Siirry pääsisältöön

leppoisaaaaa

Toista päivää kipeän nassikan kanssa kotona ja toista päivää peräkkäin täällä. Selvä syy yhteys, kun mulla on enemmän kuin yleensä vapaa-aikaa kerkeän jaaritella täällä (sorit siitä). Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella muitakin jaarittelevia kohtaan -  mutta tottahan tuo on.
Ei työnantaja mulle maksa täällä olemisesta vaan työnteosta. Nyt olen tilapäisellä hoitovapaalla toista päivää, joten hoidin työasiat aamulla spostitse ja voin rauhassa lopun päivää hoitaa lasta, olla somessa, neuloa sukkia, tehdä ruokaa, juoda kahvia ja taas hoitaa niitä työsposteja illansuussa. Mukavan leppoisaa! Mutta jos olisin itse oma työnantajani, niin...

Saunapuheita eilen miehen kanssa. Tuumasin, että jos olisin kotirouva (ts. kotona töitä tekevä) luultavasti bloggaisin alvariinsa. Kauniina ja silmät levosta kirkkaina (ei väsymyksen merkkiä missään!) vaan laittelisin juttua tulemaan ja ihania ihania kuvia. Mies siihen totesi: 'Harmi etten ole miljönääri ja voi sulle tota mahdollistaa'. Pyrskäyksiä - kestäisin sitä viikon ehkä kaksi (kuukauden?)
Paitsi, jos mulla olisi siinä omakotitalo pihoineen ja niine vuohineen hoidettavana. Kotoilisin ihan urakalla anuharkkimaiseen tyyliin (onko se vielä Harkki?) Olisiko silmät uupuneet siitä, että niitä pirun vuohia (ehkä lampaitakin) pitäisi aamuvarhain mennä ruokkimaan ja hoitamaan? Toisaalta aina voisi nukkua päikkärit? Ei ehkä kerkeäisi kun pitäisi mennä joogaa ohjaamaan (rahaa olisi jostain saatava) tai vanhuksia auttamaan arkiaskareissa (vapaaehtoistyötä?)
Ehkä musta tulisi tekemisen puutteessa huovuttaja ja huovuttajan näköinen - kääk! Tukka aina ponnarilla eikä mitään meikkiä koskaan ja kaikki vaatteet päällä olisi iloisen kirjavaa ja huovutettuja asioita olisi kaikkialla. Sukulaiset tietäisivät mitä saavat joululahjaksi - kivoja huovutettuja juttuja :D :D

Leppoisuus saa mut levottomaksi, taitaa olla hyvä merkki. Jos olisin työuupunut vain nukkuisin tai jotain. Eli nyt kuin voin vielä tänään hidastella arjessa: ruoka hautumaan hitaasti, puikot kiltisti käteen (kuva instaan! :D). Lapsi paranee tuossa parhaiten leväten (elokuvia, pelejä tabletilta, koululaislehtiä...). Apteekissakin jo kävin ja siivotakkaan ei tarvitse (näyttöjen hyvä puoli on jatkuva siisteys). Yhteen hyväntekeväisyyskeräykseen voisin kasata vaatetta, siihen menee korkeintaan puolituntia...

Illalla vähintään lenkille ja kahvakuulat heilumaan! Jei!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t