Siirry pääsisältöön

elä hetkessä, elä kuule hetkessä

Juu! Tehkääpä kuule niin.

Funtsin kieli poskella viime viikonloppuna kun kuuntelin (taas kerran) äidin luona miehensä jaarituksia menneistä, joista (kukaan) ei enää jaksa tai halua muistaa mitään. No, okei onhan se välillä kiva muistella menneitä, niitä kivoja koho kohtia ja hyviä hauskoja tarinoita. Niitä opettavaisia, lämpimiä, huvittavia. Ja hyvä tarinaniskijä osaa, mutta...(suljen korvat, mietin omiani ja hymyilen...)

Jos minäkin olen joku päivä tuollainen ja jaarittelen menneessä, potkikaa mua silloin pöydän alla jalkaan ja iskekää silmään sanoen: 'mummeli elä hetkessä vaihteeks' :D

Mistä tuli mieleen, että mummeleiden jutut menneistä ajoista ovat aina olleet kiinnostavia. Silkkaa historian havinaa. No näillä on kyllä kaikkien ymmärtämä nyanssiero, onhan?

Tämä vuosi menee älytöntä vauhtia. Ei meinaa pysyä kalenterin perässä. Elä nyt siinä sitten hetkessä kun kohta pitää jo päättää kesälomat. What !?
Sain sentään lähikalenteriin buukattua ystävät meille pääsiäissyömään sekä järkättyä meidät miehen kanssa vuorokauden aktiivilomalle pääkaupunkiimme. Ansaittua. Miehen vanhemmat tulevat pienintä lapsukaistamme hoitamaan, as usual. He ovat aina valmiina jeesaamaan. Arvostan.
Onni on varttuvat lapset, vaikka aina välillä haikailen vauvoja, on hyvä että niitä syntyy nuoremmille.

Tämä työviikko alkoi mielettömällä työflowlla eli tiedätte sen kun työt sujuvat ja etenevät, ei tule tulipaloja sammutukseen eikä älyttömiä sekoiluja keneltäkään.
Kunnes, joku törkeän huonosti käyttäytyvä vie fiilarit. No mitäs niistä, ignoorataan ja hoidetaan tyylikkäästi niin kuin sellaiset ihmiset hoidetaan. Silti ihmettelen ja kysyn miksi pitää ymmärtää pimeitä ihmisiä? En oikein taida enää jaksaa. Olen jo liian aikuinen sellaiseen. Asiat hoidetaan ammattitaidolla, tyylillä ja järkevästi.

Minussa on innostuja sisällä, olen siis helposti innostuvaa sorttia. Se pitää mun liikkeessä ja virkeänä. Elossa. Ja ilmeisesti nuoren näköisenä. Ihana kohteliaisuus tällä viikolla kolleegalta, joka luuli minua ilmeisesti rutkasti nuoremmaksi, koska jäi haukkomaan henkeään kun kerroin mitä kohti jo puolivälissä matkaan (kohti ekoja isoja pyöreitä bileitä - halfway). Ja jankutti jankuttamistaan kuinka nuorelta näytän ikäisekseni. (babyface - niinhän mulle aikanaan usein sanottiin, mutta siitä on aikaa, paljon. Paljon muutakin on mulle sanottu :D).
Mies täyttää tänä vuonna pyöreitä, eikä halua bileitä. Mutta ehkä jotain pientä järjestetään.
Joo, mä en niin kauas tulevaisuuteen katso, että omiani pyöreitä vielä suunnittelisin. Hah, näin nuori elää kato hetkessä!

Nuoresta ulkonäöstäni olen kuullut myös tyttäreltäni, joka taajaan kertoo ystäviensä (myös poikien) hämmästelevän vanhaa ikääni. Luullen minua ties minkä ikäiseksi tytteliksi :D
Huvittavaa (mutta imartelevaa).

Nyt vetäydyn hetkeksi, vedän henkeä ja sammutan koneen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää