26. huhtikuuta 2012

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen.
En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein.
Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa. http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k

Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelleen, paremmalla onnella. Tässä välissä olen palannut mun ekaan juoksuoppaaseeni, jonka kivasti mieheltäni sain lahjaksi heti kun aloitin lenkkeilyt.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/naisen_juoksukirja/
Sieltä haarukoin itselleni sopivaa materiaalia ajoittain. Ihan selkeästi esikuva, tuollainen minua vanhempi juokseva nainen :) Suosittelen lämpimästi kirjaa!

Se minun on pitänyt kirjata tähän blogiin, syyt miksi aloin juosta. Alunperin siksi, että aloin katselemaan ympärilleni: juoksevia, lenkkeileviä naisia, miehiä, nuoria kokoajan ja jatkuvasti. Itse ulkoilin silloin ahkerasti nuorimmaisen kanssa leikkikenttä - puisto - metsä jne. tasoisesti. Urheilut olivat jääneet äitiysloman jalkoihin. Töihin paluu olisi kesän jälkeen edessä. Olin paskassa kunnossa. Ennen nuorimmaista lasta olin hyvässä kunnossa ja niiiiiiiiiiin timmi. Okei, jos naapurin hoikka kaunis rouva voi juosta niin kyllä minäkin voin. Tän tyyppisesti se alkoi. Eli esikuvia tarvitaan ja ne esikuvat löytyvät aluksi naapurista, sisaruksista, kaveripiiristä, omasta perheestä jne. vasta sen jälkeen alkaa tähyillä pidemmälle ja kiinnostua oikeista juoksijoista. Tai siis näin minun tapauksessani :) Nyt olen jopa välillä kiinnostunut urheilijoiden juoksutuloksista, hämmentävää!

22. huhtikuuta 2012

Kepeää

Olenpas yllättynyt ja päässyt huomaamattani melkein tavoitteeseeni. Juoksentelin pidemmän länkkärin alle 1:50 ja olen tyytyväinen. Kelpo aika, kelpo juoksu!

Olen erityisen tyytyväinen kun tovin kenkkuillut polveni ehti parantua ja pääsin toistaiseksi pisimpään tapahtumajuoksuuni.

Ilma oli mukava, reitti kiva, ei tullut tuskastuttavaa oloa missään kohdassa, meni jopa ihmeen helposti. Tosin otin juoksun lenkkeilyvauhtia, kepeästi.

Tälläinen kokemus rohkaisee minua järjettömästi, rohkaisee tällä tiellä. On melkein voittaja olo!

Treeni jatkuu ja ilmeisesti vihdoin keväisemmissä säissäkin :)

10. huhtikuuta 2012

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri!

Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa.
Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville.
Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa!

Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä!
Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect.

Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varmasti. Niin hulluksi en ole vielä tullut, että juoksisin töihin tai töistä kotiin (n.20km yhteen suuntaan). Mutta sekin päivä vielä nähdään, juu.

Viiden kilsan vinkit:
-juokse aluksi vain pari kertaa viikossa noin 2-3 km kerrallaan
-kun kunto kohonnut riittävästi voit kokeilla 4 km ja siitä sujuvasti 5 km/lenkki
-juokse kolme kertaa /viikko, välipäivät tärkeitä!
-välipäivinä treenataan keskivartalon hallintaa ja käydään uimassakin sekä kävelylenkeillä
-unohtamatta totaalisia lepopäiviä, jolloin ei edes ajatella urheilua!
-juokse välillä nopeasti ja välillä rauhallisemmin, lenkkikielessä intervalleja
-juokse maastossakin ja tsemppaa ylämäet juosten!
-kohta susta tuntuu jo että jaksat 6-7km....
-kuuntele ympäristön ääniä, katsele maisemia, ota tavoitepaikkoja minne asti juokset ja takaisin
-ja sit kun et enää jaksa kuunnella linnunlaulua, kuuntelee musiikkia
-muista hymy! :)
-jos saat rasitusvamman, parantele se kunnolla

tohon ylläolevaan en voi sanoa muuta kuin mulla toimi, aika nopeastikin tuo. Ja nopeasti tarkoittaa tässäkohtaa kuukaudessa. (eli sitten juoksin sen 6-7km) Tosin mä en kävellyt välillä eli se mitä kaikki suosittelevat aloittelevalle lenkkeilijälle. Mun pää ei anna periksi kävelylle. Mieluiten juoksen vähänkin kuin kävelen, juoksulenkillä. Tosin olen huomannut että sitkeys on aina palkittu, sitä jaksaakin. Eiköhän jokainen tee tavallansa tämänkin asian, kroppa tietää ja mieli.

Hauskinta ja haastavinta kuntojuoksussa on kokoajan ollut se, että tietää kehittyvänsä, mutta silti uudet kilometrienkat on aina työn takana. Nyt siis juoksentelen 7-12km lenkkejä pääsääntöisesti ja niitä vaihdellen.
Otan ehkä kaksi 18km lenkkiä ennen Länkkärijuoksua, joka on 17,4 km. Mutta rennosti mennään, koska puolmaraton on se kevään OIKEA tavoite. Ja puolmaraton läpi alle 2:30, mieluiten alle 2:15. HUH!

Varusteista: Mä aloitin perinteisesti vain ostamalla lenkkarit ja urheiluliivejä. Sit heti siihen juoksutrikoita parit ja juoksusukkia. Juoksupaidat, takit, hanskat ovat tulleet myöhemmin vasta. Olen siis ostanut sitä mukaa kun tuntuu ettei pärjää ilman. Nyt on menossa tokat lenkkarit! Jee!