Siirry pääsisältöön

Turvasana

otsikko ei viittaa nyt mihinkään sm-leikkeihin, vaan ohimeneviin ahdistushetkiin (esim. työ)elämässä. Elämäni on tätä nykyä onnekseni aikas ahdistusvapaata! No, yleisesti ottaen on. Ihanan reissun jälkeen tuntuu ihan hyvältä olla arjessa sittenkin, mutta pahoja tuokioita varten pitää olla turvasana (loma/matka) plakkarissa. Ja onhan tuo loma tuolla jossain kaukana siintämässä. Matka vieläkin kauempana.

Juoksuasiaa: kokeilin onneani eilen, 3 viikon tauon jälkeen. Sen verran olen ollut juoksemati. Joogannut olen, hyvin on mennyt. Ja kävellyt vieläkin enemmän. Ei ole sattunut lonkkaan yhtään.

Heti alkuun otin järjettömän 2 kilsan juoksuspurtin, uudet tossut lennättivät minua ja juoksuinto. Menin heittämällä edessäni 'löntystelevän' miesjuoksijan ohi. Sitten meinasi lähteä taju, hölläsin ja lopulta kävelin ja hölkkäilin kevyesti loput 3 kilsaa, kunnes huomasin, että kipu on palannut, aerobinen kunto on nolla ja vain jalat jaksaisivat.

Kotiin tuli tulipunainen ja hikinen nainen, jota sattui lonkkaan (ei tolkuttomasti kuitenkaan) ja uudet tossutkin tuntuivat hölskyviltä. Njah, katsotaan torstaina uudelleen tuollainen minilenkki. Katsotaan onko musta vieläkään palaavaksi lenkkipoluille. Voisin uumoilla, että jos ei 6 viikossa parane, on mentävä kuvauttamaan toi lonkan kapistus tai jotain. En kyllä voi uskoa, että olisi hajonnut, joku on 'vaan' revennyt/rasittunut liikaa joskus, mutta niin vaivihkaa etten pysty hahmottamaan missä ja milloin?

Ja joo se turvasana ei liene kesäloma, joka vietetään 'ihan vaan mälsästi' Suomessa :) Vaan Pariisi.
Hmmmm....pitäisiköhän lokakuinen reissu jo pikkuhiljaa varata? ;-)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää