Siirry pääsisältöön

Blogin pitämisen huonous

Mun on pitänyt jo kauan aikaa sitten toivottaa uudet ja vanhat lukijat erittäin tervetulleiksi. Varsinkin uusin, kirjoitat itse kivasti ja mikä parasta positiivisesti elämästäsi kuitenkaan sen enempiä värittämättä asioita. Pidän tyylistä.

Mutta minä, olen vaan niin intohimoton bloggaaja, pääsääntöisesti siksi että aika menee aina kaikkeen muuhun. Enkä sitä täppäriäkään ole vielä hankkinut. Silti on välillä kummallinen tarve kirjoittaa. Blogimaailmassakaan en suveneeristi sukeltele, mutta sen verran on tullut huomattua, että tyyliä on yhtä monta kuin kirjailijaakin :)

Mukavaa viikonloppua, lenkkejä ja ulkoiluja ehkä nautintojakin sopivasti kaikille!

Nyt on vimosten lumileikkien hetki!

Kommentit

  1. No voi kiitos! Kyllä sinäkin mielestäni positiivisesti kirjoittelet. Ja tietyllä kypsyydellä, mitä itse arvostan kovasti. Kaikkia tekstejäsi en ole lukenut läpi, mutta viikonlopun ratoksi vaikka voisinkin. Josko ne antais vaikka vähän motivaatiota mun tällä hetkellä "pikkuisen lopahtaneeseen" juoksuharrastukseen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tuosta tietyllä kypsyydellä- arviostasi. Koska niin toivoinkin, että tietty ajatusten kypsyys välittyisi, jos ei sentään älykkyys :)
    Kyllä tässä on jo lapsuusvuodet takana vaikka nuorekas olisinkin, tiettyä aivotoimintaa soisi jo tapahtuvan. Olen kyllä äärimmäisen positiivinen mutta realistinen ihminen, joka omaa mustan huumorintajun ja on 'tosikko'. Että siltäpohjalta. Kunhan itsekin kerkeilen luen myös vanhempia tekstejäsi. En ymmärrä millä ajalla kaikki hilluvat täällä blogimaailmassa? En vaan tajua..... :)Kivaa kevättä sinulle ja ollaan kuulolla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

suuren äärellä

Hoi, eilen fillarilenkki! Sain kuin sainkin ahterini irti työtuolista, sohvasta, kotiterassin penkistä, ihan mistä vaan ja sovitettua sen pyörän satulaan. Fillarointi sujuu, sitä siis. Mutta ihan pakko kohta sijoittaa kunnon pyörään. Eihän tällä kaunottarella oikeasti pitkiä lenkkejä oo kiva pyöräillä. Tätä samaa asiaa pohdin viime kesänäkin. :) Ehkä kohta sijoitan siis reissufillariin.   Saatan pian päästä taas juoksemaankin, pitää aloittaa hissutellen se homma.     Toukokuu siis loppui, meno ei. Mutta nyt ollaan elämässä suurien asioiden äärellä. Tontin osto on meinaan just eikä melkein hilkulla. Juuri tultiin tonttitapaamisesta, kintut pöpelikön naarmuttamana. Ötököiden puremina. Nyt ollaan suurten asioiden äärellä (toistoa). Hys ja hipihiljaa ja varovaisen hihkuvia. Kaunista viikonloppua.