29. huhtikuuta 2013

ruokahalu kohillaan

Kyllä juokseminen kasvattaa ruokahalua. Jostain luin erittäin puolihuolimattomasti, että naisen ei pitäisi juosta koska se lihottaa? No jo, toi iänikuinen naisten ulkonäön kyttääminen niin kyllästyttää mua. Jos ihminen syö ruokaa hyvällä ruokahalulla, niin mikä ihmeen ongelma se on? Jos vartalo on urheilullinen muttei kepinnäköinen, onko jollain ongelma asian kanssa? Toivotaan ettei :)

Ja myönnän kun liikun mulla on nälkä, nälkä, nälkä. Haaveilen nytkin ruuasta (olen syönyt ihan hyvin tänään :)) silti vaikka olen hillinnyt juoksujani because of lauantai.

Huomenna on onneksi vappu ja saan tehdä meille perunasalaattia (ei majoneesia, don't like) ja kanasalaattia, grillataan niiden kaveriksi raakamakkaraa ja bratwurstia. Päälle muutama lasi kuohuvaa. Ja vappupäiväksi on käynyt kutsu brunssille. Nam!

Lauantaina ilostutin lapsiamme tällä:
nacho setti....mmmmmmmmm....
Tosiasiassa en mä loputtomasti syö, mutta ison miehen verran. Siis ruokaa, makeaa en juuri koskaan. Mitänytsilloinkuniskeesuklaakakkuhimo tjsp.
Hauskaa vappua tuota hyvän ruuan juhlaa :) ! Ja joo, kyllä mä meen aamulla juoksuille ennen töitä.

24. huhtikuuta 2013

makeeta kuin kahden suklaan suklaamuffiini

Tuli semmoinen parhaita asioita tässä päivässä olotila. Warning! Jos olet yliherkkä ihmisten hyvälle mielelle, älä lue eteenpäin ;-)
- sain töitä hoidettua hyvään malliin ja asioita edistettyä. Voin huomenna päivittää ensiaputietojani koko päivän ja hyvällä omallatunnolla.
- nautin töissä jälkkäriksi ihanan kahden suklaan muffinsin laten kanssa, huokaus miten hyvää!
- lapset on ulkona kavereidensa kanssa ja minä pääsen hetkeksi esim. tänne. Tosin nuorimmainen roikkuu 'tyttökaverinsa' kanssa tossa ovensuussa kysymässä jotain jatkuvasti...
-mies oli tehnyt eilen ruokaa ja imuroinut (kun olin myöhään töissä(eli minä pääsen tänään hetkeksi esim. tänne :) enkä ala keksimään mitään hv to do kotihommia).

Joko uskaltaudun tänään pienelle verryttelylenkille sunnuntaisen rupeaman jälkeen vai sanooko pohkeet poks? Ei voi tietää. No, tänään - huomenna.

Ehdin selailla jo tuossa tuoreen Me Naiset Sportin juoksuvinkkejä, puolimaratonvinkeistä voisin ottaa oppia. Ainakin siitä kohdasta miten nopeutta saisi lisättyä! (juokse itsesi maitohapoille välillä!) Tästä kohdasta taas en ota oppia -> Lähde lenkille ystävän kanssa.
Ei, juoksu on mun ajatteluaikaa, silloin funtsin kaikkea maan ja taivaan väliltä, toinen aika milloin saan ajatella rauhassa on työmatkat. :) Tosin tytärtä olen luvannut alkaa pikkaisen lenkittämään, mutta sehän on ihan eri juttu. Pääsääntöisesti haluan lenkkeillä yksin. 

Tästä tuli mieleen sujuvasti, miten tällä hetkellä sosiaalinen elämä on töissä ja perheen ja suvun keskuudessa, ystäviä valitettavan vähän nykyään näkee. Jos oikein laittaa kalentereihin aikaa, silloin onnistuu. Ei hyvä, mutta nyt on näemmä sellainen elämänvaihe (aika monella).

Sådant. Seuraan tyttöni ihanaa teinarielämää, tollasta se oli aikanaan mullakin. Hmmm....elämä edessä, kaikki naurattaa, kaikki on hauskaa, välillä harmittaa, mut se ei kauaa kestä. Parasta on ystävät ja perhe. Vitsi, muistinkohan mä nauttia silloin sydämen kyllyydestä. Taisin muistaa :) Ei sillä etten nauttisi nytkin tästä keski-ikäisen naisen elämästä (oho), nautin kyllä. Ja tämä ihana suloinen kipale muistuttaa mua siitä. no nyt nyt noi naperot (2 x 5 vee) tuli tänne meille riekkumaan, njaa aika söpöjä... :)

21. huhtikuuta 2013

Miltä nyt tuntuu?

Kauden juoksutapahtumaputki avattu: Länsiväyläjuoksu 17,4 km meni tänään aurinkoisessa kevät säässä. Loppuaika oli samaa luokkaa kuin viime keväänä. Siinä 1:50 tuntumassa ollaan. Ei siis kehitystä, muttei huomattavaa heikennystäkään. Olen kuitenkin tyytyväinen. Jos tahdon kovasti alkaa aikaani rukkaamaan, tarttee asian eteen tehdä jotain muutakin kuin 'vain' lenkkeillä.
Mielenkiinnolla odotan HCR:ää, miten käy puolikkaan ajan kanssa?

Sää oli siis loistava. Suorastaan oli liikaa vaatetta päällä, vaikka lähdinkin paitahihasillani liikenteeseen. Kovin kuumotti. Matkan jolkotin mukavalla fiiliksellä. En ollut puhki, en poikki. Viimeisen kahden kilsan kohdalla huomasin, että nyt en voi lisäillä vauhtia, tää menee nyt näin.
Mutta loppusuoran vedän aina täysia, aina. :)

Reitistä pidän, pidän muutenkin Espoon juoksureiteistä, sopivan vaihtelevaa maastoa ja kaunista maisemaa. Bongasin vasta nyt ekat leskenlehdet, myöhäinen on kevät. Ja muuten, A.Stubb oli kannustamassa meitä juoksijoita, hyvä hyvä! :) Tämä oli mun juoksu-urani 8. juoksutapahtuma eli "kisa"! Kyllä nämä tapahtumat ovat piste iin päälle tässä hommassa. En kuitenkaan ajattele ihan niin kuin pari miestä, jotka lähdössä jutusteli toisilleen "Onhan tämäkin tapa päästä hetkeksi pois kotoa" (naurua!). Mutta peruslenkit ovat ajoittain sitäkin ;-) (tokitoki).

Kiitos järjestäjille, hauskaa taas oli. Ja kiitos kysymästä, aivan sairaan hyvältä taas tuntuu!
 
 Mitalisaldo senkuin kasvaa, nämä Länkkäreistä.

16. huhtikuuta 2013

juoksemistahan me ei lopeteta!

Boston. Järkytys. Suru. Syvä osanottoni. Enempää en aio aiheesta kirjoittaa (tällä erää). Media tekenee taas (kerran) enemmän kuin tarpeeksi retostellessaan asiaa :(

Sitten muuhun. Pääsin melkein 40 km tavoitteeseeni viime viikolla, total 38 km. Hyvä tyttö!
Tulevana sunnuntaina mulla Länsiväyläjuoksu, johon osallistuin viime keväänä ensimmäisen kerran. Pidin reitistä ja matkan pituudesta (17,4km). Tällä viikolla siis kaksi kevyttä noin kymppiä ja tuo vuoden eka juoksutapahtuma!

Tänään kävin veikeässä paikassa:
äiti ja vauva lentokonehan ne siinä :)
 
!!!!

10. huhtikuuta 2013

ei kameraa mukaan lenkille

Olen tänä vuonna ottanut usein kameran mukaan lenkille, nyt siihen tulee loppu. Ei mitään järkeä pysähtyä muutaman kilometrin välein kuvaamaan ja sitten taas jatkaa, menee sivu suun koko juoksun idea.

Olen sen tyyppinen juoksija, jonka pitää olla koko ajan liikkeessä. En saa kävellä enkä pysähdellä välillä tai homma repsahtaa ja pitää aloittaa ikäänkuin alusta. Tossut nyt joutuu sitomaan joskus tai nenä niistää, mutta mieluiten ei tapahtuisi niitäkään pysähdyksiä. Kun juostaan niin juostaan, fiilistely köpöttelyt tai fillaroinnit on sitten erikseen  (kameralla tai ilman).

Eilinen 12 km lenkki meni ihan harakoille kun pysähtelin milloin mitäkin kuvaamaan. Ihana ilta-aurinko, mielenkiintoisia rakennuksia (aika vähän kyllä), uutta fb-proffakuvaakin pitäis jostain lenkin lomasta saada, bongaan hauskoja kylttejä tms. jne. Lopetan tämän hössötyksen ennenkuin kunnolla aloitankaan.

Ja siis 28 km juoksematta tämän viikon tavoitteestani. Mieluiten ne menisi kahdella lenkillä.

Last but not least
Haloo Helsingiltä taas hyvää juoksumusaa. Vaikka ihan kirjaimellisesti ei kosketa, tämä biisi on upea.....hän tekee U-käännöksen...ah, ihana kohta. Joskus elämässä pitää tehdä u-käännös ja sen jälkeen kaikki menee paljon paremmin.

8. huhtikuuta 2013

Takatalvea, kevätkukkia ja keittiöpyyhkeitä

Eilinen räntäsade pilasi mun pitkän lenkin kun en siis halunnut juosta 20km rännässä. Pah. Tämä ilkeä takatalvi! Saas  nähdä millainen keli on 2 viikon kulttua Länkkärissä. Viime keväänä tuli kuuma samana ajankohtana. Nyt voi tulla kuuma pitkien lenkkien vähyydestä johtuen. Mut ei se haittaa, silti mennään.

Innostuin Plantagenin uudesta kevätkukka kataloogista sen verran, että ostin suunnitelmallisesti tiettyjä kevätkukkia. Raahasin perheen miesväkeä kärrypojiksi ja sit mentiin. Tulos soma.


takatalvi yllätti kevätkukat
 
Suunnitelmallisesti myös nostan kukat sisään joka yöksi, niin kauan kun on yöpakkasia. Hirvee höösäys kukista :) Kyllä mä olisin taas niin oman isohkon pihan ja kasvimaan tarpeessa. Pitäiskö muuttaa maalle täältä kaupunkimaisesta asumismuodosta? Harkitaan kovasti miehen kanssa. Tässä on kuitenkin puolensa, kuten kohtuullinen työmatka ja se tosiasia, että lasten elämä on täällä. Mutta jos ei niin kauas, vaan ihan vähäsen vaan landelle....
 
Pyörähdettiin myös Iksussa, josta tarpeellisen säilytyskalusteen lisäksi näitä herkkuja.
kitchen towels
 
Tein liikuntasuunnitelmaa syksylle, koskien vakkariliikuntoja. Aloitan vakkariastangan viikonloppuisin. Nykyinen on niin epäsäännöllistä, pääsen sinne yleensä vain joka toinen viikko jos silloinkaan. Joogannut olen kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti kohta 10 vuotta ja siinähän lajissa kehittyy huikeasti kun pääsisi joka viikko 1,5 h ohjattuun joogaan. Loput voi tehdä kotona kun siltä tuntuu. Juoksu tietty jatkuu, siinä tulee toukokuun lopussa neljä vuotta täyteen. Jessssh!
Lisäksi, kolmanneksi aloitan jonkin uuden, cross trainingin tai vastaavan rankan ja kroppaa kehittävän lajikkeen. Toivotaan, että kun on syksy, aika on riittänyt ja näin on käynyt!!!
 
Tämän viikon juoksusuunnitelma = 40 km yhteensä. Takatalvi kuulemma loppuu ihan just.....

5. huhtikuuta 2013

Blogin pitämisen huonous

Mun on pitänyt jo kauan aikaa sitten toivottaa uudet ja vanhat lukijat erittäin tervetulleiksi. Varsinkin uusin, kirjoitat itse kivasti ja mikä parasta positiivisesti elämästäsi kuitenkaan sen enempiä värittämättä asioita. Pidän tyylistä.

Mutta minä, olen vaan niin intohimoton bloggaaja, pääsääntöisesti siksi että aika menee aina kaikkeen muuhun. Enkä sitä täppäriäkään ole vielä hankkinut. Silti on välillä kummallinen tarve kirjoittaa. Blogimaailmassakaan en suveneeristi sukeltele, mutta sen verran on tullut huomattua, että tyyliä on yhtä monta kuin kirjailijaakin :)

Mukavaa viikonloppua, lenkkejä ja ulkoiluja ehkä nautintojakin sopivasti kaikille!

Nyt on vimosten lumileikkien hetki!

3. huhtikuuta 2013

Taputus omalle olkapäälle

Nyt on hetken verran syytä olla itseensä tyytyväinen, iloita omasta ahkeruudestaan ja osaamisestaan. Lopettaa hetkeksi turha vaatimattomuus ja rehellisesti hiukan röyhennellä rintaansa! Hiphuraa. Ajoittain raskaskin työntäyteinen puolivuotinen on tuottanut hedelmää. Ei sinänsä että olisin hetkeäkään uskonut, ettei niin tulisi tapahtumaan. Enhän mä nyt hölmö ole! :) Paiskinut olen kuin pieni eläin ja nyt uudet kuviot jatkuvat, se on upeaa ja palkitsevaa. Se on ennenkaikkea motivoivaa.

Jos paiskisin juoksupuuhissa yhtä paljon hommia kuin töissä olisin valmis jo täysmaratonille, mutta eihän ne energiat nyt kaikkeen riitä. Tietyissä asioissa pitää edetä asia kerrallaan voimia säästäen niihin asioihin, joihin niitä kulloinkin eniten tarvitsee. Välillä se on opiskelu välillä uusi laji/treeni/harrastus välillä pienet lapset välillä työ välillä vaikka elämäntilanne, joka vaatii enemmän
energiaa. Enkä kuulu siihen ihmissorttiin, jolla on kokoajan sata uutta rautaa tulessa. No, not me. Ahdistuisin moisesta. Tai ahdistuisin siitä tosiasiasta, että tekisin monta asiaa puolihuolimattomasti, enkä mitään hyvin, jos viipottaisin pääkolmantena jalkana koko ajan.

Luulen, että tässä kevään edetessä juoksukin nostaa taas päätään enempi mun elämässä, peruslenkkejä enemmän. Aika taas räväytellä hieman pidempää matkaa, johan tässä ekat juoksutapahtumatkin on jo ovella, ihan kohta. Ei vaan ole ollut aikaa eikä halua stressata niitä, höh, menevät sitten omalla painollaan. Juoksukokemuspainollaan. Hauskaa (?) voida sanoa niin. Oon mä kyllä luvattoman  lepsusti treenaillut. :) Missä on se alun into, jäljellekö jäänyt vain rakas harrastus?  Missä intohimo ja kiksit? Tosin tiedän, että ne voi tulla jo heti taas tänään iltalenkillä, kylmät väreet ja lennokas askel.
Ainiin, olinhan tässä taannoin itsekin kipeenä jo toista kertaa tänä vuonna, nyt onneksi paranin nopeasti. Kyllähän noi taudit verottaa luvattoman paljon tielle sattuessaan. Niitä en toivo kenellekään.

Tänään purtsille eli maastoon ja kotiin kadunvarsia myötäillen, matkaa noin 10-13 km. Maanantaina oli sama. Huomenna taivutaan joogaan. Ja viikonloppuna, silloin vedetään 15-20 km. Näin on näpyttimet!