Nyt on hetken verran syytä olla itseensä tyytyväinen, iloita omasta ahkeruudestaan ja osaamisestaan. Lopettaa hetkeksi turha vaatimattomuus ja rehellisesti hiukan röyhennellä rintaansa! Hiphuraa. Ajoittain raskaskin työntäyteinen puolivuotinen on tuottanut hedelmää. Ei sinänsä että olisin hetkeäkään uskonut, ettei niin tulisi tapahtumaan. Enhän mä nyt hölmö ole! :) Paiskinut olen kuin pieni eläin ja nyt uudet kuviot jatkuvat, se on upeaa ja palkitsevaa. Se on ennenkaikkea motivoivaa.
Jos paiskisin juoksupuuhissa yhtä paljon hommia kuin töissä olisin valmis jo täysmaratonille, mutta eihän ne energiat nyt kaikkeen riitä. Tietyissä asioissa pitää edetä asia kerrallaan voimia säästäen niihin asioihin, joihin niitä kulloinkin eniten tarvitsee. Välillä se on opiskelu välillä uusi laji/treeni/harrastus välillä pienet lapset välillä työ välillä vaikka elämäntilanne, joka vaatii enemmän
energiaa. Enkä kuulu siihen ihmissorttiin, jolla on kokoajan sata uutta rautaa tulessa. No, not me. Ahdistuisin moisesta. Tai ahdistuisin siitä tosiasiasta, että tekisin monta asiaa puolihuolimattomasti, enkä mitään hyvin, jos viipottaisin pääkolmantena jalkana koko ajan.
Luulen, että tässä kevään edetessä juoksukin nostaa taas päätään enempi mun elämässä, peruslenkkejä enemmän. Aika taas räväytellä hieman pidempää matkaa, johan tässä ekat juoksutapahtumatkin on jo ovella, ihan kohta. Ei vaan ole ollut aikaa eikä halua stressata niitä, höh, menevät sitten omalla painollaan. Juoksukokemuspainollaan. Hauskaa (?) voida sanoa niin. Oon mä kyllä luvattoman lepsusti treenaillut. :) Missä on se alun into, jäljellekö jäänyt vain rakas harrastus? Missä intohimo ja kiksit? Tosin tiedän, että ne voi tulla jo heti taas tänään iltalenkillä, kylmät väreet ja lennokas askel.
Ainiin, olinhan tässä taannoin itsekin kipeenä jo toista kertaa tänä vuonna, nyt onneksi paranin nopeasti. Kyllähän noi taudit verottaa luvattoman paljon tielle sattuessaan. Niitä en toivo kenellekään.
Tänään purtsille eli maastoon ja kotiin kadunvarsia myötäillen, matkaa noin 10-13 km. Maanantaina oli sama. Huomenna taivutaan joogaan. Ja viikonloppuna, silloin vedetään 15-20 km. Näin on näpyttimet!
Jos paiskisin juoksupuuhissa yhtä paljon hommia kuin töissä olisin valmis jo täysmaratonille, mutta eihän ne energiat nyt kaikkeen riitä. Tietyissä asioissa pitää edetä asia kerrallaan voimia säästäen niihin asioihin, joihin niitä kulloinkin eniten tarvitsee. Välillä se on opiskelu välillä uusi laji/treeni/harrastus välillä pienet lapset välillä työ välillä vaikka elämäntilanne, joka vaatii enemmän
energiaa. Enkä kuulu siihen ihmissorttiin, jolla on kokoajan sata uutta rautaa tulessa. No, not me. Ahdistuisin moisesta. Tai ahdistuisin siitä tosiasiasta, että tekisin monta asiaa puolihuolimattomasti, enkä mitään hyvin, jos viipottaisin pääkolmantena jalkana koko ajan.
Luulen, että tässä kevään edetessä juoksukin nostaa taas päätään enempi mun elämässä, peruslenkkejä enemmän. Aika taas räväytellä hieman pidempää matkaa, johan tässä ekat juoksutapahtumatkin on jo ovella, ihan kohta. Ei vaan ole ollut aikaa eikä halua stressata niitä, höh, menevät sitten omalla painollaan. Juoksukokemuspainollaan. Hauskaa (?) voida sanoa niin. Oon mä kyllä luvattoman lepsusti treenaillut. :) Missä on se alun into, jäljellekö jäänyt vain rakas harrastus? Missä intohimo ja kiksit? Tosin tiedän, että ne voi tulla jo heti taas tänään iltalenkillä, kylmät väreet ja lennokas askel.
Ainiin, olinhan tässä taannoin itsekin kipeenä jo toista kertaa tänä vuonna, nyt onneksi paranin nopeasti. Kyllähän noi taudit verottaa luvattoman paljon tielle sattuessaan. Niitä en toivo kenellekään.
Tänään purtsille eli maastoon ja kotiin kadunvarsia myötäillen, matkaa noin 10-13 km. Maanantaina oli sama. Huomenna taivutaan joogaan. Ja viikonloppuna, silloin vedetään 15-20 km. Näin on näpyttimet!
Kommentit
Lähetä kommentti