18. maaliskuuta 2016

Meniskö tänään?

Minne? Vastaus kirjoituksen seassa tai lopussa.

Mutta ensin. Näinhän se on, tuumin kun luin ystäväni toteamuksia ja pohdintoja blogissaan, elämässä pitää aina olla meneillään pieniä ja isoja suunnitelmia, projekteja huolella mietittyjä ja suunniteltuja ja vielä suuremmalla huolellisuudella toteutettuja.

Vaikka näin itse ajattelen työstäni, josta reilut 1/3 on erilaisia toimintaa tukevia ja kehittäviä kehittämistehtäviä, jolloin erilaisia asioita pitää ajatella, jäsennellä ja työstää pitkään, tutkia pohjamutia myöten ja kärsivällisyydellä hyvässä (välillä menee kärsimättömyyden puolellekin) yhteistyössä muiden kanssa toteuttaa. Harvoin mikään toteutuu nopeasti, mutta onhan se palkitsevaa huomata kun jokin asia on valmis mitä on viimeiset kolme vuotta työstetty. Jotkut asiat taas toteutuvat heti, eivätkä välttämättä olekaan sitten niin käyttökelpoisia. Raaka käytännön työ taas sujuu nopeasti, esimerkkinä piinaava deadline tietyille matskuille tällä viikolla, mutta sain kuin sainkin ne tehtyä. Välillä jännittää kun tiedän kuinka paljon aikaa tietyt asiat vaativat, mutta nurkan takaa tulee ylläreitä. Tämäkin johtuen työnkuvasta. Tylsiä päiviä ei ole ollut sitten kohta neljään vuoteen, jolloin vaihdoin hommia työpaikkani sisällä. Rankkoja kyllä, mutta myös hyviä, erittäin vaihtelevia ja hitsin palkitsevia. Mennä vuosina ja aina välillä tässä olen miettinyt duuniani, jopa tuskaillen. Nyt olen ihan älyttömän tyytyväinen. Näin, koska olen sisäistänyt työni muuttuvan luonteen tai oikeastaan sisällyttänyt sen siihen. Niinhän minulle 4 vuotta sitten sanottiin: 'voit itse tehdä oman työnkuvasi'. Sitä olen tässä tehnyt - ja projekti jatkuu. Välillä muistan taputtaa itseäni olkapäälle, sitkeydestä, periksi antamattomuudesta ja myös sen ymmärtämisestä, että asioita oppii koko ajan - lisäksi kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan tietää. Siksi meitä asiantuntijoita on talo (ja enemmänkin) täynnä. Hyviä ja osaavia tyyppejä ollaankin!
Tämä simppelin oloinen oivallus työstäni, on helpottanut minua ihan suunnattomasti. Kestän hektisyyden ja kiireen, mutta mun on myös ihan pakko saada aikaa pohdiskella ja pyöritellä asioita -  toimin näemmä niin.

Tiedän tämän siis kaikessa muussa elämässäni, mutta raksaprojektin aloituksen loputon venyminen tuottaa turhautumisia vähän väliä. Edelleen kinnaa nykyisen asuntomme myymisestä. Kämppä on ollut 8 kk  myynnissä. Asunto hyvä ja siisti, myös sijainti. Mutta, kauppa ei nyt käy alueella. Toisaalta pakkohan tämän on mennä ennemmin tai myöhemmin, kevätbuumi kun alkaisi asuntomarkkinoilla. Sitä venaillessa. (Laitetaan hallituksen viaksi tämäkin, kukaan ei uskalla sijoittaa asuntoihin näillä pelottelupuheilla kun tosiasiassa juuri niin pitäisi tehdä eikä lamaantua.)
Välillä herkuttelemme miehen kanssa ajatuksella: eiku, ei aletakaan raksaamaan vaan myydään kaikki nämä (nyk. asunto ja tontti) ja ostetaan isompi asunto jostain tosi kivasta keskeisestä sijainnista ja aletaan sit suunnittelemaan kesämökkiprojektia. Mut ei - kyllä tämä on nyt se mitä haluamme (vai onko? :D)

Kuitenkin palataksemme tähän projektiin, vasta kääräistyämme rahat asunnostamme saamme kuokan niin sanotusti maahan iskettyä ja alkaa varsinainen rakentamisprojekti.
Pitkään mietittiin lopulta toteutettiin ja taas pitkään suunniteltiin, nyt olisi taas toteutuksen vuoro!!! Elämänmittaista projektia tästä ei ihan viitsis, tai no - omakotitalo on aina elämänmittainen projekti, mutta ei se nyt mikään riesa ole. Sen jälkeen tulee uusia rinnakkaisprojekteja - tietysti.

Sitten kehon huoltoon. Mulla irtisanoutuu kohta, joogaamisesta huolimatta, lantio-persauksen alue ja vasen jalka. Ihmeellisiä kipuja ja särkyjä. Kokeilen auttaako juokseminen.
Mutta ihan kärkeen ensiavuksi (ja jatkuvaan käyttöönkin) toinen joogamaikkani suositteli heti marssimaan Prismaan ja ostamaan sieltä VIHREÄ nystyräinen foamroller. Sillä saa kinnaavat kohdat kuulemma paremmaksi. Menen huomenna Prismaan!
Tämä kehon jatkuva huoltaminen alkaa jo käydä projektista. Nuorena se vaan meni tossa, ilman mitään vaivoja koskaan. Nyt harrastaa, tekee, seisoo työssä, istuu niin vähän kuin voi, liikkuu ja silti tuntuu, että vuosi vuodelta ja vähä vähältä tapahtuu muutoksia huonompaan. Jaa. No mä olen sitä sorttia etten jää paikoilleni. Huolletaan sit enempi ja liikutaan vielä enempi.
Ehkä tämä viimeisin vain johtuu siitä, että en ole juossut kohta 2 kuukauteen. Meniskö tänään?

11. maaliskuuta 2016

elä hetkessä, elä kuule hetkessä

Juu! Tehkääpä kuule niin.

Funtsin kieli poskella viime viikonloppuna kun kuuntelin (taas kerran) äidin luona miehensä jaarituksia menneistä, joista (kukaan) ei enää jaksa tai halua muistaa mitään. No, okei onhan se välillä kiva muistella menneitä, niitä kivoja koho kohtia ja hyviä hauskoja tarinoita. Niitä opettavaisia, lämpimiä, huvittavia. Ja hyvä tarinaniskijä osaa, mutta...(suljen korvat, mietin omiani ja hymyilen...)

Jos minäkin olen joku päivä tuollainen ja jaarittelen menneessä, potkikaa mua silloin pöydän alla jalkaan ja iskekää silmään sanoen: 'mummeli elä hetkessä vaihteeks' :D

Mistä tuli mieleen, että mummeleiden jutut menneistä ajoista ovat aina olleet kiinnostavia. Silkkaa historian havinaa. No näillä on kyllä kaikkien ymmärtämä nyanssiero, onhan?

Tämä vuosi menee älytöntä vauhtia. Ei meinaa pysyä kalenterin perässä. Elä nyt siinä sitten hetkessä kun kohta pitää jo päättää kesälomat. What !?
Sain sentään lähikalenteriin buukattua ystävät meille pääsiäissyömään sekä järkättyä meidät miehen kanssa vuorokauden aktiivilomalle pääkaupunkiimme. Ansaittua. Miehen vanhemmat tulevat pienintä lapsukaistamme hoitamaan, as usual. He ovat aina valmiina jeesaamaan. Arvostan.
Onni on varttuvat lapset, vaikka aina välillä haikailen vauvoja, on hyvä että niitä syntyy nuoremmille.

Tämä työviikko alkoi mielettömällä työflowlla eli tiedätte sen kun työt sujuvat ja etenevät, ei tule tulipaloja sammutukseen eikä älyttömiä sekoiluja keneltäkään.
Kunnes, joku törkeän huonosti käyttäytyvä vie fiilarit. No mitäs niistä, ignoorataan ja hoidetaan tyylikkäästi niin kuin sellaiset ihmiset hoidetaan. Silti ihmettelen ja kysyn miksi pitää ymmärtää pimeitä ihmisiä? En oikein taida enää jaksaa. Olen jo liian aikuinen sellaiseen. Asiat hoidetaan ammattitaidolla, tyylillä ja järkevästi.

Minussa on innostuja sisällä, olen siis helposti innostuvaa sorttia. Se pitää mun liikkeessä ja virkeänä. Elossa. Ja ilmeisesti nuoren näköisenä. Ihana kohteliaisuus tällä viikolla kolleegalta, joka luuli minua ilmeisesti rutkasti nuoremmaksi, koska jäi haukkomaan henkeään kun kerroin mitä kohti jo puolivälissä matkaan (kohti ekoja isoja pyöreitä bileitä - halfway). Ja jankutti jankuttamistaan kuinka nuorelta näytän ikäisekseni. (babyface - niinhän mulle aikanaan usein sanottiin, mutta siitä on aikaa, paljon. Paljon muutakin on mulle sanottu :D).
Mies täyttää tänä vuonna pyöreitä, eikä halua bileitä. Mutta ehkä jotain pientä järjestetään.
Joo, mä en niin kauas tulevaisuuteen katso, että omiani pyöreitä vielä suunnittelisin. Hah, näin nuori elää kato hetkessä!

Nuoresta ulkonäöstäni olen kuullut myös tyttäreltäni, joka taajaan kertoo ystäviensä (myös poikien) hämmästelevän vanhaa ikääni. Luullen minua ties minkä ikäiseksi tytteliksi :D
Huvittavaa (mutta imartelevaa).

Nyt vetäydyn hetkeksi, vedän henkeä ja sammutan koneen.

1. maaliskuuta 2016

poimintoja

Taisin olla aika hektisessä tilassa ja liikaa kofeiinia suonissa kun kirjoitin edellisen poustingin :D

Kieltämättä aikamoista lentoa on kyllä ollut töissä, hyvää ja huonoa. Mutta ei se mitään.
Lennossa kestää kun tulee välillä suvantoja ja on näitä muitakin juttuja, kuten:

- Kiitoksia. Mm. kiitosta isoimmalta päälliköltä, jolta voi (tai kiitosta ja hymiö :D). Mä tykkään kiitoksista, as we know.
- Ilmajoogaa. Luoja miten kiinnostavaa se on. Ilmajoogailut ovat edenneet jo paljon vaativimpiin suorituksiin ja on palkitsevaa huomata kykenevänsä niihin. Ei siis pelkkää pussukassa köllöttelyä tai venyttelyä kropan tahdissa ole se laji. Esim. käsilläseisonta liinojen varassa ja siihen perään törkeen tehokkaat vatsalinkut vapaasta roikkumisasennosta. Super! Lantioriipunnat eteen ja taakse ovat jo tuttuja ja rentoja. Niistä tulee hauskat mustelmat lonkkaan. Ylipäänsä tosta lajista tulee mustelmia. Oppi ja harrastus jatkuu.
- Flowjoogaa. Sinne astangan väleihin. Hiivatti miten tykkään siitäkin. Hikistä, fyysistä ja kropalle haastavaa. Kivaa vaihtelua astangan tuttuun settiin.
- Kohtalainen asenne. Ihan vielä en ole kesäloman tarpeessa. Välillä kyllä pyydän mieheltä konsultaatiota, koska sillä on ihme hermot. Ja stressivapaa mieli. Mä tarvitsen liikunnan pitämään mun stressitason ja mielen kurissa. Vapaa-aika myös pitää stressipiikin alhaalla :) (tosin aina ei auta vapaatkaan)
- Päätöksiä. Olen tehnyt hyviä päätöksiä. Seuraava hyvä päätös on aloittaa taas kunnolla juoksuharrastus. Tarvitsen happea ja ajatusten soljumista. Juostessa ne soljuvat, keskittyvät ja kehittyvät. Tarkoitus olisi juosta taas tällä viikolla. Hyvä tarkoitus.
- Tapahtumia. Menossa O. Uusivirran keikalle ja teatteriin. Tulossa kavereita syömään meille ja menossa toisille. Ateneumiinkin pitää päästä.
- Aurinko. Se paistaa taas tosi usein. Autolla ajaessa silmiin, mutta kävellessä kasvoja lämmittäen.
Kevät on oraalla. Tänään ratikkapysäkillä huomasin kevään ihan ekan merkin eli piinaavan katupölyn, joka kirvelee mojovasti silmiä.
- Leikkokukat. Olen ostanut joka viikko (jo monta viikkoa) tulppaaneja ruokapöydälle. Nyt riittää, ne kestävät aina vajaan viikon. Ensin ovat aivan suloisen ihania ja sitten ne räjähtävät levälleen kuin mitkäkin ;-) Seuraavaksi vaihdan toiseen merkkiin.

Toivon mukaan seuraava postaus kertoo juoksemisesta Juoksun ilosta, askeleista rennoista, piukoista reisistä ja kipeistä pohkeista. Aurinkoisia päiviä toivottaen!