Siirry pääsisältöön

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen.
En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein.
Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa. http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k

Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelleen, paremmalla onnella. Tässä välissä olen palannut mun ekaan juoksuoppaaseeni, jonka kivasti mieheltäni sain lahjaksi heti kun aloitin lenkkeilyt.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/naisen_juoksukirja/
Sieltä haarukoin itselleni sopivaa materiaalia ajoittain. Ihan selkeästi esikuva, tuollainen minua vanhempi juokseva nainen :) Suosittelen lämpimästi kirjaa!

Se minun on pitänyt kirjata tähän blogiin, syyt miksi aloin juosta. Alunperin siksi, että aloin katselemaan ympärilleni: juoksevia, lenkkeileviä naisia, miehiä, nuoria kokoajan ja jatkuvasti. Itse ulkoilin silloin ahkerasti nuorimmaisen kanssa leikkikenttä - puisto - metsä jne. tasoisesti. Urheilut olivat jääneet äitiysloman jalkoihin. Töihin paluu olisi kesän jälkeen edessä. Olin paskassa kunnossa. Ennen nuorimmaista lasta olin hyvässä kunnossa ja niiiiiiiiiiin timmi. Okei, jos naapurin hoikka kaunis rouva voi juosta niin kyllä minäkin voin. Tän tyyppisesti se alkoi. Eli esikuvia tarvitaan ja ne esikuvat löytyvät aluksi naapurista, sisaruksista, kaveripiiristä, omasta perheestä jne. vasta sen jälkeen alkaa tähyillä pidemmälle ja kiinnostua oikeista juoksijoista. Tai siis näin minun tapauksessani :) Nyt olen jopa välillä kiinnostunut urheilijoiden juoksutuloksista, hämmentävää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...