Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

flunssajoogaa

Sen lisäksi, että olemme saaneet perheenlisäystä (awwws), on ollut myös viime päivinä flunssaa liikkeellä. Syksyn eka mulla. Pikkuflunssasta huolimatta menin eilen sunnuntai-illan yin yang-joogaan (tuntinelkytminsaa), jollainen on kokeilumielessä pari sunnuntaita täällä meidän naapurustossa. Puolikipeänäkin uskalsin mennä kun tiesin, että kyseessä on äärirauhallinen ja helppo suorite. Mutta olipas se kiva. Kylmän puutalon yläkerrassa (paikallinen kahvilaravintola), jalassa paksut villasukat, kropan ja joogamaton välissä lämmin fleece ja aina välillä hörpittiin tuoksuvaa kuumaa teetä lämmikkeeksi. Meitä oli kuusi, joten ryhmä oli sopivan kokoinen ja ohjaajakin oli ihan hyvä. Paljon, paljon venytyksiä rauhakseen. Mun kroppa rakastaa venytyksiä eli teen niitä muutoinkin, mutta tuo oli aika luksusta kehonhuoltoa. Kivaa vaihtelua astangaan, ajoittaiseen flow-joogaan ja aerialjoogaan. Odotan kyllä ensi sunnuntaita, katsotaan jos tähän(kin) innostuu. Vähintään jos ryhmä muodostuu, osallistun 

syysyllätys

Saimme syyslomalla perheeseemme yllätysvauvan. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille ja muille. Let me tell you... Syyslomailimme landella torstaista sunnuntaihin. Mukana menoissa minä ja mies, pojat ja vanhin tytär kavereineen. Kuluva viikko ennen lomaa oli ollut todella, todella raskas, melkeinpä kauhea voisin sanoa (todellakin ja yhtään liioittelematta). Tavoitteena oli siis leppoisaa landeilua, paljon sitä saunomista ja pönttöuunin lämmittämistä. Näin kävikin. Yhtenä iltapäivänä sitten patistin porukkaa kävelylenkille maaseudun peltomaisemiin ja metsään. Sain miehemme matkaan. Oli järeän tuulinen ja pilvinen lauantai-iltapäivä. Jäätävän kylmä sää sai laitamaan talvitakit niskaan ensi kerran tänä syksynä. Kävelimme puolituntia yhteen suuntaan ja käännyimme lopulta takasin kun missään ei nyt oikein ollut mitään, paitsi sitä peltoa, muutama maatila, autiotila ja metsää, metsää, metsää. Takaisin tullessamme, noin autiotilan kohdalla jäimme ihastelemaan ja ihmettelemään hanhien ko

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka olen luovinut ja tehnyt töitä paljon tämän homman eteen, eikä loppua taida n

leppoisaaaaa

Toista päivää kipeän nassikan kanssa kotona ja toista päivää peräkkäin täällä. Selvä syy yhteys, kun mulla on enemmän kuin yleensä vapaa-aikaa kerkeän jaaritella täällä (sorit siitä). Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella muitakin jaarittelevia kohtaan -  mutta tottahan tuo on. Ei työnantaja mulle maksa täällä olemisesta vaan työnteosta. Nyt olen tilapäisellä hoitovapaalla toista päivää, joten hoidin työasiat aamulla spostitse ja voin rauhassa lopun päivää hoitaa lasta, olla somessa, neuloa sukkia, tehdä ruokaa, juoda kahvia ja taas hoitaa niitä työsposteja illansuussa. Mukavan leppoisaa!  Mutta jos olisin itse oma työnantajani, niin... Saunapuheita eilen miehen kanssa. Tuumasin, että jos olisin kotirouva (ts. kotona töitä tekevä) luultavasti bloggaisin alvariinsa. Kauniina ja silmät levosta kirkkaina (ei väsymyksen merkkiä missään!) vaan laittelisin juttua tulemaan ja ihania ihania kuvia. Mies siihen totesi: 'Harmi etten ole miljönääri ja voi sulle tota mahdollistaa'. Pyr

mennään tämä syksy näin...

Maanantaiangstia ei tullut tänään, olen kotona kipeän lapsen kanssa ja kaikki palaverit peruttu :D Pienehkö angsti meinasi tulla kun välittäjämme juuri soitti ja punkaa privanäyttöä iltapäiväksi. Onneksi eilen (ja lauantaina) siivottiin perusteellisesti koska oli yleisnäyttö (kohta saanemme urhoollisuusmitalin kestävyydestä - meinaan näyttökestävyydestä). Anyway, lapsi on enää vain lämmössä eli kestämme tämän ylimääräisen näytön kyllä. Näissä asioissa ei taida kuitenkaan marttyyrisyys auttaa eikä sen puoleen kikkailutkaan (naapurustossa on kaksikin asuntoa myynnissä on and off, kikkailevat ottamalla pois ja taas laittamalla takasin myyntiin. Ei näytä tuottavan tulosta). Asunto menee kaupaksi kun menee, sanoi jo vanhakin kansa. Ensi viikon lopulle buukattuna syysloma landelle, neljä päivää lähimaaseudulla. Siellä tietää saavansa irtioton ja oikeasti ehtii ja viitsii vain olla. Tekee kävelyjä (ja jos oikein riehaantuu yhden juoksulenkinkin). Kuuntelee musaa kynttilänvalossa, takassa