Siirry pääsisältöön

mennään tämä syksy näin...

Maanantaiangstia ei tullut tänään, olen kotona kipeän lapsen kanssa ja kaikki palaverit peruttu :D

Pienehkö angsti meinasi tulla kun välittäjämme juuri soitti ja punkaa privanäyttöä iltapäiväksi. Onneksi eilen (ja lauantaina) siivottiin perusteellisesti koska oli yleisnäyttö (kohta saanemme urhoollisuusmitalin kestävyydestä - meinaan näyttökestävyydestä). Anyway, lapsi on enää vain lämmössä eli kestämme tämän ylimääräisen näytön kyllä. Näissä asioissa ei taida kuitenkaan marttyyrisyys auttaa eikä sen puoleen kikkailutkaan (naapurustossa on kaksikin asuntoa myynnissä on and off, kikkailevat ottamalla pois ja taas laittamalla takasin myyntiin. Ei näytä tuottavan tulosta). Asunto menee kaupaksi kun menee, sanoi jo vanhakin kansa.

Ensi viikon lopulle buukattuna syysloma landelle, neljä päivää lähimaaseudulla. Siellä tietää saavansa irtioton ja oikeasti ehtii ja viitsii vain olla. Tekee kävelyjä (ja jos oikein riehaantuu yhden juoksulenkinkin). Kuuntelee musaa kynttilänvalossa, takassa roihuaa tuli, varmaan lasissa on punaviiniä. Joka tapauksessa saunon neljänä päivänä putkeen. Ja kokkailen. Ehkä kuitenkin yhtenä päivänä mennään Lahteen?

Lokakuun lopun yllärinä extra joogaa (yin&yang), ilmailun ja astangan rinnalle. Mieletön tuuri  kun täällä omalla 'kylällä' on kahtena sunnuntaina extrapitkät joogasessiot (=1h 40min, normi on 1h 30min :D). Tartuin tarjoukseen heti. Jos tuntuu hyvältä ts. on hyvä maikka ja aika sopiva, sunnuntaijoogat voisi ottaa repertuaariin. Mun kroppa ei tule toimeen ilman venytyksiä ja hikistä joogaa - iän karttuminen tekee sen että nälän on pakko kasvaa syödessä. Edelleenkään en aio kangistua sohvalle valittamaan (paitsi jos olen väsynyt duunista, silloin oikaisen sinne ja nopeasti!)
Kuntosalit sain vihdoin aloitettua myös. Eiköhän tämä tuleva talvikausi siis selvitä hengissä ihan hyvinkin.

Yhtään en odota jouluja ja mitään lumentuloja. Mennään tämä syksy nyt eka näin :D

ps. En ole käynyt sienessä enkä marjassa, metsissä kyllä

ps2. Laitoin pitkäkestoisen etätyöhakemuksen sisään, jolloin voisin pitää etäpäiviä tarvittaessa nopeatempoisestikin. Ilmeisesti saan vihreää valoa sille. Joustavuus kyllä helpottaisi arkea hyvään suuntaan.

ps3. Tein eilen virkistävällä tavalla uunilohta: Leikkasin lohen reiluiksi annospaloiksi. Sivelin chili-inkiväärisoossilla (saa kaupoista) sitten uniin 30 min. Kun valmista ripottelin päälle kesäsipulia, murskattuja suolapähkinöitä ja tuoretta pinaattia. Tarjoilin valkosipulisten bataattilohkojen kanssa. Damn, miten hyvää ja jotenkin kepeää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...