Siirry pääsisältöön

Takatalvea, kevätkukkia ja keittiöpyyhkeitä

Eilinen räntäsade pilasi mun pitkän lenkin kun en siis halunnut juosta 20km rännässä. Pah. Tämä ilkeä takatalvi! Saas  nähdä millainen keli on 2 viikon kulttua Länkkärissä. Viime keväänä tuli kuuma samana ajankohtana. Nyt voi tulla kuuma pitkien lenkkien vähyydestä johtuen. Mut ei se haittaa, silti mennään.

Innostuin Plantagenin uudesta kevätkukka kataloogista sen verran, että ostin suunnitelmallisesti tiettyjä kevätkukkia. Raahasin perheen miesväkeä kärrypojiksi ja sit mentiin. Tulos soma.


takatalvi yllätti kevätkukat
 
Suunnitelmallisesti myös nostan kukat sisään joka yöksi, niin kauan kun on yöpakkasia. Hirvee höösäys kukista :) Kyllä mä olisin taas niin oman isohkon pihan ja kasvimaan tarpeessa. Pitäiskö muuttaa maalle täältä kaupunkimaisesta asumismuodosta? Harkitaan kovasti miehen kanssa. Tässä on kuitenkin puolensa, kuten kohtuullinen työmatka ja se tosiasia, että lasten elämä on täällä. Mutta jos ei niin kauas, vaan ihan vähäsen vaan landelle....
 
Pyörähdettiin myös Iksussa, josta tarpeellisen säilytyskalusteen lisäksi näitä herkkuja.
kitchen towels
 
Tein liikuntasuunnitelmaa syksylle, koskien vakkariliikuntoja. Aloitan vakkariastangan viikonloppuisin. Nykyinen on niin epäsäännöllistä, pääsen sinne yleensä vain joka toinen viikko jos silloinkaan. Joogannut olen kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti kohta 10 vuotta ja siinähän lajissa kehittyy huikeasti kun pääsisi joka viikko 1,5 h ohjattuun joogaan. Loput voi tehdä kotona kun siltä tuntuu. Juoksu tietty jatkuu, siinä tulee toukokuun lopussa neljä vuotta täyteen. Jessssh!
Lisäksi, kolmanneksi aloitan jonkin uuden, cross trainingin tai vastaavan rankan ja kroppaa kehittävän lajikkeen. Toivotaan, että kun on syksy, aika on riittänyt ja näin on käynyt!!!
 
Tämän viikon juoksusuunnitelma = 40 km yhteensä. Takatalvi kuulemma loppuu ihan just.....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...