Siirry pääsisältöön

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen.
En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein.
Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa. http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k

Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelleen, paremmalla onnella. Tässä välissä olen palannut mun ekaan juoksuoppaaseeni, jonka kivasti mieheltäni sain lahjaksi heti kun aloitin lenkkeilyt.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/naisen_juoksukirja/
Sieltä haarukoin itselleni sopivaa materiaalia ajoittain. Ihan selkeästi esikuva, tuollainen minua vanhempi juokseva nainen :) Suosittelen lämpimästi kirjaa!

Se minun on pitänyt kirjata tähän blogiin, syyt miksi aloin juosta. Alunperin siksi, että aloin katselemaan ympärilleni: juoksevia, lenkkeileviä naisia, miehiä, nuoria kokoajan ja jatkuvasti. Itse ulkoilin silloin ahkerasti nuorimmaisen kanssa leikkikenttä - puisto - metsä jne. tasoisesti. Urheilut olivat jääneet äitiysloman jalkoihin. Töihin paluu olisi kesän jälkeen edessä. Olin paskassa kunnossa. Ennen nuorimmaista lasta olin hyvässä kunnossa ja niiiiiiiiiiin timmi. Okei, jos naapurin hoikka kaunis rouva voi juosta niin kyllä minäkin voin. Tän tyyppisesti se alkoi. Eli esikuvia tarvitaan ja ne esikuvat löytyvät aluksi naapurista, sisaruksista, kaveripiiristä, omasta perheestä jne. vasta sen jälkeen alkaa tähyillä pidemmälle ja kiinnostua oikeista juoksijoista. Tai siis näin minun tapauksessani :) Nyt olen jopa välillä kiinnostunut urheilijoiden juoksutuloksista, hämmentävää!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...
2 kommenttia
Lue lisää

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...
4 kommenttia
Lue lisää

päivän mietelauseet

muutama miete: - lasten harrastuksista . Lapsesta tulee liikkuvainen ja reipas ilman jokapäiväisiä jalkapallotreenejä tai voikkatunteja. Tämän olen tiennyt, koska olen itse muodostunut niin, vapaaehtoisesti liikkumalla ja paljon. En edes vihannut koulun liikuntatunteja, mutten ollut higarikaan niissä (paitsi voimistelussa). Mun perheen miespuoliset eli faija ja faijapuoli näyttivät kyllä hyvää esimerkkiä ja mua on kehotettu kokeilemaan lajia jos toistakin ja liikutettu lapsesta lähtien. Näkisin, että oma esimerkki on tärkeää tässä. Sen sijaan, että valittaa aina kun pitää vähän eväänsä liikauttaa, niin liikauttaa ja ottaa lapsen mukaan liikkumaan. Toisaalta jos on niitä, jotka eivät vaan kykene tai koskaan ehdi, asian voi ulkoistaa esim. urheiluseuroilla. Niissä vaan taitaa olla se vika, että höntsäilyä ei ole tarpeeksi...aika moni lopettaa viimeistään teini-iässä. Meidän juniori lopetti futiksen vuoden treenien jälkeen, ei siksi ettei olisi tykännyt jalkapallosta vaan siksi että...
Lähetä kommentti
Lue lisää