Siirry pääsisältöön

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen.
En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein.
Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa. http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k

Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelleen, paremmalla onnella. Tässä välissä olen palannut mun ekaan juoksuoppaaseeni, jonka kivasti mieheltäni sain lahjaksi heti kun aloitin lenkkeilyt.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/naisen_juoksukirja/
Sieltä haarukoin itselleni sopivaa materiaalia ajoittain. Ihan selkeästi esikuva, tuollainen minua vanhempi juokseva nainen :) Suosittelen lämpimästi kirjaa!

Se minun on pitänyt kirjata tähän blogiin, syyt miksi aloin juosta. Alunperin siksi, että aloin katselemaan ympärilleni: juoksevia, lenkkeileviä naisia, miehiä, nuoria kokoajan ja jatkuvasti. Itse ulkoilin silloin ahkerasti nuorimmaisen kanssa leikkikenttä - puisto - metsä jne. tasoisesti. Urheilut olivat jääneet äitiysloman jalkoihin. Töihin paluu olisi kesän jälkeen edessä. Olin paskassa kunnossa. Ennen nuorimmaista lasta olin hyvässä kunnossa ja niiiiiiiiiiin timmi. Okei, jos naapurin hoikka kaunis rouva voi juosta niin kyllä minäkin voin. Tän tyyppisesti se alkoi. Eli esikuvia tarvitaan ja ne esikuvat löytyvät aluksi naapurista, sisaruksista, kaveripiiristä, omasta perheestä jne. vasta sen jälkeen alkaa tähyillä pidemmälle ja kiinnostua oikeista juoksijoista. Tai siis näin minun tapauksessani :) Nyt olen jopa välillä kiinnostunut urheilijoiden juoksutuloksista, hämmentävää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta: 1) Pääsiäismatka Tukholmaan . Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa. Erityistä matkalta: -Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan. -Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.   DiTrevin simpukat. OK! Turku oli pukeutunut keltaiseen. -Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool! -Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk! -Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot! Pitkäperjantain sää Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti j

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä. Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne. Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine. Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita. Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :). Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin.... Tylsää taustaa: Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa'

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävän iso ja valoisa), kissasta (kissa pitää vieraista ja on supersosiaalin