Siirry pääsisältöön

Blogin pitämisen huonous

Mun on pitänyt jo kauan aikaa sitten toivottaa uudet ja vanhat lukijat erittäin tervetulleiksi. Varsinkin uusin, kirjoitat itse kivasti ja mikä parasta positiivisesti elämästäsi kuitenkaan sen enempiä värittämättä asioita. Pidän tyylistä.

Mutta minä, olen vaan niin intohimoton bloggaaja, pääsääntöisesti siksi että aika menee aina kaikkeen muuhun. Enkä sitä täppäriäkään ole vielä hankkinut. Silti on välillä kummallinen tarve kirjoittaa. Blogimaailmassakaan en suveneeristi sukeltele, mutta sen verran on tullut huomattua, että tyyliä on yhtä monta kuin kirjailijaakin :)

Mukavaa viikonloppua, lenkkejä ja ulkoiluja ehkä nautintojakin sopivasti kaikille!

Nyt on vimosten lumileikkien hetki!

Kommentit

  1. No voi kiitos! Kyllä sinäkin mielestäni positiivisesti kirjoittelet. Ja tietyllä kypsyydellä, mitä itse arvostan kovasti. Kaikkia tekstejäsi en ole lukenut läpi, mutta viikonlopun ratoksi vaikka voisinkin. Josko ne antais vaikka vähän motivaatiota mun tällä hetkellä "pikkuisen lopahtaneeseen" juoksuharrastukseen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tuosta tietyllä kypsyydellä- arviostasi. Koska niin toivoinkin, että tietty ajatusten kypsyys välittyisi, jos ei sentään älykkyys :)
    Kyllä tässä on jo lapsuusvuodet takana vaikka nuorekas olisinkin, tiettyä aivotoimintaa soisi jo tapahtuvan. Olen kyllä äärimmäisen positiivinen mutta realistinen ihminen, joka omaa mustan huumorintajun ja on 'tosikko'. Että siltäpohjalta. Kunhan itsekin kerkeilen luen myös vanhempia tekstejäsi. En ymmärrä millä ajalla kaikki hilluvat täällä blogimaailmassa? En vaan tajua..... :)Kivaa kevättä sinulle ja ollaan kuulolla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...

mökkinollaus

Heti kun olin saanut vanhimman lapseni Los Angelesin lentsikkaan (3 viikon kielimatka juuri peruskoulunsa päättäneelle tytölle, jolla on 9 enkussa :), pakkasimme kamat ja lähdimme kolmin aika extempore mökkilomalle kauimpaiseen saaristoon mihin about autolla pääsee (neljä lossia). Juhannus äärimmäisessä huitsukassa eli Houtskärissä, rakkaita lempinimiä myös huitsunkuusi, huitsinnevada, huitsinsääri, huitsinääri.   Menomatka meni yllättävänkin sujuvasti, ilman suurempia odotuksia lossirannoissa. Ruuhkaa ei ollut lainkaan. Perillä odotti aika vaatimaton mökkinen, johon kävimme kotiutumaan saman tien. Pikkupoika oli aluksi kauhuissaan olosuhteista - no kaupunkilaislapsi ja hyviin 'mökki'olosuhteisiin elämässään tottunut :). Kauaa ei kestänyt kun jalkapallo sai jo kyytiä isolla nurmella. Merenrantasauna lämpiämään sutjakasti ja grilli kuumaksi (kosteilla hiilillä ja sytykkeillä - aika tehtävä, muttei mahdoton: ruohonleikkurin bensaa tilk...