Siirry pääsisältöön

ei kameraa mukaan lenkille

Olen tänä vuonna ottanut usein kameran mukaan lenkille, nyt siihen tulee loppu. Ei mitään järkeä pysähtyä muutaman kilometrin välein kuvaamaan ja sitten taas jatkaa, menee sivu suun koko juoksun idea.

Olen sen tyyppinen juoksija, jonka pitää olla koko ajan liikkeessä. En saa kävellä enkä pysähdellä välillä tai homma repsahtaa ja pitää aloittaa ikäänkuin alusta. Tossut nyt joutuu sitomaan joskus tai nenä niistää, mutta mieluiten ei tapahtuisi niitäkään pysähdyksiä. Kun juostaan niin juostaan, fiilistely köpöttelyt tai fillaroinnit on sitten erikseen  (kameralla tai ilman).

Eilinen 12 km lenkki meni ihan harakoille kun pysähtelin milloin mitäkin kuvaamaan. Ihana ilta-aurinko, mielenkiintoisia rakennuksia (aika vähän kyllä), uutta fb-proffakuvaakin pitäis jostain lenkin lomasta saada, bongaan hauskoja kylttejä tms. jne. Lopetan tämän hössötyksen ennenkuin kunnolla aloitankaan.

Ja siis 28 km juoksematta tämän viikon tavoitteestani. Mieluiten ne menisi kahdella lenkillä.

Last but not least
Haloo Helsingiltä taas hyvää juoksumusaa. Vaikka ihan kirjaimellisesti ei kosketa, tämä biisi on upea.....hän tekee U-käännöksen...ah, ihana kohta. Joskus elämässä pitää tehdä u-käännös ja sen jälkeen kaikki menee paljon paremmin.

Kommentit

  1. Hyvä aihe :) Mä oon kerran pysähtynyt kuvaamaan postaukseen ja päätin että en koskaan enää :) Sama päätös täälläkin heti alussa jo, että silloin kun juostaan niin silloin juostaan. Mun ainokaisessa puolimaratonissa annoin itselleni luvan kävellä tarvittaessa toisella kierroksella, mutta silloinkin se kävely oli jotenkin niin tuskaa että juokseminen oli yksinkertaisesti helpompaa!

    VastaaPoista
  2. Niin, kävely on ihan turhaa lenkeillä tai juoksutapahtumissa ellei sitten joku paikka kipuile liikaa...Mulla takana 2 puolikasta ja tänä vuonna edessä ainakin 3. En enää tärise kauhusta puolikkaita ajatellessani :) Toinen meni jo niin kivasti! Nyt hiukan ahdistaa, koska jouduin lykkäämmän loppuviikon juoksuni tälle ja huomiselle ilman välipäivää. Aikataulutuksista (tai niiden puutteesta) johtuen....

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

oman maan mansikkaa

Olen pitänyt sanani. Juhannuksen jalkapallon katsomisen (kyllä katson mielelläni kaikki matsit, jotka kerkeän. Mikä mulle on tullut? Jalkapallo on yhtäkkiä kiinnostavampaa kuin aiemmin), erittäin maltillisen viinin sipittämisen ja hyvien ruokien mutustamisen  (tottakai - kuka pöljä nyt pahaa söisi?) ohella olen tehnyt myös kouluhommia (yhteensä noin 5 viisi tuntia)  ja mikä parasta kävin myös juoksemassa! 11 viikon tauko murtumisen jälkeen ja taas voin juosta kuin ennenkin. Tosin eihän hapenottokyky ole kuin ennenkin, mutta mitäpä pienistä. Juoksemalla kohta on. Rauhallinen reilu viisi kilometriä, joka on mun mielestä säälittävän lyhyt matka, minulle ;-) Hyvin meni, juoksin muuten tontillekin, kuvaamaan ja tutkimaan kasveja. Meidän kasveja meidän omalla maalla. (hihkuu) Omasta maasta nousee vaikka mitä, varsinainen pöpelikkö. Katsotaan sitten aikanaan kun saadaan tontin rajat maastoon merkittynä, mitä voidaan säästää ja mi...

suuren äärellä

Hoi, eilen fillarilenkki! Sain kuin sainkin ahterini irti työtuolista, sohvasta, kotiterassin penkistä, ihan mistä vaan ja sovitettua sen pyörän satulaan. Fillarointi sujuu, sitä siis. Mutta ihan pakko kohta sijoittaa kunnon pyörään. Eihän tällä kaunottarella oikeasti pitkiä lenkkejä oo kiva pyöräillä. Tätä samaa asiaa pohdin viime kesänäkin. :) Ehkä kohta sijoitan siis reissufillariin.   Saatan pian päästä taas juoksemaankin, pitää aloittaa hissutellen se homma.     Toukokuu siis loppui, meno ei. Mutta nyt ollaan elämässä suurien asioiden äärellä. Tontin osto on meinaan just eikä melkein hilkulla. Juuri tultiin tonttitapaamisesta, kintut pöpelikön naarmuttamana. Ötököiden puremina. Nyt ollaan suurten asioiden äärellä (toistoa). Hys ja hipihiljaa ja varovaisen hihkuvia. Kaunista viikonloppua.