Siirry pääsisältöön

Taputus omalle olkapäälle

Nyt on hetken verran syytä olla itseensä tyytyväinen, iloita omasta ahkeruudestaan ja osaamisestaan. Lopettaa hetkeksi turha vaatimattomuus ja rehellisesti hiukan röyhennellä rintaansa! Hiphuraa. Ajoittain raskaskin työntäyteinen puolivuotinen on tuottanut hedelmää. Ei sinänsä että olisin hetkeäkään uskonut, ettei niin tulisi tapahtumaan. Enhän mä nyt hölmö ole! :) Paiskinut olen kuin pieni eläin ja nyt uudet kuviot jatkuvat, se on upeaa ja palkitsevaa. Se on ennenkaikkea motivoivaa.

Jos paiskisin juoksupuuhissa yhtä paljon hommia kuin töissä olisin valmis jo täysmaratonille, mutta eihän ne energiat nyt kaikkeen riitä. Tietyissä asioissa pitää edetä asia kerrallaan voimia säästäen niihin asioihin, joihin niitä kulloinkin eniten tarvitsee. Välillä se on opiskelu välillä uusi laji/treeni/harrastus välillä pienet lapset välillä työ välillä vaikka elämäntilanne, joka vaatii enemmän
energiaa. Enkä kuulu siihen ihmissorttiin, jolla on kokoajan sata uutta rautaa tulessa. No, not me. Ahdistuisin moisesta. Tai ahdistuisin siitä tosiasiasta, että tekisin monta asiaa puolihuolimattomasti, enkä mitään hyvin, jos viipottaisin pääkolmantena jalkana koko ajan.

Luulen, että tässä kevään edetessä juoksukin nostaa taas päätään enempi mun elämässä, peruslenkkejä enemmän. Aika taas räväytellä hieman pidempää matkaa, johan tässä ekat juoksutapahtumatkin on jo ovella, ihan kohta. Ei vaan ole ollut aikaa eikä halua stressata niitä, höh, menevät sitten omalla painollaan. Juoksukokemuspainollaan. Hauskaa (?) voida sanoa niin. Oon mä kyllä luvattoman  lepsusti treenaillut. :) Missä on se alun into, jäljellekö jäänyt vain rakas harrastus?  Missä intohimo ja kiksit? Tosin tiedän, että ne voi tulla jo heti taas tänään iltalenkillä, kylmät väreet ja lennokas askel.
Ainiin, olinhan tässä taannoin itsekin kipeenä jo toista kertaa tänä vuonna, nyt onneksi paranin nopeasti. Kyllähän noi taudit verottaa luvattoman paljon tielle sattuessaan. Niitä en toivo kenellekään.

Tänään purtsille eli maastoon ja kotiin kadunvarsia myötäillen, matkaa noin 10-13 km. Maanantaina oli sama. Huomenna taivutaan joogaan. Ja viikonloppuna, silloin vedetään 15-20 km. Näin on näpyttimet!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

Kun plan B onkin plan A

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen! En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin. Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally! Elikkäs siis: Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä. Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?). Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon. Rempan suunnittelimme pikavauht...