Siirry pääsisältöön

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3

Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee eikä ole kuunnellut kehoansa. Eikä ole malttanut aloittaa riittävän varovasti. Jooga on kuitenkin laji jossa kehittyy ikuisesti, valmiiksi siinä ei taida tulla koskaan. Ihana laji! Entinen joogamaikkani sanoi mielestäni osuvasti jotenkin näin: kun aloitat uuden lajin tuntemuksia tapahtuu, niitä kuuluu tulla, mutta älä katso mallia vierestä ja edistyneemmästä ja venytä yhtä pitkälle, silloin menee jotain rikki!

Jokatapauksessa trendejä tulee ja menee, pääasia olisi että jokainen löytäisi ne itselle mieluisat ja sopivat lajit, koska sohvalla istuminen hajottaa kropan tehokkaammin kuin mikään liikunta, luulisin :) En tiedä, koska olen joutunut opettelemaan sohvalla lojumista. En pidä lojumisesta :) En nyt lesoile tai mitään muutakaan pönttöä, en vaan jaksa olla aloillani liian kauan. Sanoo eräs, joka makasi viime viikolla 1,5 vrk kipeänä ja oli sitä mieltä ettei se ole ihmisen hommaa. Kauhuajatus olisi, että vanhana ei pääsisi liikkeelle. Sitäkin varten täytyy pitää jonain kaukaisena tavoitteena jossain siellä sitten kokonaista maratonia.
En selkeästikään ole sitä tyyppiä, joka haluaa kaiken nyt ja heti :)
Niin joo, olihan mulla tuokin asia mielessä, että jotkut ottavat heti hirveästi tavoitteita (kovan tavoitteen) ja sitten toteuttavat ne joko onnistuen tahi ei. Ja toiset taas ovat sellaisia kuin minänen eli asia kerrallaan, päämäärä selkiytyy sitämukaa kun tekee, valmistuu, kypsyy, tietää enempi. Ja tämä koskee nyt vaikka elämäntavoitteita ei mitään tiskausasioita tai muita sellaisia arkiaskareita, jotka menevät siinä sivussa säpäkästi, of course! Tätähän voisi kutsua elämäntavaksikin: verkkaisesti ja määrätietoisesti, täydentäen kohti päämäärää/päämääriä. (saa nauraa :) )

Mutta on mulla pinnalla yksi urheilulajihaave, jota haluaisin kokeilla: uimahyppääminen. Luin jostain että aikuisten uimahyppykursseja olisi olemassa. Ihan mun laji, selkeesti. Jooga ja juoksu tulivat mulle jäädäkseen ja ovat ja kehittyvät. Toivon. Jollain ajalla joskus olisi kiva kokeilla tuota hyppyjuttua. Siinä on elementtejä joita palvon: vesi, hyppääminen ja kehon hallinta.
Lajeista ylipäätään ja hajanaisesti kertoillen: sukeltamista olen jo kokeillut, se oli kivaa, mutta välineurheilua, joka vaatii rahaa ja aikaa ja luotettavan sukelluskaverin. Yksi huvittavimmista lajikokeiluista minulle oli aerobicin kokeilu joskus hamassa 90-luvulla. Meinasin kuolla nauruun. Ei mun juttu sitten yhtään. Uimista rakastan, mutten jaksa ajatella, että uisin tuntitolkulla samaa uimarataa päästä päähän, boooooring. Lisäksi pitäisi osata uida oikein :) Hevoset ei oo mun juttu, kokeiltu on. Tennis kiinnostaa tosi paljon, tarttee vaan sitä aikaa, eli myöhemmin sitten. Selkeesti vanhemman naisen urheilulaji :)

Eli tänä aamuna en niinkään nauttinut ympäristöstäni vaan mietin urheilua. Yhden jäniksen näin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu