28. toukokuuta 2013

Turvasana

otsikko ei viittaa nyt mihinkään sm-leikkeihin, vaan ohimeneviin ahdistushetkiin (esim. työ)elämässä. Elämäni on tätä nykyä onnekseni aikas ahdistusvapaata! No, yleisesti ottaen on. Ihanan reissun jälkeen tuntuu ihan hyvältä olla arjessa sittenkin, mutta pahoja tuokioita varten pitää olla turvasana (loma/matka) plakkarissa. Ja onhan tuo loma tuolla jossain kaukana siintämässä. Matka vieläkin kauempana.

Juoksuasiaa: kokeilin onneani eilen, 3 viikon tauon jälkeen. Sen verran olen ollut juoksemati. Joogannut olen, hyvin on mennyt. Ja kävellyt vieläkin enemmän. Ei ole sattunut lonkkaan yhtään.

Heti alkuun otin järjettömän 2 kilsan juoksuspurtin, uudet tossut lennättivät minua ja juoksuinto. Menin heittämällä edessäni 'löntystelevän' miesjuoksijan ohi. Sitten meinasi lähteä taju, hölläsin ja lopulta kävelin ja hölkkäilin kevyesti loput 3 kilsaa, kunnes huomasin, että kipu on palannut, aerobinen kunto on nolla ja vain jalat jaksaisivat.

Kotiin tuli tulipunainen ja hikinen nainen, jota sattui lonkkaan (ei tolkuttomasti kuitenkaan) ja uudet tossutkin tuntuivat hölskyviltä. Njah, katsotaan torstaina uudelleen tuollainen minilenkki. Katsotaan onko musta vieläkään palaavaksi lenkkipoluille. Voisin uumoilla, että jos ei 6 viikossa parane, on mentävä kuvauttamaan toi lonkan kapistus tai jotain. En kyllä voi uskoa, että olisi hajonnut, joku on 'vaan' revennyt/rasittunut liikaa joskus, mutta niin vaivihkaa etten pysty hahmottamaan missä ja milloin?

Ja joo se turvasana ei liene kesäloma, joka vietetään 'ihan vaan mälsästi' Suomessa :) Vaan Pariisi.
Hmmmm....pitäisiköhän lokakuinen reissu jo pikkuhiljaa varata? ;-)

25. toukokuuta 2013

ulkoilmamuseossa

Rooma puri minuunkin, näin jälkeenpäin 5 päivää reissusta, huomaan olevani aikas lääpällään Roomaan.
Mikähän se oikein oli vai se kaikki? Rooma oli kivempi kuin kuvittelin. Ihmisläheinen, kerroksellinen, monimuotoinen, hilpeä, aurinkoinen, helteinenkin, runsas, Italialainen. Tunnistettavan Italialainen, olen ollut monessa paikassa Italiassa, mutten Roomassa.
Kaupunki poikkesi muista juuri erityisen näkyvällä kerroksellisuudellaan, se on rakentunut niin pitkän ajan kuluessa ja niin tiiviiksi, että se oli jo hauskan näköistä. Pokkana Pantheon tossa noin muun kaupunkirakenteen sisällä. Kirkkojen kylkeen rakennettu asuintaloja. Antiikin temppeleiden raunioiden päälle ja lomittain uutta. Ja uusi ei tässä tarkoita 1900-2000- lukua.
Yksi aukio löydettiin vanhasta kaupungista, joka on rakennettu samalla aikakaudella, selkeän suunnitellusti. Muutoin kaupunkia on rakennettu ja tuhottu ja taas rakennettu, tuloksena rento look :) Julkiset rakennukset ovat mahtipontisia läpi aikakausien.

 Pantheon ei jätä ketään kylmäksi. Olen mittakaavaihmisenä ovella.
Alla Patheonin uskomaton katto.

Ne aukiot, loputtomasti piazzoja ja fontanoita. Suosikki Piazzani oli Ghetton kupeessa, pieni Roomalaisittain vaatimaton fontana ja ihana aperitiivipaikka 'Bartaruga' sen kupeessa.
 
Erityisen hauskaa Roomassa oli loputtomat viinihetket (Proseccoa, talon valkkaria/punkkua, Amaronea) silloin tällöin, välitankkauksia, aperitiivejä sekä yömyssyjä.
 
Ruokaihmisenä suosittelen 4 illan kokemuksella, Ghettoa ja Trastevereä, joihin päädyimme kaksi iltaa liian myöhään. Sitä ennen otimme pizzat ja pastat matkan varrella siellä ja täällä, ihan ok. 
Ghetton (kävimme mm.Il Giardano Romano) ja Trasteveren alueet olivat pullollaan kivan näköisiä iltaruokapaikkoja ja emme pettyneet. Ne olivat myös sopivan pitkän kävelymatkan päässä Spagnalta (ja siis hotellilta), näillä iltavaelluksilla näki Rooman iltafiilistä hyvin.
 
Lounasta/pikkupurtavaa saa napattua tarpeen mukaan: salaattia viinillä, kahvit ja cornettot tai oluet ja pähkinöitä/ muuta juoman kylkeen, jotka siis usein kuuluivat juoman hintaan.
Miten nyt milloinkin on tarvetta ja aikaa. Koska Roomassa ei saa nopeasti mitään muuta kuin kahvilasta sen espresson! Muutoin istut pöytään, tuumailet ja tilaat, odotat kaikessa rauhassa. Nautiskelet ja lopuksi tilaat laskun, maksat ja annat tipin. Juuri sopivasti nuutuneinkin reissaaja palautuu entistä ehommaksi kaiken tuon jälkeen. Amerikkalaiset turistit näyttivät olevan niitä kärsimättömimpiä :) Kyllä meillä eurooppalaisilla on kuitenkin rentoutumisen taito! Ja sitten taas painetaan menemään.
 
 
Raunioihin rakastuneena tyyppinä tietenkin Colosseum ja Forum Romanum puhuttelivat minua, mutta Roomassa on liikaa raunioita. Niitä on kaikkialla. Tulee yltäkylläisyys raunioista, kirkoista ja museoista. Todellakin!
Forum Romanum ja Colosseum
 
 
Taidetta näkee mukavasti kirkoissa ja yltäkylläisesti museoissa. Kirkkoja kolusimme varmaan 15, museoita vain muutaman. Ei vaan jaksanut enää suodattaa kauneutta. Liika on liikaa. Modernimpaa arkkitehtuuria (mm. Maxx ja Auditorium Parco della Musica) matkasimme katsomaan myös ratikalla. Julkiset toimivat Roomassa näppärästi. Käytimme ratikkaa ja metroa. Päivälippu 6 euroa, 75 min. lippu 1,5 euroa. Eli ei mitään verrattuna pääkaupunkiseutumme hintoihin!
 
Muutoinkin väitteeseen Rooma on kallis, en voi yhtyä. Edullisempi kuin Helsinki. Ja sehän on aina plussaa. Ruoka ja juoma on hieman edullisempaa Rooman ravintoloissa kuin meillä. Turistikama maksaa, mutta ei liikaa. Luksusta jos ei haikaile pärjää ihan hyvin. Suhtautuminen turisteihin on luonnollisesti hyvää, kaupunki elää turismissa. Pari turisteihin kyllästynyttä asiakaspalvelualan ihmistä näkyi.
 
Roomassa eletään ulkona, myös me. Kävimme todellakin hotellissa vain nukkumassa ja söimme aamiaisen.
'Katutaiteilijoita' näkyi ja ihan riesaksi asti ruusujen/krääsäntuputtajia. Niihin piti suhtautua yliolkaisesti, muutoin ei saanut hetken rauhaa. Nämä ruusujen, sateen/päivänvarjojen ja erilaisten härpättimien kaupustelijat eivät tee hommiaan tietenkään laillisesti ja muutama hupaisa taka-ajotilanne nähtiin kun carabinieri viitsi pinkaista kaupustelijan perään.
 
 katutaitelijoita ja gladiaattoreita
 
Italialaiset jonottavat iltaisin Gelato-annostansa, me myös yhden kerran. Taivaallista pistaasijäätelöä!  Kuljimme ihmisvirtojen mukana poikkesimme putiikeissa ja sivukujilla, katselimme ihmisvilinää piazzojen laidoilta trattorioissa. Ihmettelimme Italialaisten sitkeyttä jonottaa ilmaiskonsertteihin ja heidän loputonta ihastustansa Paaviinsa, Il Papaan. Vatikaani, Pietarin kirkko ja uusi paavi nähty. Hulluja nuo Roomalaiset :)

Vielä jotain siitä kaikesta mitä tuli koettua ja nähtyä, eikä vaan kerralla jaksa tähän tuottaa, haluan mainita. Borghesen puisto, olipas hiukan erilainen puistokokemus. Sinne Roomalaiset tosiaankin kokoontuivat viettämään lauantaipäiväänsä lapsineen. Karusellit, kahvilat, museot, lammet, polkupyörät, oli muuten melkein ainoa paikka missä näki paikallisia fillarin selässä! Roomassa mennään autolla, skootterilla, julkisilla tai jalan.
Hupaisinta oli eräät vanhemmat, jotka olivat tyrkänneen vaippaikäisensä kauko-ohjattavaan pikkumersuun, jossa kersa sitten naureskeli ja tavoitteli ilmapalloa, vanhempien ohjatessa menopeliä. Mainiota!
 
vauvan menopeli

Ah Rooma, nyt olen päässyt siihen joukkoon tummaan, joka voi niin sanoa. Treviin heitin varmuuden vuoksi kolikon kaikkien sääntöjen mukaisesti olan yli. Palaan siis joskus Roomaan!

tästä legendastahan Rooman kaupunki sit lähti: Romulus ja Remus, joita naarassusi imettää 

15. toukokuuta 2013

kaikki tiet vievät jne....

Huomenna se on, lähtö!
Rooma, Piazza di Spagna, Espanjalaiset portaat ja Prosecco huutaa mua!
Hotellimme on likipitäen Espanjalaisten portaiden juurella, huokaus...mä olen huomenna siellä.

En tiedä voinko juosta yhtään lenkkiä Roomassa, mutta kävelen sitäkin enemmän. Mun lonkka ehkä tarvitsee vain lepoa Villa Borghesen puistossa ja Tiber-joen rannalla. Kun oikein tekee mieli kuntoilla vietämme päivää Forum Romanumilla ja Colosseumilla. Vatikaanissa on käytävä ja Trasteveressa.

Kun te huomenna vasta heräilette, mä oon jo lentoasemalla :)

Mutta ennen tuota kaikkea on aika paljon vielä puuhaa ja hoidettavaa.
Teen sitten pientä matkaraporttia aikanaan. Nyt Arrivederci!
Ja nauttikaa tänne(kin) on luvattu hellettä viikonlopuksi.

10. toukokuuta 2013

Chillailua

HCR 2013 kuvat ovat saapuneet ja tietysti heti pistin tilauksen vetämään. Pari kuvaa, tarpeeksi pienellä resoluutiolla viittin julkistaa täälläkin. Alla Auroran sillalla. Ja profiilikuvassa stadikan tornin kanssa :) Kaksi mitskua siis HCR:stä saatu. Oijoi, mitalleja mulla jo 8, mihin mä ne oikein tungen? Teen kollaasin kotiin? (hahhahhaa..)
 

 
Eilisen vapaapäivän perheemme käytti shoppailuun ja hengailuun ja ravintolassa hyvin syömiseen. Vaihdoin kertaheitolla ilmeisen raskaat Nikeni Adduihin. Testasin monia ja nämä tuntuivat erityisen kevyiltä ja ei liikaa jalkoja tukevilta. Juoksen päkiäjuoksua eli astun ensin päkiällä maahan (myyjän mukaan se onkin ainoa oikea tapa juosta) ja tuumasi että näillä voin juosta niitä pitkiä matkojani hyvin. Aika näyttää, koska kokeilemaan en vielä pääse. Nyt taitaa tulla pisin juoksutauko sitten en muista edes milloin viimeksi. Olen juossut vähintään edes kerran viikkoon aina paitsi kipeänä.
 
Testasin pikkukundin kanssa tänään tuossa pihalla ja en voi juosta, lantio huutaa help! heti. Eli lepuutan vaikka kuukauden kunhan se paranee. Elokuuhun on pitkä aika, jolloin siis seuraava puolikas. Pikkukaveri juoksi kuin mikäkin tossa pihalla tänään, kohta vien sen jonnekin yleisurheilukouluun kun on noin energinen rimpula. Lapsi juoksi, mä chillasin kahvin kanssa.
No kyllä me siivottiinkin ahkerasti tänään, minä pihaa, mies autoa :) ja eilen siivottiin vaatehuonettakin. Kauheesti on saatu aikaan kahdessa vapaapäivässä ja saman verran vielä edessä vapaita. Sounds nice!


8. toukokuuta 2013

kesän eka päivä

Oli stadissa tänään.
Pyrstö pystyyn ja kohti uusia tuulia.
Työpäivän lomassa latte & vuohenjuustovoikkari Fazerin Kluuvinkadun kahvilassa, enjoyable. Muistin taas miksi rakastan Helsinkiä.
Tai ainakin rakastan olla töissä siellä ihan keskuksessa.
Hymy on palannut ihmisten huulille samaa tahtia kun talvivarusteista on päästy.
Pitkän ja antoisan(kin) palaverin jälkeen ostaisin nämä yhdessä välissä.

'Couse I'm worth it!
 
Edessä pitkä viikonloppu! Muiskis miten muikeaa.

7. toukokuuta 2013

juoksun murkkuikä

Mitä ihmettä mulle tapahtui tossa kehvelin juoksussa? Olen välillä aivan tolkuttoman juoksuangstin ja itsevähättelyn vallassa. KUKA vaihtoi itsensä mun kehoon? MISSÄ on se iloinen positiivinen nuori (no vähintään nuorekas) nainen, joka muuttui tätimäiseksi lyllertäjäksi ja jota ei piristä enää mikään. Jos vähän saa liioitella.

Vai onko nyt kysymys ihan siitä, että kokemus karttuu ja aina ei tulekaan niitä loputtoman ihania onnistumisen tunteita? Vajaat neljä vuotta aloittamisesta, juoksun ja olen saavuttamassa teini-iän juoksemisessa, koska angsti? ;-)
Viime yön sentään jo nukuin kivutta, rakkulat paranevat kuin itsestään ja lonkka toivon mukaan joskus vielä kestää joogaamistakin. (Kiroilisin railakkaasti jos se sallittaisiin). Niinkuin ystäväni jo naureskeli: ainahan voi hurahtaa vesijuoksuun ;-) Se muuten on kuulemma sopiva laji ihmisille, jotka ovat hajoittaneet itsensä muussa liikunnassa, tunnen monia jotka ovat siirtyneet siihen. Mut ei, kaakeleiden katselu ei oo mun hommaa. Maisemien katselu taas on.

Hitto, monelta tää murkkuikä menee ohi. Pakonomaisesti buukkaan itseni nyt sinne Runner's Twilightin puolikkaalle, Rantareissulle jo olen varauksen tehnyt. (Espoon rantapuolikas). Kireähkö hymy suunpielissä maksan osallistumismaksut ja vakuutan itseni: Kyllä se siitä. Kohta taas haluat juosta tyttönen. Sinä indeed gasellimainen sulokas juoksijatar. (okei toi on itseironiaa, ihan perus elli lenkkeilijäksi, muttei nyt sentään mikään perässä hiihtäjä....)

Onneksi, onneksi on Rooma, jonne mennään siis ensi viikolla. Olen erittäin tehokkaasti mainostanut asiaa tällä viikolla mm.töissä, kahvilassa, you name it - missä. Kuin puolihuolimattomasti jankutan asiaa kaikille :) Itseasiassa Roomassa tuntuu käyneen jo kaikki paitsi minä!

Kunhan tästä rypemisestä tokenen... Hämärästi muistan että mulla oli vastaava muttei näin paha viime syksyn pääkaupunkijuoksun jälkeen. Mutta silloin juoksu meni ihanasti ja tuntui hyvältä, silloin rypesin vain ja ainoastaan aikaani. Nyt se ei harmita, vaan kaikki muu. Itse tunne juoksemista kohtaan. Mutta siis kunhan tästä rypemisestä tosiaankin tokenen, olen jo tuolla juoksemassa uusissa lenkkareissani. Jos siis lonkka taas kestää, recovery on menoillaan.

Ja tällä kertaa ostan juoksimia hartaasti, erityisen hartaasti. Nyt ekan kerran tuli tilanne vastaan, jolloin kenkä petti naisen. Uutta vaan vanhan tilalle siis ;-)

Tossujen ostoa, sitten tiedossa on pitkä viikonloppu koko perheen kesken, mm. kylpyläpulikointia ja ulkoiluja lasten kanssa. Ja ensi viikolla miehen kanssa Roomassa ollaan ihan tosta noin vain, siellä auringossa onnellisena kahden (2 miljoonan turistin keskellä). Aika jees! Ja kahvi-ihminen kun olen, muistan ettei Italiassa nautita Lattea ei Cappuccinoa kello 12. jälkeen.

kuva google

5. toukokuuta 2013

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan.
Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta?
Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee.
No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noin 16 km kohdalla ja siitä muutama kilsa eteenpäin ajattelin vakavasti, että tää on ihan pimeetä hommaa. Kun siitä taas pääsi juoksu kulki ihan ok jos ei huomioinut niitä varpaita ja jo aivan selvästi tuntuvia rakkuloita päkiöiden sivussa. Noissa lenkkareissa ei ole koskaan käynyt aiemmin noin, ovat siis roskiskamaa nyt.
Viimeinen mäki stadikalle noustessa oli kamala, kamala, kamala. Kunnes kuin jostain taiottuna tuttu kannustaja tsemppasi minua Hyvä huudoilla. Kiitos sinulle! Muutoin jaksaa jaksaa ja tossua toisen eteen ja näyttääpä vaikealta kommentit meille juoksijoille olivat vähän kuin eräs nainen totesikin maaliin tullessaan: 'juoksivat itse!' Niinpä! ;-)
Kuvaaja kysyi minulta 'miltä nyt tuntuu?' Vastaus tuli suoraan: Kamalalta! Että näin tällä kertaa. Hyvä fiilis tuli vasta noin puoli tuntia juoksun jälkeen, jolloin alkoi euforian hetki. Ja päätin jo kotimatkalla, että a) elokuussa seuraava puolikas b) syyskuussa taas ja ensi vuonna jos vaan lonkka ja hermot kestää, kesällä 2014 eka koko maraton. Hitto! Nyt se on sanottu ääneen.
Nyt en edes ajattele juoksemista kolmeen päivään, ostan uudet lenkkarit ja alan sitten sisäänajamaan niitä. En mä ole vielä luopunut toivosta, etten pystyisi parantamaan puolikkaan aikaani :) Sehän toimii motivaattorina. Toisaalta matka oli kyllä sellainen koettelemus, että juu tuokin aika oli saavutus. Mutta ensi kerrallahan lonkka ei vihoittele ja tossut toimivat ja ryysistäkään ei oo..... ;-) Ja kyllä siellä erinnäisiä kivoja fiilareita tuli, suorastaan kiksejä.
HCR:n reittiin alan jo kyllästyä tai siis Ruskeasuon ja PikkuHuopalahden puisto ja ruovikko osuuksiin. Boooooring. City osuudet on tosi jees. Järjestelyt toimivat tänä vuonna täydellisesti, kertakaikkiaan hienosti. Ja lopuksi:
Onnea kaikille maaliin päässeille, me ollaan mahtavia!

3. toukokuuta 2013

3.kerta sanoo jotain

Huomenna mennään puolikasta 3:tta kertaa ikinä!

Tänään kisapaidan, numeron ja krääsän hakemista Kisahallista. Ostin vähän juoksuvaatettakin: paitaa, liiviä. Kummasti kuppikoko kasvaa ja ympärysmitta kapenee kun juoksuliivejä hankkii ammattilaisen opastuksella. Pitäisi vissiin toimia samoin normiliiviostoksillakin, ettei kulkisi vääränkokoisissa liian pienissä ja liian löysissä liiveissä...

Kisatunnelmaa paikalla ei nyt oikeastaan vielä ollut, mutta monia monia Intersport-kassilaisia sieltä talsi :) Onhan meitä ilmoittautuneita järjetön määrä: yli 15 800!

Vielä ei jännitä, pahemmin. Tänään perinteisesti kevyt jolkottelu nauttien ilta-auringossa. Huomenna on vaikka mitä proggista ennen juoksua, toivotaan ettei mene tipalle. Viime vuonna hölkkäilin lähtöpaikalle kun tuli hiukan kiirus ja sama tapahtui kaksi viikkoa sitten ennen länkkäriä. Juoksin lähtöpaikalle. Huokaus minua...

mainoskamaa

tänä vuonna näissä väreissä
 
Kisaraportti seuraa myöhemmin. Okei, kyllä taas jännittää. Ajasta en sano etukäteen mitään, parempi kuin viime syksynä olisi tavoite. Katellaan, matka on piiiiiitkä :)