastaan kiksejä.
HCR:n reittiin alan jo kyllästyä tai siis Ruskeasuon ja PikkuHuopalahden puisto ja ruovikko osuuksiin. Boooooring. City osuudet on tosi jees. Järjestelyt toimivat tänä vuonna täydellisesti, kertakaikkiaan hienosti. Ja lopuksi:
Onnea kaikille maaliin päässeille, me ollaan mahtavia!

Kommentit

  1. Onnea jälleen kerran juoksusta vaikkei helpoimmasta päästä ollutkaan! Ja onnea uusien tossujen ostoon, toivottavasti löydät sopivat eikä tieto lisää tuskaa ainakaan liikaa :b

    VastaaPoista
  2. Onnea! Jo sen vuoksi et pystyt juoksemaan jalat rakoilla.
    Ihme nainen!

    VastaaPoista
  3. Onnea juoksusta ja tsemppiä ensi vuoden koitokseen jo nyt!

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Vieläkin puistattaa ajatus juoksemisesta, että ihan rauhassa olen nyt juoksematta hetken. Lonkka äityi tuskalliseksi. Mutta eiköhän tämä tästä. Ei ole vielä koskaan tullut tällaistä juoksuangstia 'kisan'jälkeen. Jaahas ehkä tämä(kin) kuuluu taudin kuvaan (pistetään kokemusten joukkoon). Ihan kamala muuten katsoa itsestään videopätkää, aivan kamalaa. (kaikki hcr juoksijat videoitiin puolivälissä ja maaliintulossa.) Kuka tuo lyllertäjä on? Kysyn vaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t