Siirry pääsisältöön

Feels fine!

Jes jengi! Niin se vaan kävi, että puolimaraton tuli juostua ensimmäisen kerran elämässä juoksutapahtumassa.
Hienointa oli saapuminen juosten stadikalle, ihmisten 'hurratessa' ja kannustaessa. Liikutuksen kyyneleet tuli silmään ja taisi se olla yksi tämän astisen elämän kohokohdista. Tai ainakin Top Kahteenkymppiin pääsi!
Rasittavinta oli noin 7 kilsan kohdalla tullut piip-tarve, jonne maltoin vasta 17 km kohdalla. Johtuikohan tästä se, etten yltänyt toive-aikatavoitteeseeni vaan jäin siitä 9 minuuttia. :) (alle 2:20 pääsin sentäs).
Hcr:n järjestelyistä sen verran, että lähtö oli sekavaa, samoin maaliin tulon jälkeinen hässäkkä. Mutta kaikki tuo meni jotenkin kuin unessa. Itse juoksu taas ei mennyt unessa, se oli tönkköä, hauskaa, sujuvaa, hikistä, kuumaa, omituista, helppoa, raskasta ja hirveän kiitettävästi oli reitin varrella ihmisiä kannustamassa. Hienoa!!!!
Mutta aikatavoiteestani: en ole tyytyväinen ja jääpähän jotain parannettavaa seuraavalle puolikkaalle, joka lienee Espoon rantapuolikas. Mutta olen niin tyytyväinen, että vihdoin pääsin suorittamaan tämänkin koitoksen, koska se meni ja sen voi juosta, siihen ei kuole vaan se onnistuu!!!! Hyvä minä! Ja kaikki muutkin juoksijat!!!!
Nyt on aivan hirveän kova kaipuu lenkille, mutta pitäisi antaa palautumisaikaa itselle ettei tarttee sitten taas kävellä ja irvistellä kivusta. Eli huomennako jo pääsen lenkille?
Mulla on plaani tietty jo kesän varalle, joka viikko noin 3 lenkkiä ja syyskuussa puoli- ja varttimaratonit. Ainakin!
Multa AINA (iso hymiö) kysytään kuinka paljon juoksen kerralla, se vaihtelee: yleensä 8-14km, joskus 5km, joskus 18km. Mutta vielä en juoksentele joka viikko 21km, mutta se aika elämässä saapuu....saapunee...saapuu...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää