Siirry pääsisältöön

ei kameraa mukaan lenkille

Olen tänä vuonna ottanut usein kameran mukaan lenkille, nyt siihen tulee loppu. Ei mitään järkeä pysähtyä muutaman kilometrin välein kuvaamaan ja sitten taas jatkaa, menee sivu suun koko juoksun idea.

Olen sen tyyppinen juoksija, jonka pitää olla koko ajan liikkeessä. En saa kävellä enkä pysähdellä välillä tai homma repsahtaa ja pitää aloittaa ikäänkuin alusta. Tossut nyt joutuu sitomaan joskus tai nenä niistää, mutta mieluiten ei tapahtuisi niitäkään pysähdyksiä. Kun juostaan niin juostaan, fiilistely köpöttelyt tai fillaroinnit on sitten erikseen  (kameralla tai ilman).

Eilinen 12 km lenkki meni ihan harakoille kun pysähtelin milloin mitäkin kuvaamaan. Ihana ilta-aurinko, mielenkiintoisia rakennuksia (aika vähän kyllä), uutta fb-proffakuvaakin pitäis jostain lenkin lomasta saada, bongaan hauskoja kylttejä tms. jne. Lopetan tämän hössötyksen ennenkuin kunnolla aloitankaan.

Ja siis 28 km juoksematta tämän viikon tavoitteestani. Mieluiten ne menisi kahdella lenkillä.

Last but not least
Haloo Helsingiltä taas hyvää juoksumusaa. Vaikka ihan kirjaimellisesti ei kosketa, tämä biisi on upea.....hän tekee U-käännöksen...ah, ihana kohta. Joskus elämässä pitää tehdä u-käännös ja sen jälkeen kaikki menee paljon paremmin.

Kommentit

  1. Hyvä aihe :) Mä oon kerran pysähtynyt kuvaamaan postaukseen ja päätin että en koskaan enää :) Sama päätös täälläkin heti alussa jo, että silloin kun juostaan niin silloin juostaan. Mun ainokaisessa puolimaratonissa annoin itselleni luvan kävellä tarvittaessa toisella kierroksella, mutta silloinkin se kävely oli jotenkin niin tuskaa että juokseminen oli yksinkertaisesti helpompaa!

    VastaaPoista
  2. Niin, kävely on ihan turhaa lenkeillä tai juoksutapahtumissa ellei sitten joku paikka kipuile liikaa...Mulla takana 2 puolikasta ja tänä vuonna edessä ainakin 3. En enää tärise kauhusta puolikkaita ajatellessani :) Toinen meni jo niin kivasti! Nyt hiukan ahdistaa, koska jouduin lykkäämmän loppuviikon juoksuni tälle ja huomiselle ilman välipäivää. Aikataulutuksista (tai niiden puutteesta) johtuen....

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...