Siirry pääsisältöön

ulkoilmamuseossa

Rooma puri minuunkin, näin jälkeenpäin 5 päivää reissusta, huomaan olevani aikas lääpällään Roomaan.
Mikähän se oikein oli vai se kaikki? Rooma oli kivempi kuin kuvittelin. Ihmisläheinen, kerroksellinen, monimuotoinen, hilpeä, aurinkoinen, helteinenkin, runsas, Italialainen. Tunnistettavan Italialainen, olen ollut monessa paikassa Italiassa, mutten Roomassa.
Kaupunki poikkesi muista juuri erityisen näkyvällä kerroksellisuudellaan, se on rakentunut niin pitkän ajan kuluessa ja niin tiiviiksi, että se oli jo hauskan näköistä. Pokkana Pantheon tossa noin muun kaupunkirakenteen sisällä. Kirkkojen kylkeen rakennettu asuintaloja. Antiikin temppeleiden raunioiden päälle ja lomittain uutta. Ja uusi ei tässä tarkoita 1900-2000- lukua.
Yksi aukio löydettiin vanhasta kaupungista, joka on rakennettu samalla aikakaudella, selkeän suunnitellusti. Muutoin kaupunkia on rakennettu ja tuhottu ja taas rakennettu, tuloksena rento look :) Julkiset rakennukset ovat mahtipontisia läpi aikakausien.

 Pantheon ei jätä ketään kylmäksi. Olen mittakaavaihmisenä ovella.
Alla Patheonin uskomaton katto.

Ne aukiot, loputtomasti piazzoja ja fontanoita. Suosikki Piazzani oli Ghetton kupeessa, pieni Roomalaisittain vaatimaton fontana ja ihana aperitiivipaikka 'Bartaruga' sen kupeessa.
 
Erityisen hauskaa Roomassa oli loputtomat viinihetket (Proseccoa, talon valkkaria/punkkua, Amaronea) silloin tällöin, välitankkauksia, aperitiivejä sekä yömyssyjä.
 
Ruokaihmisenä suosittelen 4 illan kokemuksella, Ghettoa ja Trastevereä, joihin päädyimme kaksi iltaa liian myöhään. Sitä ennen otimme pizzat ja pastat matkan varrella siellä ja täällä, ihan ok. 
Ghetton (kävimme mm.Il Giardano Romano) ja Trasteveren alueet olivat pullollaan kivan näköisiä iltaruokapaikkoja ja emme pettyneet. Ne olivat myös sopivan pitkän kävelymatkan päässä Spagnalta (ja siis hotellilta), näillä iltavaelluksilla näki Rooman iltafiilistä hyvin.
 
Lounasta/pikkupurtavaa saa napattua tarpeen mukaan: salaattia viinillä, kahvit ja cornettot tai oluet ja pähkinöitä/ muuta juoman kylkeen, jotka siis usein kuuluivat juoman hintaan.
Miten nyt milloinkin on tarvetta ja aikaa. Koska Roomassa ei saa nopeasti mitään muuta kuin kahvilasta sen espresson! Muutoin istut pöytään, tuumailet ja tilaat, odotat kaikessa rauhassa. Nautiskelet ja lopuksi tilaat laskun, maksat ja annat tipin. Juuri sopivasti nuutuneinkin reissaaja palautuu entistä ehommaksi kaiken tuon jälkeen. Amerikkalaiset turistit näyttivät olevan niitä kärsimättömimpiä :) Kyllä meillä eurooppalaisilla on kuitenkin rentoutumisen taito! Ja sitten taas painetaan menemään.
 
 
Raunioihin rakastuneena tyyppinä tietenkin Colosseum ja Forum Romanum puhuttelivat minua, mutta Roomassa on liikaa raunioita. Niitä on kaikkialla. Tulee yltäkylläisyys raunioista, kirkoista ja museoista. Todellakin!
Forum Romanum ja Colosseum
 
 
Taidetta näkee mukavasti kirkoissa ja yltäkylläisesti museoissa. Kirkkoja kolusimme varmaan 15, museoita vain muutaman. Ei vaan jaksanut enää suodattaa kauneutta. Liika on liikaa. Modernimpaa arkkitehtuuria (mm. Maxx ja Auditorium Parco della Musica) matkasimme katsomaan myös ratikalla. Julkiset toimivat Roomassa näppärästi. Käytimme ratikkaa ja metroa. Päivälippu 6 euroa, 75 min. lippu 1,5 euroa. Eli ei mitään verrattuna pääkaupunkiseutumme hintoihin!
 
Muutoinkin väitteeseen Rooma on kallis, en voi yhtyä. Edullisempi kuin Helsinki. Ja sehän on aina plussaa. Ruoka ja juoma on hieman edullisempaa Rooman ravintoloissa kuin meillä. Turistikama maksaa, mutta ei liikaa. Luksusta jos ei haikaile pärjää ihan hyvin. Suhtautuminen turisteihin on luonnollisesti hyvää, kaupunki elää turismissa. Pari turisteihin kyllästynyttä asiakaspalvelualan ihmistä näkyi.
 
Roomassa eletään ulkona, myös me. Kävimme todellakin hotellissa vain nukkumassa ja söimme aamiaisen.
'Katutaiteilijoita' näkyi ja ihan riesaksi asti ruusujen/krääsäntuputtajia. Niihin piti suhtautua yliolkaisesti, muutoin ei saanut hetken rauhaa. Nämä ruusujen, sateen/päivänvarjojen ja erilaisten härpättimien kaupustelijat eivät tee hommiaan tietenkään laillisesti ja muutama hupaisa taka-ajotilanne nähtiin kun carabinieri viitsi pinkaista kaupustelijan perään.
 
 katutaitelijoita ja gladiaattoreita
 
Italialaiset jonottavat iltaisin Gelato-annostansa, me myös yhden kerran. Taivaallista pistaasijäätelöä!  Kuljimme ihmisvirtojen mukana poikkesimme putiikeissa ja sivukujilla, katselimme ihmisvilinää piazzojen laidoilta trattorioissa. Ihmettelimme Italialaisten sitkeyttä jonottaa ilmaiskonsertteihin ja heidän loputonta ihastustansa Paaviinsa, Il Papaan. Vatikaani, Pietarin kirkko ja uusi paavi nähty. Hulluja nuo Roomalaiset :)

Vielä jotain siitä kaikesta mitä tuli koettua ja nähtyä, eikä vaan kerralla jaksa tähän tuottaa, haluan mainita. Borghesen puisto, olipas hiukan erilainen puistokokemus. Sinne Roomalaiset tosiaankin kokoontuivat viettämään lauantaipäiväänsä lapsineen. Karusellit, kahvilat, museot, lammet, polkupyörät, oli muuten melkein ainoa paikka missä näki paikallisia fillarin selässä! Roomassa mennään autolla, skootterilla, julkisilla tai jalan.
Hupaisinta oli eräät vanhemmat, jotka olivat tyrkänneen vaippaikäisensä kauko-ohjattavaan pikkumersuun, jossa kersa sitten naureskeli ja tavoitteli ilmapalloa, vanhempien ohjatessa menopeliä. Mainiota!
 
vauvan menopeli

Ah Rooma, nyt olen päässyt siihen joukkoon tummaan, joka voi niin sanoa. Treviin heitin varmuuden vuoksi kolikon kaikkien sääntöjen mukaisesti olan yli. Palaan siis joskus Roomaan!

tästä legendastahan Rooman kaupunki sit lähti: Romulus ja Remus, joita naarassusi imettää 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää