Siirry pääsisältöön

juoksun murkkuikä

Mitä ihmettä mulle tapahtui tossa kehvelin juoksussa? Olen välillä aivan tolkuttoman juoksuangstin ja itsevähättelyn vallassa. KUKA vaihtoi itsensä mun kehoon? MISSÄ on se iloinen positiivinen nuori (no vähintään nuorekas) nainen, joka muuttui tätimäiseksi lyllertäjäksi ja jota ei piristä enää mikään. Jos vähän saa liioitella.

Vai onko nyt kysymys ihan siitä, että kokemus karttuu ja aina ei tulekaan niitä loputtoman ihania onnistumisen tunteita? Vajaat neljä vuotta aloittamisesta, juoksun ja olen saavuttamassa teini-iän juoksemisessa, koska angsti? ;-)
Viime yön sentään jo nukuin kivutta, rakkulat paranevat kuin itsestään ja lonkka toivon mukaan joskus vielä kestää joogaamistakin. (Kiroilisin railakkaasti jos se sallittaisiin). Niinkuin ystäväni jo naureskeli: ainahan voi hurahtaa vesijuoksuun ;-) Se muuten on kuulemma sopiva laji ihmisille, jotka ovat hajoittaneet itsensä muussa liikunnassa, tunnen monia jotka ovat siirtyneet siihen. Mut ei, kaakeleiden katselu ei oo mun hommaa. Maisemien katselu taas on.

Hitto, monelta tää murkkuikä menee ohi. Pakonomaisesti buukkaan itseni nyt sinne Runner's Twilightin puolikkaalle, Rantareissulle jo olen varauksen tehnyt. (Espoon rantapuolikas). Kireähkö hymy suunpielissä maksan osallistumismaksut ja vakuutan itseni: Kyllä se siitä. Kohta taas haluat juosta tyttönen. Sinä indeed gasellimainen sulokas juoksijatar. (okei toi on itseironiaa, ihan perus elli lenkkeilijäksi, muttei nyt sentään mikään perässä hiihtäjä....)

Onneksi, onneksi on Rooma, jonne mennään siis ensi viikolla. Olen erittäin tehokkaasti mainostanut asiaa tällä viikolla mm.töissä, kahvilassa, you name it - missä. Kuin puolihuolimattomasti jankutan asiaa kaikille :) Itseasiassa Roomassa tuntuu käyneen jo kaikki paitsi minä!

Kunhan tästä rypemisestä tokenen... Hämärästi muistan että mulla oli vastaava muttei näin paha viime syksyn pääkaupunkijuoksun jälkeen. Mutta silloin juoksu meni ihanasti ja tuntui hyvältä, silloin rypesin vain ja ainoastaan aikaani. Nyt se ei harmita, vaan kaikki muu. Itse tunne juoksemista kohtaan. Mutta siis kunhan tästä rypemisestä tosiaankin tokenen, olen jo tuolla juoksemassa uusissa lenkkareissani. Jos siis lonkka taas kestää, recovery on menoillaan.

Ja tällä kertaa ostan juoksimia hartaasti, erityisen hartaasti. Nyt ekan kerran tuli tilanne vastaan, jolloin kenkä petti naisen. Uutta vaan vanhan tilalle siis ;-)

Tossujen ostoa, sitten tiedossa on pitkä viikonloppu koko perheen kesken, mm. kylpyläpulikointia ja ulkoiluja lasten kanssa. Ja ensi viikolla miehen kanssa Roomassa ollaan ihan tosta noin vain, siellä auringossa onnellisena kahden (2 miljoonan turistin keskellä). Aika jees! Ja kahvi-ihminen kun olen, muistan ettei Italiassa nautita Lattea ei Cappuccinoa kello 12. jälkeen.

kuva google

Kommentit

  1. Jos olisin sinä, kävelisin vähän väliä peilin ohi ja sanoisin et "juoksinpa taas maratonin". Sankari-idoli oot :) Juoksit ja tolla ajalla rakkoisilla jaloilla.
    EHkä toi on vaan ihanan kokemuksen aikaansaama "blääh tässäkö se oli".

    Iloa päivään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

Kun plan B onkin plan A

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen! En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin. Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally! Elikkäs siis: Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä. Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?). Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon. Rempan suunnittelimme pikavauht...