Siirry pääsisältöön

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään.
(luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...)

Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä)

2010 - 255 km
2011 - 460 km
2012 - 558 km
2013 - 481 km
2014 - 229 km

Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen), vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana.

Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti), siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :)

Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin harvakseltaan muistiin, en vaivaudu laskemaan. Tai kenenkään kiusaksi postailemaan jokaista suoritustani vaikkapa faceen. Toisaalta se voisi olla älyttömän tymäkkää! (hirnuu itsekseen)
Kaikkihan me tykätään niistä, jotka postaavat jokaikisen hyötyliikuntansakin ylös muiden nähtäville....toisaalta jos haluaa - saa, mut ketä kiinnostaa onko ollut koiran kanssa 3x lenkillä eilen, tänään ja huomenna...Kun olin itse koirallinen, sen kanssa oli oltava joka päivä 3x lenkillä....tai se onko imuroinut, leikkinyt lasten kanssa, juossut junaan...mitä niistä muuten lasketaan, askelia?

Idea= hyötyliikuntablogi, niille jotka eivät satu tietämään, että hyötyliikunta on osa elämää tai sitten ihan muuten vaan, hupiinsa. Äääks....olen pahansisuisella tuulella. Lenkkiiiiii!

Mutta joo, tämä lenkkivuosi on alkanut hyvin, taidan olla kunnossa taas. Pitkänmatkanjuoksija minussa on palaamassa. On kyllä siinä mielessä hienoa, että juoksu on tunkeutunut lihasmuistiin - tunnen palaavani normitilaan (tähän on siis tultu?).

Toukokuun lopussa tulee 6 vuotta täyteen juoksemista.
Minkälainen ihminen olisin ilman sitä: kammottava nalkuttaja, ylisuorittava nipottaja, muita ikävästi arvosteleva kaikkitietävä naputtaja vai vaan laiskanpulskea kokiksen imijä (taas hirnuu...)

Päästän teidän pahasta ja häippäsen just eikä melkein sinne lenkille.
Ja oikeille urheilijoille tiedoksi - mun luvut eivät ole vertailukelpoisia teidän lukujen kanssa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää