28. joulukuuta 2015

luonto kutsui

22.12. loppui syksy ja alkoi talvi = tähtitieteellinen talvi (opin tämän Hesarista ja varmistin Wikipediasta). Mun syksy loppui kuitenkin jo 19.12. kun yhdeksän päivän loma, herätyskellottomuus that is, alkoi.


Loma, tuo työssään itseään säälimättömästi kuluttavan ihmisen paras aika, jolloin tapahtuu recover eli toipuminen ja parantuminen tällä kertaa viiden kuukauden työrupeamasta, herätyskellottomuus, happihyökkäys paljosta ulkoilusta ja makuuhaavat liiasta makaamisesta, ähky liiallisesta syömisestä?, päänsäärky liiasta viinistä? Njah, noi kaksi viimeistä ignooraisin, koska ne olivat selvässä vähemmistössä tapahtumia :D

Näin joululoman aikaan näkee joskus myös auringon eikä vain loputonta harmaata ja säkkipimeää (jouluvalot näyttivat erityisen kauniilta Espalla säkkipimeässä). Ja minulle onnekkaalle, joka asuu maaseutumaisella kylämäisellä esikaupunkialueella, myös näkee, haistaa ja tuntee luonnon ihan vain pistämällä jalkansa ja loputkin itsestänsä ovesta pihalle.
(phui, että onkin saasteisen oloinen ilma tänään täällä pääkaupungissa...)
Lenkkibiisien aatelia:Pois Kalliosta

Tapahtui hirveän paljon happilenkkejä yksin, lapsen kanssa sekä lapsen ja miehen kanssa. Huikean kauniita kotiseudun maisemia, aurinkoa ja kuutamoa ja kyllä jopa juoksulenkki - nyt sain siis itseni vihdoin liikkeelle (ehkäpä uskaltaudun ajattelemaan mahdollisia aamulenkkejä arkeen ennen töitä, ajatustasolla nyt ainakin).

Tuntikausia ulkoilua, tuntikausia nukkumista, tuntikausia elokuvia ja tuntikausia lukemista. Toivoin pukilta (mieheltä) Naparetki, minun rakkaustarinani - kirjaa, jonka myös sain.
Huitaisin sen kahdessa päivässä. Kiehtova teos, totta joka sana paitsi kaksi sivua kuten kirjan alkulehdellä kerrotaan. Luin arvostelun Hesarista (tietysti) ja se oli siinä - toive pukille vaihtui lennossa padasta kirjaksi. (Jep, en mä nyt niin poikki ole syksyllä ollut, etten olisi tykännyt tehdä ruokaa ja varsinkin pataruokia).

Tapahtui myös joulu (olen maltillisella tavalla jouluihminen, tosin en joulua stressaava ihminen - stressaan ihan muista asioista!) Kaunis symmetrinen kuusi, 50 euroa (tietysti kaunis - miksi jotkut hankkivat risumaisia kuusia olohuoneisiinsa?) Kinkun paistoa - tuli nyhtöpossua (hyvää, mutta hajoavaa), laatikoiden tekoa: bataatti sekä lanttu-ruohosipuli (sehr gut), sukulaisia ja koiria (awwwww), skumppaa!, lahjoista suht ilahtuneita lapsia :D och så vidare.


Ainiin - tontilla kävimme pari kertaa, toivottamassa hyvää joulua sille ja yhdelle tulevalle naapurillekin, joka meidät sieltä yhytti :D
Herranjestas, jos emme kohta pääse rakentamaan, niin pistän ranttaliksi. (Loman aikana olemme sommitelleet talon pohjaan (piirrokseen), joka on siis valmis lupia myöten sekä ammetta että paljua terassille. Njaa- eihän sitä koskaan tiedä).

Seuraavaksi eli kahden työpäivän jälkeen lähdemme koko perhe landelle neljäksi (4) päiväksi. Pimeyttä, raketteja, paljua, skumppaa, saunaa, lehmiä, lenkkejä ja joo sukulaisia yhtenä päivänä. Erittäin hyvä idea.

Tänäänkö taas lenkille ja kasvot hehkeäksi ulkoilmasta? Ostin varmuuden vuoksi elämäni ekan kasvoseerumin tänään - tähän mennessä olen luottanut ulkoilun voimaan, nyt näyttää painovoima myös tulevan ja tekevän tehtäviään. Toki itseäni arvostan (sellaisena kuin olen ja plaaplaaplaaaa), mutta todellisuus pitää olla hanskassa, minun hanskassa, vielä :D

Sellaista myös luin jostain lomalla (olisko ollut Ville Virtanen Annassa), että ihmisen elämän tarkoitus on oppia ymmärtämään se, että elämä on tässä ja siinä pitää oppia elämään, ei ole olemassa (yleensä) mitään parempaa tulevaisuutta.

Tuo pitää osittain paikkansa, mutta osittain ei, koska olen kokenut monia parempia tulevaisuuksia jolloin elämästä on tullut aidosti parempaa kuin aiemmin, muutoksien kautta. Muutos on yleensä hyvästä, vaikka olisikin aluksi vaikeaa ja kivuliasta.
Mutta muuttuminen muuttumisen vuoksi on päätöntä, tarkoittaiskohan tuo sitä. Koska niin se on, hyvää ei pidä muuttaa vain sellaista mikä ei ole riittävän hyvää tai on huonoa.
Se voisi tarkoittaa myös sitä, että sen lisäksi että nykyään niin kovasti jo osataan rakastaa (ja kehua) itseämme voisimmeko rakastaa (ja kehua) myös toisiamme?

11. joulukuuta 2015

pimeydelle turpiin

Pinnalla nyt: Liikkumattomuus (ei ole ollut aikaa tai jaksua urheilla) saa mut sekaisin väsymyksestä (ja tämä pimeys).

Tapahtunutta tai heti kohta tapahtuvaa kivaa:
1) jaksoin heti maanantaina siivota kämpän ja tiistaina leivottiin, tein myös joulukorttitilauksen!
2) pikkujoulut (vol2), sain kiitosta meidän työyhteisön piristyksenä, tuon kuulemma positiivista meininkiä työntekoon ja olen aina ystävällinen ja kiva (totta kai, mutta miksi MÄ olen silti ihan poikki?)
3) saan myös (jumakauta sentään!) rahallisen kertabonuksen hyvästä duunista tänä vuonna. Niitä ei meillä jaella ihan alvariinsa. Tulee tarpeeseen (joululahjat!) Kyllä ahkera työntekijä rahalla elää - sekin
4) oli myös tolkuttoman hyvä työpaja tärkeästä aiheesta
5) sekä pari hyvää kurssipäivää kiinnostavasta ohjelmasta
6) perjantai
7) nuorimman lapsen joulujuhla huomenna

Ja sitten keskinkertaista:
1) Silvopleen safka sai mut voimaan huonosti, ehkä se oli vain kertaluontoinen juttu. En ole mielestäni kuitenkaan raskaana ;-)
2) olen sammutellut omalta osaltani tulipaloja töissä aika monta
3) olen ollut huolissani vanhimman lapsen terveydestä, migreenikohtaukset ovat hyvin rajuja (ja kyllä homma on hoidossa, mutta silti on huoli)
4) parin viikon tauon jälkeen taas viikonloppuna asuntonäyttö eli loputonta siivousta ja pettymystä kun ostajaa ei taaskaan ilmaannu
5) mä en jaksaisi enää yhtään työpäivää ennen lomaa, mutta tsempilllä mennään. Ja hymyllä (ja se on aito)

Hei, tohon tuli enempi hyviä kuin niitä tylsiä juttuja! Hymyllä pimeydelle turpiin.

4. joulukuuta 2015

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää).Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) )

On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta se miten niihin reagoi, sen täytyy olla se juttu. Kyllä. Mä yleensä reagoin monella tavalla, peräkkäin ja yhtä aikaakin.

Nyt minusta tuntuu todellakin tältä, päivän horoskooppini: (hei eihän ne oo totta, mutta osuviahan ne on!)
Et päästä nyt villiä puoltasi irti, vaan käyttäydyt moitteettomasti ja hillityn hallitusti joka tilanteessa. Se näkyy niin teoissasi kuin ulkonäössäsikin.

Ah, coolin näköinen lady, joka hoitaa homman kun homman tyylikkäästi. Tyylipuhtaasti.
Saattaa myös hymyillä vaarallisesti. No okei toi viimeinen lause ei oo mua (mutta saattaisin...).
Mä hymyilen aina kivasti, siksi mulle uskaltaa tuntemattomatkin jutella. Ja siksi päädyn töissä hoitamaan ongelmaisia asioita diplomatialla (tällä viikolla taas oltu tosihommissa senkin suhteen). Oon myös tosi rento, silloin kun olen miellyttävässä seurassa. Takakireä seura ei sovi mulle - tuun levottomaksi. Silloin pitää päästä pois (tykkääkö joku muuten takakireästä seurasta?)

Mutta sitä mietin, että jos ja kun (?) alkaa raksaprojekti keväällä, niin mikään - siis ei mikään asia siinä voi saada mua tolaltaan (ja miten se meni? Ne kuuluisat viimeiset sanat....until).

Ihme itseanalyysia taas, mutta kaikesta ja kaikista huolimatta, on ihan hirveän hyvä olla näissä nahoissani nyt. Ja ehkä kriisit ja vaikeat jutut poikii hyvääkin, niin on yleensä käynyt.

Vitsi, pitäisköhän repäistä ja urheilla viikonloppuna. Koko viikko meni säätäessä muuta. Ainakin katson linnanjuhlia (puvut) ja juon vähän skumppaa mieheni karvaisessa kainalossa (tähän sellainen hiukan vaarallinen seksikäs hymy). Hih.