Toista päivää kipeän nassikan kanssa kotona ja toista päivää peräkkäin täällä. Selvä syy yhteys, kun mulla on enemmän kuin yleensä vapaa-aikaa kerkeän jaaritella täällä (sorit siitä). Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella muitakin jaarittelevia kohtaan - mutta tottahan tuo on.
Ei työnantaja mulle maksa täällä olemisesta vaan työnteosta. Nyt olen tilapäisellä hoitovapaalla toista päivää, joten hoidin työasiat aamulla spostitse ja voin rauhassa lopun päivää hoitaa lasta, olla somessa, neuloa sukkia, tehdä ruokaa, juoda kahvia ja taas hoitaa niitä työsposteja illansuussa. Mukavan leppoisaa! Mutta jos olisin itse oma työnantajani, niin...
Saunapuheita eilen miehen kanssa. Tuumasin, että jos olisin kotirouva (ts. kotona töitä tekevä) luultavasti bloggaisin alvariinsa. Kauniina ja silmät levosta kirkkaina (ei väsymyksen merkkiä missään!) vaan laittelisin juttua tulemaan ja ihania ihania kuvia. Mies siihen totesi: 'Harmi etten ole miljönääri ja voi sulle tota mahdollistaa'. Pyrskäyksiä - kestäisin sitä viikon ehkä kaksi (kuukauden?)
Paitsi, jos mulla olisi siinä omakotitalo pihoineen ja niine vuohineen hoidettavana. Kotoilisin ihan urakalla anuharkkimaiseen tyyliin (onko se vielä Harkki?) Olisiko silmät uupuneet siitä, että niitä pirun vuohia (ehkä lampaitakin) pitäisi aamuvarhain mennä ruokkimaan ja hoitamaan? Toisaalta aina voisi nukkua päikkärit? Ei ehkä kerkeäisi kun pitäisi mennä joogaa ohjaamaan (rahaa olisi jostain saatava) tai vanhuksia auttamaan arkiaskareissa (vapaaehtoistyötä?)
Ehkä musta tulisi tekemisen puutteessa huovuttaja ja huovuttajan näköinen - kääk! Tukka aina ponnarilla eikä mitään meikkiä koskaan ja kaikki vaatteet päällä olisi iloisen kirjavaa ja huovutettuja asioita olisi kaikkialla. Sukulaiset tietäisivät mitä saavat joululahjaksi - kivoja huovutettuja juttuja :D :D
Leppoisuus saa mut levottomaksi, taitaa olla hyvä merkki. Jos olisin työuupunut vain nukkuisin tai jotain. Eli nyt kuin voin vielä tänään hidastella arjessa: ruoka hautumaan hitaasti, puikot kiltisti käteen (kuva instaan! :D). Lapsi paranee tuossa parhaiten leväten (elokuvia, pelejä tabletilta, koululaislehtiä...). Apteekissakin jo kävin ja siivotakkaan ei tarvitse (näyttöjen hyvä puoli on jatkuva siisteys). Yhteen hyväntekeväisyyskeräykseen voisin kasata vaatetta, siihen menee korkeintaan puolituntia...
Illalla vähintään lenkille ja kahvakuulat heilumaan! Jei!
Ei työnantaja mulle maksa täällä olemisesta vaan työnteosta. Nyt olen tilapäisellä hoitovapaalla toista päivää, joten hoidin työasiat aamulla spostitse ja voin rauhassa lopun päivää hoitaa lasta, olla somessa, neuloa sukkia, tehdä ruokaa, juoda kahvia ja taas hoitaa niitä työsposteja illansuussa. Mukavan leppoisaa! Mutta jos olisin itse oma työnantajani, niin...
Saunapuheita eilen miehen kanssa. Tuumasin, että jos olisin kotirouva (ts. kotona töitä tekevä) luultavasti bloggaisin alvariinsa. Kauniina ja silmät levosta kirkkaina (ei väsymyksen merkkiä missään!) vaan laittelisin juttua tulemaan ja ihania ihania kuvia. Mies siihen totesi: 'Harmi etten ole miljönääri ja voi sulle tota mahdollistaa'. Pyrskäyksiä - kestäisin sitä viikon ehkä kaksi (kuukauden?)
Paitsi, jos mulla olisi siinä omakotitalo pihoineen ja niine vuohineen hoidettavana. Kotoilisin ihan urakalla anuharkkimaiseen tyyliin (onko se vielä Harkki?) Olisiko silmät uupuneet siitä, että niitä pirun vuohia (ehkä lampaitakin) pitäisi aamuvarhain mennä ruokkimaan ja hoitamaan? Toisaalta aina voisi nukkua päikkärit? Ei ehkä kerkeäisi kun pitäisi mennä joogaa ohjaamaan (rahaa olisi jostain saatava) tai vanhuksia auttamaan arkiaskareissa (vapaaehtoistyötä?)
Ehkä musta tulisi tekemisen puutteessa huovuttaja ja huovuttajan näköinen - kääk! Tukka aina ponnarilla eikä mitään meikkiä koskaan ja kaikki vaatteet päällä olisi iloisen kirjavaa ja huovutettuja asioita olisi kaikkialla. Sukulaiset tietäisivät mitä saavat joululahjaksi - kivoja huovutettuja juttuja :D :D
Leppoisuus saa mut levottomaksi, taitaa olla hyvä merkki. Jos olisin työuupunut vain nukkuisin tai jotain. Eli nyt kuin voin vielä tänään hidastella arjessa: ruoka hautumaan hitaasti, puikot kiltisti käteen (kuva instaan! :D). Lapsi paranee tuossa parhaiten leväten (elokuvia, pelejä tabletilta, koululaislehtiä...). Apteekissakin jo kävin ja siivotakkaan ei tarvitse (näyttöjen hyvä puoli on jatkuva siisteys). Yhteen hyväntekeväisyyskeräykseen voisin kasata vaatetta, siihen menee korkeintaan puolituntia...
Illalla vähintään lenkille ja kahvakuulat heilumaan! Jei!
Kommentit
Lähetä kommentti