Juu! Tehkääpä kuule niin.
Funtsin kieli poskella viime viikonloppuna kun kuuntelin (taas kerran) äidin luona miehensä jaarituksia menneistä, joista (kukaan) ei enää jaksa tai halua muistaa mitään. No, okei onhan se välillä kiva muistella menneitä, niitä kivoja koho kohtia ja hyviä hauskoja tarinoita. Niitä opettavaisia, lämpimiä, huvittavia. Ja hyvä tarinaniskijä osaa, mutta...(suljen korvat, mietin omiani ja hymyilen...)
Jos minäkin olen joku päivä tuollainen ja jaarittelen menneessä, potkikaa mua silloin pöydän alla jalkaan ja iskekää silmään sanoen: 'mummeli elä hetkessä vaihteeks' :D
Mistä tuli mieleen, että mummeleiden jutut menneistä ajoista ovat aina olleet kiinnostavia. Silkkaa historian havinaa. No näillä on kyllä kaikkien ymmärtämä nyanssiero, onhan?
Tämä vuosi menee älytöntä vauhtia. Ei meinaa pysyä kalenterin perässä. Elä nyt siinä sitten hetkessä kun kohta pitää jo päättää kesälomat. What !?
Sain sentään lähikalenteriin buukattua ystävät meille pääsiäissyömään sekä järkättyä meidät miehen kanssa vuorokauden aktiivilomalle pääkaupunkiimme. Ansaittua. Miehen vanhemmat tulevat pienintä lapsukaistamme hoitamaan, as usual. He ovat aina valmiina jeesaamaan. Arvostan.
Onni on varttuvat lapset, vaikka aina välillä haikailen vauvoja, on hyvä että niitä syntyy nuoremmille.
Tämä työviikko alkoi mielettömällä työflowlla eli tiedätte sen kun työt sujuvat ja etenevät, ei tule tulipaloja sammutukseen eikä älyttömiä sekoiluja keneltäkään.
Kunnes, joku törkeän huonosti käyttäytyvä vie fiilarit. No mitäs niistä, ignoorataan ja hoidetaan tyylikkäästi niin kuin sellaiset ihmiset hoidetaan. Silti ihmettelen ja kysyn miksi pitää ymmärtää pimeitä ihmisiä? En oikein taida enää jaksaa. Olen jo liian aikuinen sellaiseen. Asiat hoidetaan ammattitaidolla, tyylillä ja järkevästi.
Minussa on innostuja sisällä, olen siis helposti innostuvaa sorttia. Se pitää mun liikkeessä ja virkeänä. Elossa. Ja ilmeisesti nuoren näköisenä. Ihana kohteliaisuus tällä viikolla kolleegalta, joka luuli minua ilmeisesti rutkasti nuoremmaksi, koska jäi haukkomaan henkeään kun kerroin mitä kohti jo puolivälissä matkaan (kohti ekoja isoja pyöreitä bileitä - halfway). Ja jankutti jankuttamistaan kuinka nuorelta näytän ikäisekseni. (babyface - niinhän mulle aikanaan usein sanottiin, mutta siitä on aikaa, paljon. Paljon muutakin on mulle sanottu :D).
Mies täyttää tänä vuonna pyöreitä, eikä halua bileitä. Mutta ehkä jotain pientä järjestetään.
Joo, mä en niin kauas tulevaisuuteen katso, että omiani pyöreitä vielä suunnittelisin. Hah, näin nuori elää kato hetkessä!
Nuoresta ulkonäöstäni olen kuullut myös tyttäreltäni, joka taajaan kertoo ystäviensä (myös poikien) hämmästelevän vanhaa ikääni. Luullen minua ties minkä ikäiseksi tytteliksi :D
Huvittavaa (mutta imartelevaa).
Nyt vetäydyn hetkeksi, vedän henkeä ja sammutan koneen.
Funtsin kieli poskella viime viikonloppuna kun kuuntelin (taas kerran) äidin luona miehensä jaarituksia menneistä, joista (kukaan) ei enää jaksa tai halua muistaa mitään. No, okei onhan se välillä kiva muistella menneitä, niitä kivoja koho kohtia ja hyviä hauskoja tarinoita. Niitä opettavaisia, lämpimiä, huvittavia. Ja hyvä tarinaniskijä osaa, mutta...(suljen korvat, mietin omiani ja hymyilen...)
Jos minäkin olen joku päivä tuollainen ja jaarittelen menneessä, potkikaa mua silloin pöydän alla jalkaan ja iskekää silmään sanoen: 'mummeli elä hetkessä vaihteeks' :D
Mistä tuli mieleen, että mummeleiden jutut menneistä ajoista ovat aina olleet kiinnostavia. Silkkaa historian havinaa. No näillä on kyllä kaikkien ymmärtämä nyanssiero, onhan?
Tämä vuosi menee älytöntä vauhtia. Ei meinaa pysyä kalenterin perässä. Elä nyt siinä sitten hetkessä kun kohta pitää jo päättää kesälomat. What !?
Sain sentään lähikalenteriin buukattua ystävät meille pääsiäissyömään sekä järkättyä meidät miehen kanssa vuorokauden aktiivilomalle pääkaupunkiimme. Ansaittua. Miehen vanhemmat tulevat pienintä lapsukaistamme hoitamaan, as usual. He ovat aina valmiina jeesaamaan. Arvostan.
Onni on varttuvat lapset, vaikka aina välillä haikailen vauvoja, on hyvä että niitä syntyy nuoremmille.
Tämä työviikko alkoi mielettömällä työflowlla eli tiedätte sen kun työt sujuvat ja etenevät, ei tule tulipaloja sammutukseen eikä älyttömiä sekoiluja keneltäkään.
Kunnes, joku törkeän huonosti käyttäytyvä vie fiilarit. No mitäs niistä, ignoorataan ja hoidetaan tyylikkäästi niin kuin sellaiset ihmiset hoidetaan. Silti ihmettelen ja kysyn miksi pitää ymmärtää pimeitä ihmisiä? En oikein taida enää jaksaa. Olen jo liian aikuinen sellaiseen. Asiat hoidetaan ammattitaidolla, tyylillä ja järkevästi.
Minussa on innostuja sisällä, olen siis helposti innostuvaa sorttia. Se pitää mun liikkeessä ja virkeänä. Elossa. Ja ilmeisesti nuoren näköisenä. Ihana kohteliaisuus tällä viikolla kolleegalta, joka luuli minua ilmeisesti rutkasti nuoremmaksi, koska jäi haukkomaan henkeään kun kerroin mitä kohti jo puolivälissä matkaan (kohti ekoja isoja pyöreitä bileitä - halfway). Ja jankutti jankuttamistaan kuinka nuorelta näytän ikäisekseni. (babyface - niinhän mulle aikanaan usein sanottiin, mutta siitä on aikaa, paljon. Paljon muutakin on mulle sanottu :D).
Mies täyttää tänä vuonna pyöreitä, eikä halua bileitä. Mutta ehkä jotain pientä järjestetään.
Joo, mä en niin kauas tulevaisuuteen katso, että omiani pyöreitä vielä suunnittelisin. Hah, näin nuori elää kato hetkessä!
Nuoresta ulkonäöstäni olen kuullut myös tyttäreltäni, joka taajaan kertoo ystäviensä (myös poikien) hämmästelevän vanhaa ikääni. Luullen minua ties minkä ikäiseksi tytteliksi :D
Huvittavaa (mutta imartelevaa).
Nyt vetäydyn hetkeksi, vedän henkeä ja sammutan koneen.
Kommentit
Lähetä kommentti