Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2012.

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3 Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee

Poluista

Noista mun omista lenkkipoluista tuli mieleen hienoja asioita, jotka juoksu on tuonut tullessaan. Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää. Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia. Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi. Tosiasiassahan tämä tarkoittaa vain sitä

puhinaa

ja hiljaista murinaa... Lähdin eilen innokkaana lenkille kun heti alkuun näin naapurin miehen, jonka tiesin olleen myös Hcr:ssä viime lauantaina. Kyselin iloisena hänen aikaansa ja tietysti mainostin omaani, jolle hän tuhahteli ja kertoili juosseensa alle 2 tuntia. No, mutta oikeesti tosi ihanaa, silti puhisen koska olenhan yli kymmenen vuotta nuorempi ja rutkasti pienempi ja mitä vielä. :) Get over with it - sanoi miehenikin ja nauroi päälle ;-) Mulle sitten tavoitteeksi tuollainen aika jonnekin hamaan tulevaisuuteen? Ei vielä ensi puolikkaalle, mutta sitä seuraavalle. Joo. Ja se lenkki, siis mun palautuslenkki, meni hyvin. Olin palautunut.

Feels fine!

Jes jengi! Niin se vaan kävi, että puolimaraton tuli juostua ensimmäisen kerran elämässä juoksutapahtumassa. Hienointa oli saapuminen juosten stadikalle, ihmisten 'hurratessa' ja kannustaessa. Liikutuksen kyyneleet tuli silmään ja taisi se olla yksi tämän astisen elämän kohokohdista. Tai ainakin Top Kahteenkymppiin pääsi! Rasittavinta oli noin 7 kilsan kohdalla tullut piip-tarve, jonne maltoin vasta 17 km kohdalla. Johtuikohan tästä se, etten yltänyt toive-aikatavoitteeseeni vaan jäin siitä 9 minuuttia. :) (alle 2:20 pääsin sentäs). Hcr:n järjestelyistä sen verran, että lähtö oli sekavaa, samoin maaliin tulon jälkeinen hässäkkä. Mutta kaikki tuo meni jotenkin kuin unessa. Itse juoksu taas ei mennyt unessa, se oli tönkköä, hauskaa, sujuvaa, hikistä, kuumaa, omituista, helppoa, raskasta ja hirveän kiitettävästi oli reitin varrella ihmisiä kannustamassa. Hienoa!!!! Mutta aikatavoiteestani: en ole tyytyväinen ja jääpähän jotain parannettavaa seuraavalle puolikkaalle, joka liene

Vuoden odotus

palkitaan huomenna. Olen niin tohkeissani. Näin jopa elämäni ensimmäisen juoksu-unen viimeyönä. Naurettavaa suorastaan, tämä onni ja into mitä koen. Toivotaan, että fiilis pysyy tositoimissa :) Tällä viikolla olen ollut kiireinen ja juossut vain kaksi alle kympin lenkkiä, mikä lienee oikein hyvä asia. En ole ehtinyt miettiä sen kummemmin hartaasti odotettua puolikastani vaan ottanut rennosti. Nyt alkaa jo tutuksikin tullut 'kisajännitys' tulemaan. Kävin tänään pojan kanssa fiilistelemässä Kisahallilla ja hakemassa numeroa, paitaa, chippiä...paikka pursuili samankaltaisia lajitovereita. Kääk, lyötiin käteen jopa maratonmatkailu-mainos. Ei nyt sentään sellaisia... Huomenna tapahtuu. Ja mitäpä sen jälkeen? - kysymys häilyy jo mielessä....syksyn juoksutapahtumat valittava....:)