Siirry pääsisältöön

flunssajoogaa

Sen lisäksi, että olemme saaneet perheenlisäystä (awwws), on ollut myös viime päivinä flunssaa liikkeellä. Syksyn eka mulla. Pikkuflunssasta huolimatta menin eilen sunnuntai-illan yin yang-joogaan (tuntinelkytminsaa), jollainen on kokeilumielessä pari sunnuntaita täällä meidän naapurustossa. Puolikipeänäkin uskalsin mennä kun tiesin, että kyseessä on äärirauhallinen ja helppo suorite. Mutta olipas se kiva. Kylmän puutalon yläkerrassa (paikallinen kahvilaravintola), jalassa paksut villasukat, kropan ja joogamaton välissä lämmin fleece ja aina välillä hörpittiin tuoksuvaa kuumaa teetä lämmikkeeksi. Meitä oli kuusi, joten ryhmä oli sopivan kokoinen ja ohjaajakin oli ihan hyvä. Paljon, paljon venytyksiä rauhakseen. Mun kroppa rakastaa venytyksiä eli teen niitä muutoinkin, mutta tuo oli aika luksusta kehonhuoltoa. Kivaa vaihtelua astangaan, ajoittaiseen flow-joogaan ja aerialjoogaan. Odotan kyllä ensi sunnuntaita, katsotaan jos tähän(kin) innostuu. Vähintään jos ryhmä muodostuu, osallistun  ajoittain. Niin oli mukava päätös viikonlopulle kyllä.

Maanantai meni ilman maanantaibluesia ja hoksasin vielä ottaa huomiselle extempore-etäpäivän, jotta saan yhden projektin tehtyä (ja kerkeän käydä vaihdattamassa talvinakit autoon). Samaan mielentilaan varasin pari muutakin etäpäivää marraskuulle, ehkä tästä pimeydestä siis tajuissaan selvitään. Tiedossa on poikien synttäreitä, nyt niitä pidetään monta kertaa, koska kämppää ei voi buukata kerralla tai kahdella täyteen vieraita tuon pikkukissan takia, vielä.

Tänään bongasin aivan huikean ihanan kissan bunkan, huopaisen ja kauniin. Ihan sisustuselementin näköisen. Sen menen ostamaan kun olen päättänyt minkä värisen haluan (mustanharmaa, keltainen, turkoosi tai pinkki. Hinta 30 euroa). Sitten kun Vilja-tyttö luopuu nukensängystään hän saa huippuhauskan ja ihanan huopaisen design-pesän. She's such a lucky small kitten :D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ensi viikolla alkaa kevät

Ou, on jo maaliskuu. Mihin tämä aika ja myös elämä menee? Suorastaan valuu ohi. Marssii harmaudessa. Aurinkoa en muista nähneeni sitten muutamaan viikkoon. Herran jestas tätä Suomea, on tämä kyllä masentava maa mitä näihin säihin tulee. Parina päivänä on ollut kyllä tällaistakin (kuvassa). Eläkeläiset kai näkee joskus aurinkoa? In my life aika menee töihin ja koulutöihin. Kumpaakin on riittävästi ja toinen niistä on kohtapuolin done!  Oon sankaritar, suorastaan kone ja aikaansaava tapaus. Kehu aina tuntuu hyvältä ja noi ei ollut mun omia 'kehu'-sanoja, paitsi toi sankaritar. Yksi omakehu mahtuu aina joukkoon :) :) Enpä arvannut, että opintojen kirjoitushommissa menisi NÄIN paljon aikaa ja työpäivän päätteeksi on melkein joka päivä joko lisää töitä tai sitten kouluhommia. Joskus kuten tänään, ehdoton EI kaikelle sellaiselle ja harjoitan ihan pelkkää vapaata koko illan.  Kunhan taas pääsen näistä työllistävistä rupeamista, tajuan arvostaa ihan tavallisia iltoja. Ajatella!
Lähetä kommentti
Lue lisää

ei kameraa mukaan lenkille

Olen tänä vuonna ottanut usein kameran mukaan lenkille, nyt siihen tulee loppu. Ei mitään järkeä pysähtyä muutaman kilometrin välein kuvaamaan ja sitten taas jatkaa, menee sivu suun koko juoksun idea. Olen sen tyyppinen juoksija, jonka pitää olla koko ajan liikkeessä. En saa kävellä enkä pysähdellä välillä tai homma repsahtaa ja pitää aloittaa ikäänkuin alusta. Tossut nyt joutuu sitomaan joskus tai nenä niistää, mutta mieluiten ei tapahtuisi niitäkään pysähdyksiä. Kun juostaan niin juostaan, fiilistely köpöttelyt tai fillaroinnit on sitten erikseen  (kameralla tai ilman). Eilinen 12 km lenkki meni ihan harakoille kun pysähtelin milloin mitäkin kuvaamaan. Ihana ilta-aurinko, mielenkiintoisia rakennuksia (aika vähän kyllä), uutta fb-proffakuvaakin pitäis jostain lenkin lomasta saada, bongaan hauskoja kylttejä tms. jne. Lopetan tämän hössötyksen ennenkuin kunnolla aloitankaan. Ja siis 28 km juoksematta tämän viikon tavoitteestani. Mieluiten ne menisi kahdella lenkillä. Last but no
2 kommenttia
Lue lisää