Siirry pääsisältöön

Taputus omalle olkapäälle

Nyt on hetken verran syytä olla itseensä tyytyväinen, iloita omasta ahkeruudestaan ja osaamisestaan. Lopettaa hetkeksi turha vaatimattomuus ja rehellisesti hiukan röyhennellä rintaansa! Hiphuraa. Ajoittain raskaskin työntäyteinen puolivuotinen on tuottanut hedelmää. Ei sinänsä että olisin hetkeäkään uskonut, ettei niin tulisi tapahtumaan. Enhän mä nyt hölmö ole! :) Paiskinut olen kuin pieni eläin ja nyt uudet kuviot jatkuvat, se on upeaa ja palkitsevaa. Se on ennenkaikkea motivoivaa.

Jos paiskisin juoksupuuhissa yhtä paljon hommia kuin töissä olisin valmis jo täysmaratonille, mutta eihän ne energiat nyt kaikkeen riitä. Tietyissä asioissa pitää edetä asia kerrallaan voimia säästäen niihin asioihin, joihin niitä kulloinkin eniten tarvitsee. Välillä se on opiskelu välillä uusi laji/treeni/harrastus välillä pienet lapset välillä työ välillä vaikka elämäntilanne, joka vaatii enemmän
energiaa. Enkä kuulu siihen ihmissorttiin, jolla on kokoajan sata uutta rautaa tulessa. No, not me. Ahdistuisin moisesta. Tai ahdistuisin siitä tosiasiasta, että tekisin monta asiaa puolihuolimattomasti, enkä mitään hyvin, jos viipottaisin pääkolmantena jalkana koko ajan.

Luulen, että tässä kevään edetessä juoksukin nostaa taas päätään enempi mun elämässä, peruslenkkejä enemmän. Aika taas räväytellä hieman pidempää matkaa, johan tässä ekat juoksutapahtumatkin on jo ovella, ihan kohta. Ei vaan ole ollut aikaa eikä halua stressata niitä, höh, menevät sitten omalla painollaan. Juoksukokemuspainollaan. Hauskaa (?) voida sanoa niin. Oon mä kyllä luvattoman  lepsusti treenaillut. :) Missä on se alun into, jäljellekö jäänyt vain rakas harrastus?  Missä intohimo ja kiksit? Tosin tiedän, että ne voi tulla jo heti taas tänään iltalenkillä, kylmät väreet ja lennokas askel.
Ainiin, olinhan tässä taannoin itsekin kipeenä jo toista kertaa tänä vuonna, nyt onneksi paranin nopeasti. Kyllähän noi taudit verottaa luvattoman paljon tielle sattuessaan. Niitä en toivo kenellekään.

Tänään purtsille eli maastoon ja kotiin kadunvarsia myötäillen, matkaa noin 10-13 km. Maanantaina oli sama. Huomenna taivutaan joogaan. Ja viikonloppuna, silloin vedetään 15-20 km. Näin on näpyttimet!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää