Jes jengi! Niin se vaan kävi, että puolimaraton tuli juostua ensimmäisen kerran elämässä juoksutapahtumassa.
Hienointa oli saapuminen juosten stadikalle, ihmisten 'hurratessa' ja kannustaessa. Liikutuksen kyyneleet tuli silmään ja taisi se olla yksi tämän astisen elämän kohokohdista. Tai ainakin Top Kahteenkymppiin pääsi!
Rasittavinta oli noin 7 kilsan kohdalla tullut piip-tarve, jonne maltoin vasta 17 km kohdalla. Johtuikohan tästä se, etten yltänyt toive-aikatavoitteeseeni vaan jäin siitä 9 minuuttia. :) (alle 2:20 pääsin sentäs).
Hcr:n järjestelyistä sen verran, että lähtö oli sekavaa, samoin maaliin tulon jälkeinen hässäkkä. Mutta kaikki tuo meni jotenkin kuin unessa. Itse juoksu taas ei mennyt unessa, se oli tönkköä, hauskaa, sujuvaa, hikistä, kuumaa, omituista, helppoa, raskasta ja hirveän kiitettävästi oli reitin varrella ihmisiä kannustamassa. Hienoa!!!!
Mutta aikatavoiteestani: en ole tyytyväinen ja jääpähän jotain parannettavaa seuraavalle puolikkaalle, joka lienee Espoon rantapuolikas. Mutta olen niin tyytyväinen, että vihdoin pääsin suorittamaan tämänkin koitoksen, koska se meni ja sen voi juosta, siihen ei kuole vaan se onnistuu!!!! Hyvä minä! Ja kaikki muutkin juoksijat!!!!
Nyt on aivan hirveän kova kaipuu lenkille, mutta pitäisi antaa palautumisaikaa itselle ettei tarttee sitten taas kävellä ja irvistellä kivusta. Eli huomennako jo pääsen lenkille?
Mulla on plaani tietty jo kesän varalle, joka viikko noin 3 lenkkiä ja syyskuussa puoli- ja varttimaratonit. Ainakin!
Multa AINA (iso hymiö) kysytään kuinka paljon juoksen kerralla, se vaihtelee: yleensä 8-14km, joskus 5km, joskus 18km. Mutta vielä en juoksentele joka viikko 21km, mutta se aika elämässä saapuu....saapunee...saapuu...
Hienointa oli saapuminen juosten stadikalle, ihmisten 'hurratessa' ja kannustaessa. Liikutuksen kyyneleet tuli silmään ja taisi se olla yksi tämän astisen elämän kohokohdista. Tai ainakin Top Kahteenkymppiin pääsi!
Rasittavinta oli noin 7 kilsan kohdalla tullut piip-tarve, jonne maltoin vasta 17 km kohdalla. Johtuikohan tästä se, etten yltänyt toive-aikatavoitteeseeni vaan jäin siitä 9 minuuttia. :) (alle 2:20 pääsin sentäs).
Hcr:n järjestelyistä sen verran, että lähtö oli sekavaa, samoin maaliin tulon jälkeinen hässäkkä. Mutta kaikki tuo meni jotenkin kuin unessa. Itse juoksu taas ei mennyt unessa, se oli tönkköä, hauskaa, sujuvaa, hikistä, kuumaa, omituista, helppoa, raskasta ja hirveän kiitettävästi oli reitin varrella ihmisiä kannustamassa. Hienoa!!!!
Mutta aikatavoiteestani: en ole tyytyväinen ja jääpähän jotain parannettavaa seuraavalle puolikkaalle, joka lienee Espoon rantapuolikas. Mutta olen niin tyytyväinen, että vihdoin pääsin suorittamaan tämänkin koitoksen, koska se meni ja sen voi juosta, siihen ei kuole vaan se onnistuu!!!! Hyvä minä! Ja kaikki muutkin juoksijat!!!!
Nyt on aivan hirveän kova kaipuu lenkille, mutta pitäisi antaa palautumisaikaa itselle ettei tarttee sitten taas kävellä ja irvistellä kivusta. Eli huomennako jo pääsen lenkille?
Mulla on plaani tietty jo kesän varalle, joka viikko noin 3 lenkkiä ja syyskuussa puoli- ja varttimaratonit. Ainakin!
Multa AINA (iso hymiö) kysytään kuinka paljon juoksen kerralla, se vaihtelee: yleensä 8-14km, joskus 5km, joskus 18km. Mutta vielä en juoksentele joka viikko 21km, mutta se aika elämässä saapuu....saapunee...saapuu...
Kommentit
Lähetä kommentti