No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan.
Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta?
Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee.
No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noin 16 km kohdalla ja siitä muutama kilsa eteenpäin ajattelin vakavasti, että tää on ihan pimeetä hommaa. Kun siitä taas pääsi juoksu kulki ihan ok jos ei huomioinut niitä varpaita ja jo aivan selvästi tuntuvia rakkuloita päkiöiden sivussa. Noissa lenkkareissa ei ole koskaan käynyt aiemmin noin, ovat siis roskiskamaa nyt.
Viimeinen mäki stadikalle noustessa oli kamala, kamala, kamala. Kunnes kuin jostain taiottuna tuttu kannustaja tsemppasi minua Hyvä huudoilla. Kiitos sinulle! Muutoin jaksaa jaksaa ja tossua toisen eteen ja näyttääpä vaikealta kommentit meille juoksijoille olivat vähän kuin eräs nainen totesikin maaliin tullessaan: 'juoksivat itse!' Niinpä! ;-)
Kuvaaja kysyi minulta 'miltä nyt tuntuu?' Vastaus tuli suoraan: Kamalalta! Että näin tällä kertaa. Hyvä fiilis tuli vasta noin puoli tuntia juoksun jälkeen, jolloin alkoi euforian hetki. Ja päätin jo kotimatkalla, että a) elokuussa seuraava puolikas b) syyskuussa taas ja ensi vuonna jos vaan lonkka ja hermot kestää, kesällä 2014 eka koko maraton. Hitto! Nyt se on sanottu ääneen.
Nyt en edes ajattele juoksemista kolmeen päivään, ostan uudet lenkkarit ja alan sitten sisäänajamaan niitä. En mä ole vielä luopunut toivosta, etten pystyisi parantamaan puolikkaan aikaani :) Sehän toimii motivaattorina. Toisaalta matka oli kyllä sellainen koettelemus, että juu tuokin aika oli saavutus. Mutta ensi kerrallahan lonkka ei vihoittele ja tossut toimivat ja ryysistäkään ei oo..... ;-) Ja kyllä siellä erinnäisiä kivoja fiilareita tuli, suorastaan kiksejä.
HCR:n reittiin alan jo kyllästyä tai siis Ruskeasuon ja PikkuHuopalahden puisto ja ruovikko osuuksiin. Boooooring. City osuudet on tosi jees. Järjestelyt toimivat tänä vuonna täydellisesti, kertakaikkiaan hienosti. Ja lopuksi:
Onnea kaikille maaliin päässeille, me ollaan mahtavia!
Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta?
Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee.
No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noin 16 km kohdalla ja siitä muutama kilsa eteenpäin ajattelin vakavasti, että tää on ihan pimeetä hommaa. Kun siitä taas pääsi juoksu kulki ihan ok jos ei huomioinut niitä varpaita ja jo aivan selvästi tuntuvia rakkuloita päkiöiden sivussa. Noissa lenkkareissa ei ole koskaan käynyt aiemmin noin, ovat siis roskiskamaa nyt.
Viimeinen mäki stadikalle noustessa oli kamala, kamala, kamala. Kunnes kuin jostain taiottuna tuttu kannustaja tsemppasi minua Hyvä huudoilla. Kiitos sinulle! Muutoin jaksaa jaksaa ja tossua toisen eteen ja näyttääpä vaikealta kommentit meille juoksijoille olivat vähän kuin eräs nainen totesikin maaliin tullessaan: 'juoksivat itse!' Niinpä! ;-)
Kuvaaja kysyi minulta 'miltä nyt tuntuu?' Vastaus tuli suoraan: Kamalalta! Että näin tällä kertaa. Hyvä fiilis tuli vasta noin puoli tuntia juoksun jälkeen, jolloin alkoi euforian hetki. Ja päätin jo kotimatkalla, että a) elokuussa seuraava puolikas b) syyskuussa taas ja ensi vuonna jos vaan lonkka ja hermot kestää, kesällä 2014 eka koko maraton. Hitto! Nyt se on sanottu ääneen.
Nyt en edes ajattele juoksemista kolmeen päivään, ostan uudet lenkkarit ja alan sitten sisäänajamaan niitä. En mä ole vielä luopunut toivosta, etten pystyisi parantamaan puolikkaan aikaani :) Sehän toimii motivaattorina. Toisaalta matka oli kyllä sellainen koettelemus, että juu tuokin aika oli saavutus. Mutta ensi kerrallahan lonkka ei vihoittele ja tossut toimivat ja ryysistäkään ei oo..... ;-) Ja kyllä siellä erinnäisiä kivoja fiilareita tuli, suorastaan kiksejä.
HCR:n reittiin alan jo kyllästyä tai siis Ruskeasuon ja PikkuHuopalahden puisto ja ruovikko osuuksiin. Boooooring. City osuudet on tosi jees. Järjestelyt toimivat tänä vuonna täydellisesti, kertakaikkiaan hienosti. Ja lopuksi:
Onnea kaikille maaliin päässeille, me ollaan mahtavia!
Onnea jälleen kerran juoksusta vaikkei helpoimmasta päästä ollutkaan! Ja onnea uusien tossujen ostoon, toivottavasti löydät sopivat eikä tieto lisää tuskaa ainakaan liikaa :b
VastaaPoistaOnnea! Jo sen vuoksi et pystyt juoksemaan jalat rakoilla.
VastaaPoistaIhme nainen!
Onnea juoksusta ja tsemppiä ensi vuoden koitokseen jo nyt!
VastaaPoistaKiitos. Vieläkin puistattaa ajatus juoksemisesta, että ihan rauhassa olen nyt juoksematta hetken. Lonkka äityi tuskalliseksi. Mutta eiköhän tämä tästä. Ei ole vielä koskaan tullut tällaistä juoksuangstia 'kisan'jälkeen. Jaahas ehkä tämä(kin) kuuluu taudin kuvaan (pistetään kokemusten joukkoon). Ihan kamala muuten katsoa itsestään videopätkää, aivan kamalaa. (kaikki hcr juoksijat videoitiin puolivälissä ja maaliintulossa.) Kuka tuo lyllertäjä on? Kysyn vaan.
VastaaPoista