Siirry pääsisältöön

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään.
(luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...)

Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä)

2010 - 255 km
2011 - 460 km
2012 - 558 km
2013 - 481 km
2014 - 229 km

Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen), vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana.

Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti), siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :)

Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin harvakseltaan muistiin, en vaivaudu laskemaan. Tai kenenkään kiusaksi postailemaan jokaista suoritustani vaikkapa faceen. Toisaalta se voisi olla älyttömän tymäkkää! (hirnuu itsekseen)
Kaikkihan me tykätään niistä, jotka postaavat jokaikisen hyötyliikuntansakin ylös muiden nähtäville....toisaalta jos haluaa - saa, mut ketä kiinnostaa onko ollut koiran kanssa 3x lenkillä eilen, tänään ja huomenna...Kun olin itse koirallinen, sen kanssa oli oltava joka päivä 3x lenkillä....tai se onko imuroinut, leikkinyt lasten kanssa, juossut junaan...mitä niistä muuten lasketaan, askelia?

Idea= hyötyliikuntablogi, niille jotka eivät satu tietämään, että hyötyliikunta on osa elämää tai sitten ihan muuten vaan, hupiinsa. Äääks....olen pahansisuisella tuulella. Lenkkiiiiii!

Mutta joo, tämä lenkkivuosi on alkanut hyvin, taidan olla kunnossa taas. Pitkänmatkanjuoksija minussa on palaamassa. On kyllä siinä mielessä hienoa, että juoksu on tunkeutunut lihasmuistiin - tunnen palaavani normitilaan (tähän on siis tultu?).

Toukokuun lopussa tulee 6 vuotta täyteen juoksemista.
Minkälainen ihminen olisin ilman sitä: kammottava nalkuttaja, ylisuorittava nipottaja, muita ikävästi arvosteleva kaikkitietävä naputtaja vai vaan laiskanpulskea kokiksen imijä (taas hirnuu...)

Päästän teidän pahasta ja häippäsen just eikä melkein sinne lenkille.
Ja oikeille urheilijoille tiedoksi - mun luvut eivät ole vertailukelpoisia teidän lukujen kanssa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...