Siirry pääsisältöön

makeeta kuin kahden suklaan suklaamuffiini

Tuli semmoinen parhaita asioita tässä päivässä olotila. Warning! Jos olet yliherkkä ihmisten hyvälle mielelle, älä lue eteenpäin ;-)
- sain töitä hoidettua hyvään malliin ja asioita edistettyä. Voin huomenna päivittää ensiaputietojani koko päivän ja hyvällä omallatunnolla.
- nautin töissä jälkkäriksi ihanan kahden suklaan muffinsin laten kanssa, huokaus miten hyvää!
- lapset on ulkona kavereidensa kanssa ja minä pääsen hetkeksi esim. tänne. Tosin nuorimmainen roikkuu 'tyttökaverinsa' kanssa tossa ovensuussa kysymässä jotain jatkuvasti...
-mies oli tehnyt eilen ruokaa ja imuroinut (kun olin myöhään töissä) (eli minä pääsen tänään hetkeksi esim. tänne :) enkä ala keksimään mitään hv to do kotihommia).

Joko uskaltaudun tänään pienelle verryttelylenkille sunnuntaisen rupeaman jälkeen vai sanooko pohkeet poks? Ei voi tietää. No, tänään - huomenna.

Ehdin selailla jo tuossa tuoreen Me Naiset Sportin juoksuvinkkejä, puolimaratonvinkeistä voisin ottaa oppia. Ainakin siitä kohdasta miten nopeutta saisi lisättyä! (juokse itsesi maitohapoille välillä!) Tästä kohdasta taas en ota oppia -> Lähde lenkille ystävän kanssa.
Ei, juoksu on mun ajatteluaikaa, silloin funtsin kaikkea maan ja taivaan väliltä, toinen aika milloin saan ajatella rauhassa on työmatkat. :) Tosin tytärtä olen luvannut alkaa pikkaisen lenkittämään, mutta sehän on ihan eri juttu. Pääsääntöisesti haluan lenkkeillä yksin. 

Tästä tuli mieleen sujuvasti, miten tällä hetkellä sosiaalinen elämä on töissä ja perheen ja suvun keskuudessa, ystäviä valitettavan vähän nykyään näkee. Jos oikein laittaa kalentereihin aikaa, silloin onnistuu. Ei hyvä, mutta nyt on näemmä sellainen elämänvaihe (aika monella).

Sådant. Seuraan tyttöni ihanaa teinarielämää, tollasta se oli aikanaan mullakin. Hmmm....elämä edessä, kaikki naurattaa, kaikki on hauskaa, välillä harmittaa, mut se ei kauaa kestä. Parasta on ystävät ja perhe. Vitsi, muistinkohan mä nauttia silloin sydämen kyllyydestä. Taisin muistaa :) Ei sillä etten nauttisi nytkin tästä keski-ikäisen naisen elämästä (oho), nautin kyllä. Ja tämä ihana suloinen kipale muistuttaa mua siitä. no nyt nyt noi naperot (2 x 5 vee) tuli tänne meille riekkumaan, njaa aika söpöjä... :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...