Siirry pääsisältöön

Chillailua

HCR 2013 kuvat ovat saapuneet ja tietysti heti pistin tilauksen vetämään. Pari kuvaa, tarpeeksi pienellä resoluutiolla viittin julkistaa täälläkin. Alla Auroran sillalla. Ja profiilikuvassa stadikan tornin kanssa :) Kaksi mitskua siis HCR:stä saatu. Oijoi, mitalleja mulla jo 8, mihin mä ne oikein tungen? Teen kollaasin kotiin? (hahhahhaa..)
 

 
Eilisen vapaapäivän perheemme käytti shoppailuun ja hengailuun ja ravintolassa hyvin syömiseen. Vaihdoin kertaheitolla ilmeisen raskaat Nikeni Adduihin. Testasin monia ja nämä tuntuivat erityisen kevyiltä ja ei liikaa jalkoja tukevilta. Juoksen päkiäjuoksua eli astun ensin päkiällä maahan (myyjän mukaan se onkin ainoa oikea tapa juosta) ja tuumasi että näillä voin juosta niitä pitkiä matkojani hyvin. Aika näyttää, koska kokeilemaan en vielä pääse. Nyt taitaa tulla pisin juoksutauko sitten en muista edes milloin viimeksi. Olen juossut vähintään edes kerran viikkoon aina paitsi kipeänä.
 
Testasin pikkukundin kanssa tänään tuossa pihalla ja en voi juosta, lantio huutaa help! heti. Eli lepuutan vaikka kuukauden kunhan se paranee. Elokuuhun on pitkä aika, jolloin siis seuraava puolikas. Pikkukaveri juoksi kuin mikäkin tossa pihalla tänään, kohta vien sen jonnekin yleisurheilukouluun kun on noin energinen rimpula. Lapsi juoksi, mä chillasin kahvin kanssa.
No kyllä me siivottiinkin ahkerasti tänään, minä pihaa, mies autoa :) ja eilen siivottiin vaatehuonettakin. Kauheesti on saatu aikaan kahdessa vapaapäivässä ja saman verran vielä edessä vapaita. Sounds nice!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran. Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa. Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla. Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali! Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, ko

talvitavoite

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

kalliolle kukkulalle juoksen minä....

Trailrunning , my darlings, sai mun pohkeet pitkästä aikaa (sitten vuosiin) tukkoon ja paukkumaan. On se sen verran raskasta puuhaa, tuo metsässä, kallioilla, poluilla, pöpeliköissä ryysäily. Ja aivan mahtavaa :) Turhat työperäiset patoutumatkin häipyi hus takaviistoon ja pää oli taas joustava metsähaipakan jälkeen. Koivet kyllä huusivat apua, jonka saivat eilisessä erittäin venyttävässä joogasessiossa.   Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.  Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään. Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä