otsikko ei viittaa nyt mihinkään sm-leikkeihin, vaan ohimeneviin ahdistushetkiin (esim. työ)elämässä. Elämäni on tätä nykyä onnekseni aikas ahdistusvapaata! No, yleisesti ottaen on. Ihanan reissun jälkeen tuntuu ihan hyvältä olla arjessa sittenkin, mutta pahoja tuokioita varten pitää olla turvasana (loma/matka) plakkarissa. Ja onhan tuo loma tuolla jossain kaukana siintämässä. Matka vieläkin kauempana.
Juoksuasiaa: kokeilin onneani eilen, 3 viikon tauon jälkeen. Sen verran olen ollut juoksemati. Joogannut olen, hyvin on mennyt. Ja kävellyt vieläkin enemmän. Ei ole sattunut lonkkaan yhtään.
Heti alkuun otin järjettömän 2 kilsan juoksuspurtin, uudet tossut lennättivät minua ja juoksuinto. Menin heittämällä edessäni 'löntystelevän' miesjuoksijan ohi. Sitten meinasi lähteä taju, hölläsin ja lopulta kävelin ja hölkkäilin kevyesti loput 3 kilsaa, kunnes huomasin, että kipu on palannut, aerobinen kunto on nolla ja vain jalat jaksaisivat.
Kotiin tuli tulipunainen ja hikinen nainen, jota sattui lonkkaan (ei tolkuttomasti kuitenkaan) ja uudet tossutkin tuntuivat hölskyviltä. Njah, katsotaan torstaina uudelleen tuollainen minilenkki. Katsotaan onko musta vieläkään palaavaksi lenkkipoluille. Voisin uumoilla, että jos ei 6 viikossa parane, on mentävä kuvauttamaan toi lonkan kapistus tai jotain. En kyllä voi uskoa, että olisi hajonnut, joku on 'vaan' revennyt/rasittunut liikaa joskus, mutta niin vaivihkaa etten pysty hahmottamaan missä ja milloin?
Ja joo se turvasana ei liene kesäloma, joka vietetään 'ihan vaan mälsästi' Suomessa :) Vaan Pariisi.
Hmmmm....pitäisiköhän lokakuinen reissu jo pikkuhiljaa varata? ;-)
Juoksuasiaa: kokeilin onneani eilen, 3 viikon tauon jälkeen. Sen verran olen ollut juoksemati. Joogannut olen, hyvin on mennyt. Ja kävellyt vieläkin enemmän. Ei ole sattunut lonkkaan yhtään.
Heti alkuun otin järjettömän 2 kilsan juoksuspurtin, uudet tossut lennättivät minua ja juoksuinto. Menin heittämällä edessäni 'löntystelevän' miesjuoksijan ohi. Sitten meinasi lähteä taju, hölläsin ja lopulta kävelin ja hölkkäilin kevyesti loput 3 kilsaa, kunnes huomasin, että kipu on palannut, aerobinen kunto on nolla ja vain jalat jaksaisivat.
Kotiin tuli tulipunainen ja hikinen nainen, jota sattui lonkkaan (ei tolkuttomasti kuitenkaan) ja uudet tossutkin tuntuivat hölskyviltä. Njah, katsotaan torstaina uudelleen tuollainen minilenkki. Katsotaan onko musta vieläkään palaavaksi lenkkipoluille. Voisin uumoilla, että jos ei 6 viikossa parane, on mentävä kuvauttamaan toi lonkan kapistus tai jotain. En kyllä voi uskoa, että olisi hajonnut, joku on 'vaan' revennyt/rasittunut liikaa joskus, mutta niin vaivihkaa etten pysty hahmottamaan missä ja milloin?
Ja joo se turvasana ei liene kesäloma, joka vietetään 'ihan vaan mälsästi' Suomessa :) Vaan Pariisi.
Hmmmm....pitäisiköhän lokakuinen reissu jo pikkuhiljaa varata? ;-)
Kommentit
Lähetä kommentti