Siirry pääsisältöön

makeeta kuin kahden suklaan suklaamuffiini

Tuli semmoinen parhaita asioita tässä päivässä olotila. Warning! Jos olet yliherkkä ihmisten hyvälle mielelle, älä lue eteenpäin ;-)
- sain töitä hoidettua hyvään malliin ja asioita edistettyä. Voin huomenna päivittää ensiaputietojani koko päivän ja hyvällä omallatunnolla.
- nautin töissä jälkkäriksi ihanan kahden suklaan muffinsin laten kanssa, huokaus miten hyvää!
- lapset on ulkona kavereidensa kanssa ja minä pääsen hetkeksi esim. tänne. Tosin nuorimmainen roikkuu 'tyttökaverinsa' kanssa tossa ovensuussa kysymässä jotain jatkuvasti...
-mies oli tehnyt eilen ruokaa ja imuroinut (kun olin myöhään töissä(eli minä pääsen tänään hetkeksi esim. tänne :) enkä ala keksimään mitään hv to do kotihommia).

Joko uskaltaudun tänään pienelle verryttelylenkille sunnuntaisen rupeaman jälkeen vai sanooko pohkeet poks? Ei voi tietää. No, tänään - huomenna.

Ehdin selailla jo tuossa tuoreen Me Naiset Sportin juoksuvinkkejä, puolimaratonvinkeistä voisin ottaa oppia. Ainakin siitä kohdasta miten nopeutta saisi lisättyä! (juokse itsesi maitohapoille välillä!) Tästä kohdasta taas en ota oppia -> Lähde lenkille ystävän kanssa.
Ei, juoksu on mun ajatteluaikaa, silloin funtsin kaikkea maan ja taivaan väliltä, toinen aika milloin saan ajatella rauhassa on työmatkat. :) Tosin tytärtä olen luvannut alkaa pikkaisen lenkittämään, mutta sehän on ihan eri juttu. Pääsääntöisesti haluan lenkkeillä yksin. 

Tästä tuli mieleen sujuvasti, miten tällä hetkellä sosiaalinen elämä on töissä ja perheen ja suvun keskuudessa, ystäviä valitettavan vähän nykyään näkee. Jos oikein laittaa kalentereihin aikaa, silloin onnistuu. Ei hyvä, mutta nyt on näemmä sellainen elämänvaihe (aika monella).

Sådant. Seuraan tyttöni ihanaa teinarielämää, tollasta se oli aikanaan mullakin. Hmmm....elämä edessä, kaikki naurattaa, kaikki on hauskaa, välillä harmittaa, mut se ei kauaa kestä. Parasta on ystävät ja perhe. Vitsi, muistinkohan mä nauttia silloin sydämen kyllyydestä. Taisin muistaa :) Ei sillä etten nauttisi nytkin tästä keski-ikäisen naisen elämästä (oho), nautin kyllä. Ja tämä ihana suloinen kipale muistuttaa mua siitä. no nyt nyt noi naperot (2 x 5 vee) tuli tänne meille riekkumaan, njaa aika söpöjä... :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se ...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...