26. marraskuuta 2014

Vihreää kakkua

Vuosittain yllätän itseni ja väkerrän pojalle/pojille synttärikakun. Joskus kakku on siis yhteinen, joskus taas ei :)

Tänä vuonna tein nuorimman pyynnöstä Creeper-kakun. Hän oli onnellinen tuloksesta.
Niin minäkin. Oli muuten yllättävän konstikasta saada sokerimassa jotenkin hyvin kakun päälle.
Minecraft-kakku toki saa olla vähän 'saumainen'. Täydellisyyttä en hakenut tässäkään asiassa ;-)

Tähän väliin voidaan kertoa tositarina kun aikanaan yritin tehdä jotain erityistä ja vaikeaa raparperikakkua tyttäreni synttäreille, se epäonnistui täydellisesti. Heitin pilalle menneen kakun roskiin, aivan raivona. Sitten kiltisti ajoin lähikauppaan, jopa tyynenä. Ja ostin kaupasta valmiskakun. Problem solved!

5 munan tumma sokerikakkupohja, kostutettu reippaasti mumminmehulla (poikien mummin tekemällä vadelmamehulla). Yön yli jääkaapissa. Sitten väliin kerros mansikkahilloa. Kakku kuorrutettu kauttaaltaan kevyesti vispikermalla. Päälle massalevyt. Tein kaiken vähän sinnepäin, viivotin apuna ja loput vapaalla kädellä.



Saas nähdä mitä ensi vuonna?

11. marraskuuta 2014

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut.
Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin.

Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei.

Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä.
Ei auta sormen heiluttelut, eikä hyvää/tai pahaa tarkoittavat sanat. Joskus vaan on tuollaisia päiviä.
Ja toivon, että ne oli tältä syksyltä tuossa. Paljon rumia kirosanoja päälle!

Toisaalta tänään ja huomenna paljon hyviä ja aivoja hyväileviä luentoja (suomeksi ja englanniksi), ilmaisia lounaita, kahvia ja viinereitä. Verkostoutumista ja höpötystä. Sellaistakin on töissä nyt.

Illalla jatkan ankaran antoisaa missiotani: tainnutan pimeyden/harmauden/pahan tuulen/päänsäryn/tyhjennän päätäni lenkeillä ja liikunnalla. Jatkovarsi hedari on asia minkä kammopäivistä saa. Se tuntuu päässä samalta kuin migreenikohtaus olematta sitä.

Nonnis, kuukauden marinat oli sitten paketissa. Lenkki pimeässä, kosteassa syyskelissä, korvissa Lenny Kravitz, John Newman, Happoradio - huulille nousee hymy ja kotona odottaa lenkkisauna.

Life is good. Ja mä jaksan taas. Paitsi siis kammopäiviä en jaksa enää yhtään tälle vuodelle. Hus pois!

5. marraskuuta 2014

spagaattihaaste

Seen god. And close enough. Lenny 'HOT' Kravitz! <3



Loistava keikka, juuri sitä mitä odotin ja enemmänkin.

Mun syksyyn tai varsinkin loka-marraskuuhun kuuluu älyttömän hyvää. Kaikki on niin hitsin kohillaan. Tosin välillä väsyttää. Mutta väsymyksen taittaa ainakin levolla (silloin kun kerkeää) ja  hyvillä tauoilla elämässä. Enjoy when you can tyyppisesti.


Sen tainnuttaa urheilulla. Vitsit, että olen ryhdistäytynyt ihan superisti. Joogaa joka viikko. (Ja ne jotka vielä kuvittelevat joogan olevan jotain hissukka mietiskelyä voivat hypätä jonkhaan ja sen jälkeen alkaa astangaa, flowjoogaa jne. harrastelemaan). Säännöllisiä lenkkejä joka viikko ja nyt uutuutena: spagaattihaaste itselleni. Olen päässyt vielä teininä spagaattiin, nyt bongasin jostain naisten hömppälehdestä ;-), että 'miksipä et alkaisi treenaamaan spagaattia?'. No hitsi, miksipä en. Oon aikas taipuisa luonnostaan ja edelleen, mutta että noin joustava, minä. Miksipä ei. Jouluna vai koska heitän spagaatin ohimennen, hupiini?
Tytär sanoi kyllä nyreästi, että siis kohta joudun sanomaan, että mun äiti vetää pitkiä juoksulenkkejä (checked), seisoo päällänsä (checked) ja vetäisee spagaatinkin tosta noin vaan. Niin. Niin joutuu :)
Tähän haasteeseen saa osallistua muutkin. Kuka eka spagaatissa? :)

Juoksun ilosta: erinomaisen naurettavalta varmasti näytin ja lähinnä kuulostin kun eilenkin vetäisin pikamatkaa (5,5km) niin kovaa kun kunnollani pystyin samalla laulaen mm. tätä -> Fly away
Rakas rakas rakas kappale.

Take care, älkää antako pimeyden lannistaa.