Runningsup

otsikko ei viittaa nyt mihinkään sm-leikkeihin, vaan ohimeneviin ahdistushetkiin (esim. työ)elämässä. Elämäni on tätä nykyä onnekseni aikas ahdistusvapaata! No, yleisesti ottaen on. Ihanan reissun jälkeen tuntuu ihan hyvältä olla arjessa sittenkin, mutta pahoja tuokioita varten pitää olla turvasana (loma/matka) plakkarissa. Ja onhan tuo loma tuolla jossain kaukana siintämässä. Matka vieläkin kauempana. Juoksuasiaa: kokeilin onneani eilen, 3 viikon tauon jälkeen. Sen verran olen ollut juoksemati. Joogannut olen, hyvin on mennyt. Ja kävellyt vieläkin enemmän. Ei ole sattunut lonkkaan yhtään. Heti alkuun otin järjettömän 2 kilsan juoksuspurtin, uudet tossut lennättivät minua ja juoksuinto. Menin heittämällä edessäni 'löntystelevän' miesjuoksijan ohi. Sitten meinasi lähteä taju, hölläsin ja lopulta kävelin ja hölkkäilin kevyesti loput 3 kilsaa, kunnes huomasin, että kipu on palannut, aerobinen kunto on nolla ja vain jalat jaksaisivat. Kotiin tul...

Rooma puri minuunkin, näin jälkeenpäin 5 päivää reissusta, huomaan olevani aikas lääpällään Roomaan. Mikähän se oikein oli vai se kaikki? Rooma oli kivempi kuin kuvittelin. Ihmisläheinen, kerroksellinen, monimuotoinen, hilpeä, aurinkoinen, helteinenkin, runsas, Italialainen. Tunnistettavan Italialainen, olen ollut monessa paikassa Italiassa, mutten Roomassa. Kaupunki poikkesi muista juuri erityisen näkyvällä kerroksellisuudellaan, se on rakentunut niin pitkän ajan kuluessa ja niin tiiviiksi, että se oli jo hauskan näköistä. Pokkana Pantheon tossa noin muun kaupunkirakenteen sisällä. Kirkkojen kylkeen rakennettu asuintaloja. Antiikin temppeleiden raunioiden päälle ja lomittain uutta. Ja uusi ei tässä tarkoita 1900-2000- lukua. Yksi aukio löydettiin vanhasta kaupungista, joka on rakennettu samalla aikakaudella, selkeän suunnitellusti. Muutoin kaupunkia on rakennettu ja tuhottu ja taas rakennettu, tuloksena rento look :) Julkiset rakennukset ovat ...

Huomenna se on, lähtö! Rooma, Piazza di Spagna, Espanjalaiset portaat ja Prosecco huutaa mua! Hotellimme on likipitäen Espanjalaisten portaiden juurella, huokaus...mä olen huomenna siellä. En tiedä voinko juosta yhtään lenkkiä Roomassa, mutta kävelen sitäkin enemmän. Mun lonkka ehkä tarvitsee vain lepoa Villa Borghesen puistossa ja Tiber-joen rannalla. Kun oikein tekee mieli kuntoilla vietämme päivää Forum Romanumilla ja Colosseumilla. Vatikaanissa on käytävä ja Trasteveressa. Kun te huomenna vasta heräilette, mä oon jo lentoasemalla :) Mutta ennen tuota kaikkea on aika paljon vielä puuhaa ja hoidettavaa. Teen sitten pientä matkaraporttia aikanaan. Nyt Arrivederci! Ja nauttikaa tänne(kin) on luvattu hellettä viikonlopuksi.

HCR 2013 kuvat ovat saapuneet ja tietysti heti pistin tilauksen vetämään. Pari kuvaa, tarpeeksi pienellä resoluutiolla viittin julkistaa täälläkin. Alla Auroran sillalla. Ja profiilikuvassa stadikan tornin kanssa :) Kaksi mitskua siis HCR:stä saatu. Oijoi, mitalleja mulla jo 8, mihin mä ne oikein tungen? Teen kollaasin kotiin? (hahhahhaa..)     Eilisen vapaapäivän perheemme käytti shoppailuun ja hengailuun ja ravintolassa hyvin syömiseen. Vaihdoin kertaheitolla ilmeisen raskaat Nikeni Adduihin. Testasin monia ja nämä tuntuivat erityisen kevyiltä ja ei liikaa jalkoja tukevilta. Juoksen päkiäjuoksua eli astun ensin päkiällä maahan (myyjän mukaan se onkin ainoa oikea tapa juosta) ja tuumasi että näillä voin juosta niitä pitkiä matkojani hyvin. Aika näyttää, koska kokeilemaan en vielä pääse. Nyt taitaa tulla pisin juoksutauko sitten en muista edes milloin viimeksi. Olen juossut vähintään edes kerran viikkoon aina paitsi kipeänä.   ...

Oli stadissa tänään. Pyrstö pystyyn ja kohti uusia tuulia. Työpäivän lomassa latte & vuohenjuustovoikkari Fazerin Kluuvinkadun kahvilassa, enjoyable. Muistin taas miksi rakastan Helsinkiä. Tai ainakin rakastan olla töissä siellä ihan keskuksessa. Hymy on palannut ihmisten huulille samaa tahtia kun talvivarusteista on päästy. Pitkän ja antoisan(kin) palaverin jälkeen ostaisin nämä yhdessä välissä. 'Couse I'm worth it!   Edessä pitkä viikonloppu! Muiskis miten muikeaa.

Mitä ihmettä mulle tapahtui tossa kehvelin juoksussa? Olen välillä aivan tolkuttoman juoksuangstin ja itsevähättelyn vallassa. KUKA vaihtoi itsensä mun kehoon? MISSÄ on se iloinen positiivinen nuori (no vähintään nuorekas) nainen, joka muuttui tätimäiseksi lyllertäjäksi ja jota ei piristä enää mikään. Jos vähän saa liioitella. Vai onko nyt kysymys ihan siitä, että kokemus karttuu ja aina ei tulekaan niitä loputtoman ihania onnistumisen tunteita? Vajaat neljä vuotta aloittamisesta, juoksun ja olen saavuttamassa teini-iän juoksemisessa, koska angsti? ;-) Viime yön sentään jo nukuin kivutta, rakkulat paranevat kuin itsestään ja lonkka toivon mukaan joskus vielä kestää joogaamistakin. (Kiroilisin railakkaasti jos se sallittaisiin). Niinkuin ystäväni jo naureskeli: ainahan voi hurahtaa vesijuoksuun ;-) Se muuten on kuulemma sopiva laji ihmisille, jotka ovat hajoittaneet itsensä muussa liikunnassa, tunnen monia jotka ovat siirtyneet siihen. Mut ei, kaakeleiden katselu ei oo mun h...

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

Huomenna mennään puolikasta 3:tta kertaa ikinä! Tänään kisapaidan, numeron ja krääsän hakemista Kisahallista. Ostin vähän juoksuvaatettakin: paitaa, liiviä. Kummasti kuppikoko kasvaa ja ympärysmitta kapenee kun juoksuliivejä hankkii ammattilaisen opastuksella. Pitäisi vissiin toimia samoin normiliiviostoksillakin, ettei kulkisi vääränkokoisissa liian pienissä ja liian löysissä liiveissä... Kisatunnelmaa paikalla ei nyt oikeastaan vielä ollut, mutta monia monia Intersport-kassilaisia sieltä talsi :) Onhan meitä ilmoittautuneita järjetön määrä: yli 15 800! Vielä ei jännitä, pahemmin. Tänään perinteisesti kevyt jolkottelu nauttien ilta-auringossa. Huomenna on vaikka mitä proggista ennen juoksua, toivotaan ettei mene tipalle. Viime vuonna hölkkäilin lähtöpaikalle kun tuli hiukan kiirus ja sama tapahtui kaksi viikkoa sitten ennen länkkäriä. Juoksin lähtöpaikalle. Huokaus minua... mainoskamaa tänä vuonna näissä väreissä   Kisaraportti seu...

toukokuun värejä       ja makuja       © runningsup