Siirry pääsisältöön

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen.
En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein.
Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa. http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k

Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelleen, paremmalla onnella. Tässä välissä olen palannut mun ekaan juoksuoppaaseeni, jonka kivasti mieheltäni sain lahjaksi heti kun aloitin lenkkeilyt.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/naisen_juoksukirja/
Sieltä haarukoin itselleni sopivaa materiaalia ajoittain. Ihan selkeästi esikuva, tuollainen minua vanhempi juokseva nainen :) Suosittelen lämpimästi kirjaa!

Se minun on pitänyt kirjata tähän blogiin, syyt miksi aloin juosta. Alunperin siksi, että aloin katselemaan ympärilleni: juoksevia, lenkkeileviä naisia, miehiä, nuoria kokoajan ja jatkuvasti. Itse ulkoilin silloin ahkerasti nuorimmaisen kanssa leikkikenttä - puisto - metsä jne. tasoisesti. Urheilut olivat jääneet äitiysloman jalkoihin. Töihin paluu olisi kesän jälkeen edessä. Olin paskassa kunnossa. Ennen nuorimmaista lasta olin hyvässä kunnossa ja niiiiiiiiiiin timmi. Okei, jos naapurin hoikka kaunis rouva voi juosta niin kyllä minäkin voin. Tän tyyppisesti se alkoi. Eli esikuvia tarvitaan ja ne esikuvat löytyvät aluksi naapurista, sisaruksista, kaveripiiristä, omasta perheestä jne. vasta sen jälkeen alkaa tähyillä pidemmälle ja kiinnostua oikeista juoksijoista. Tai siis näin minun tapauksessani :) Nyt olen jopa välillä kiinnostunut urheilijoiden juoksutuloksista, hämmentävää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää