Siirry pääsisältöön

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3

Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee eikä ole kuunnellut kehoansa. Eikä ole malttanut aloittaa riittävän varovasti. Jooga on kuitenkin laji jossa kehittyy ikuisesti, valmiiksi siinä ei taida tulla koskaan. Ihana laji! Entinen joogamaikkani sanoi mielestäni osuvasti jotenkin näin: kun aloitat uuden lajin tuntemuksia tapahtuu, niitä kuuluu tulla, mutta älä katso mallia vierestä ja edistyneemmästä ja venytä yhtä pitkälle, silloin menee jotain rikki!

Jokatapauksessa trendejä tulee ja menee, pääasia olisi että jokainen löytäisi ne itselle mieluisat ja sopivat lajit, koska sohvalla istuminen hajottaa kropan tehokkaammin kuin mikään liikunta, luulisin :) En tiedä, koska olen joutunut opettelemaan sohvalla lojumista. En pidä lojumisesta :) En nyt lesoile tai mitään muutakaan pönttöä, en vaan jaksa olla aloillani liian kauan. Sanoo eräs, joka makasi viime viikolla 1,5 vrk kipeänä ja oli sitä mieltä ettei se ole ihmisen hommaa. Kauhuajatus olisi, että vanhana ei pääsisi liikkeelle. Sitäkin varten täytyy pitää jonain kaukaisena tavoitteena jossain siellä sitten kokonaista maratonia.
En selkeästikään ole sitä tyyppiä, joka haluaa kaiken nyt ja heti :)
Niin joo, olihan mulla tuokin asia mielessä, että jotkut ottavat heti hirveästi tavoitteita (kovan tavoitteen) ja sitten toteuttavat ne joko onnistuen tahi ei. Ja toiset taas ovat sellaisia kuin minänen eli asia kerrallaan, päämäärä selkiytyy sitämukaa kun tekee, valmistuu, kypsyy, tietää enempi. Ja tämä koskee nyt vaikka elämäntavoitteita ei mitään tiskausasioita tai muita sellaisia arkiaskareita, jotka menevät siinä sivussa säpäkästi, of course! Tätähän voisi kutsua elämäntavaksikin: verkkaisesti ja määrätietoisesti, täydentäen kohti päämäärää/päämääriä. (saa nauraa :) )

Mutta on mulla pinnalla yksi urheilulajihaave, jota haluaisin kokeilla: uimahyppääminen. Luin jostain että aikuisten uimahyppykursseja olisi olemassa. Ihan mun laji, selkeesti. Jooga ja juoksu tulivat mulle jäädäkseen ja ovat ja kehittyvät. Toivon. Jollain ajalla joskus olisi kiva kokeilla tuota hyppyjuttua. Siinä on elementtejä joita palvon: vesi, hyppääminen ja kehon hallinta.
Lajeista ylipäätään ja hajanaisesti kertoillen: sukeltamista olen jo kokeillut, se oli kivaa, mutta välineurheilua, joka vaatii rahaa ja aikaa ja luotettavan sukelluskaverin. Yksi huvittavimmista lajikokeiluista minulle oli aerobicin kokeilu joskus hamassa 90-luvulla. Meinasin kuolla nauruun. Ei mun juttu sitten yhtään. Uimista rakastan, mutten jaksa ajatella, että uisin tuntitolkulla samaa uimarataa päästä päähän, boooooring. Lisäksi pitäisi osata uida oikein :) Hevoset ei oo mun juttu, kokeiltu on. Tennis kiinnostaa tosi paljon, tarttee vaan sitä aikaa, eli myöhemmin sitten. Selkeesti vanhemman naisen urheilulaji :)

Eli tänä aamuna en niinkään nauttinut ympäristöstäni vaan mietin urheilua. Yhden jäniksen näin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää