Siirry pääsisältöön

Vihreää kakkua

Vuosittain yllätän itseni ja väkerrän pojalle/pojille synttärikakun. Joskus kakku on siis yhteinen, joskus taas ei :)

Tänä vuonna tein nuorimman pyynnöstä Creeper-kakun. Hän oli onnellinen tuloksesta.
Niin minäkin. Oli muuten yllättävän konstikasta saada sokerimassa jotenkin hyvin kakun päälle.
Minecraft-kakku toki saa olla vähän 'saumainen'. Täydellisyyttä en hakenut tässäkään asiassa ;-)

Tähän väliin voidaan kertoa tositarina kun aikanaan yritin tehdä jotain erityistä ja vaikeaa raparperikakkua tyttäreni synttäreille, se epäonnistui täydellisesti. Heitin pilalle menneen kakun roskiin, aivan raivona. Sitten kiltisti ajoin lähikauppaan, jopa tyynenä. Ja ostin kaupasta valmiskakun. Problem solved!

5 munan tumma sokerikakkupohja, kostutettu reippaasti mumminmehulla (poikien mummin tekemällä vadelmamehulla). Yön yli jääkaapissa. Sitten väliin kerros mansikkahilloa. Kakku kuorrutettu kauttaaltaan kevyesti vispikermalla. Päälle massalevyt. Tein kaiken vähän sinnepäin, viivotin apuna ja loput vapaalla kädellä.



Saas nähdä mitä ensi vuonna?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

hei, päässä tapahtuu pohdintaa ilman juoksulenkkiäkin!

Mä en ole koskaan oikein ajatellut mitään Riikka Pulkkisesta, mutta nyt aikani kuluksi olen selaillut vanhoja lehtiä ennen kuin ne päätyvät keräykseen ja satuin lukemaan hänen ajatuksiaan vanhasta Gloriasta. Miten hirveän hyvin sanottu, ainakin tämä: Ironia on helppoa silloin kuin se tunnistetaan. Helposti se muuttuu sarkasmiksi, joka toimii suojakilpenä tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asettamaan itseään alttiiksi. Ironia on minulle vaikeaa, sillä minulle on tärkeää olla paljaana ja läsnä. Juuri näin. Tarviiko mainita, että välillä ärsyynnyn sarkastisista ihmisistä. Ihan vain siksi, että se on mielestäni niin feikkiä. Ja siksi, koska olen itse siinä niin huono. Ja ehkä siksi, että vain harvat käyttävät näitä lempeästi, monesti takana on ilkeily. Toki itsekin ilkeilen, mutta vasta tuntien päästä kun tilanne on ohi (huono mikä huono). Pientä itseironiaa taas pitäisi jokaisen harjoittaa, mutta lempeydellä. Itsensä jatkuva suomiminen (edes ironiaksi peiteltynä) ei ole te...
1 kommentti
Lue lisää

Ihana Italia

fiilistelen jo tulevaa toukokuuta...          Taorminassa tyttären kanssa vuonna 2007.   
Lähetä kommentti
Lue lisää

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.
Lähetä kommentti
Lue lisää